On todella vaikeaa elää kaksoiselämää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jos"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jos"

Vieras
On myös todella vaikeaa luopua kummastakaan.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että minä jolla on mies ja toinen mies- voin luultavasti kaikista huonoimmin, mutta silti en ainakaan vielä pysty ratkaisemaan tätä kuviota.

Tilanne on kestänyt varmasti kaikkiaan enemmän kuin puolitoista vuotta ja sinä aikana minusta on tullut aivan jotain muuta kuin olin ennen - olen huonompi kaikessa, äitinä, vaimona, ihmisenä ja tämä kaikki siksi, että oikeasti rakastan kumpaakin miestä.

Kumman haluasin jos valita pitäisi? Varmaankin oman mieheni, koska pelkään muutoksia joita vääjäämättä tulisi, jos tämän toisen miehen haluaisin.

Mutta en toki luule, että minä olen ainoa joka tekee valintoja.

Yksi kaverini varoitti minua sanonnalla " jos ajaa kahta jänistä, voi käydä niin ettei saa kumpaakaan". Tuo varmaan on todennäköisintä miten tässä käy.

Tämä oli vaan yhden surullisen naisen tarina, naisen joka oikeasti ei ainakaan enää ole sinut itsensä kanssa.
 
Mä hämmästelen yhä uudestaan sitä miten ihmiset ajautuu tuollaiseen tilanteeseen. Kaikissa parisuhteissa tottakai tulee huonoja hetkiä ja vaikeaa. Siitä puhutaan jo vihkivalassa. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että rakkaus ei aina tunnu samalta. Sitoutuminen taas on sitä että tunteista huolimatta halutaan olla toisen kanssa ja olla uskollisia.

Ja lähes tulkoon jokainen ihastuu toiseen mieheen tai naiseen pitkän suhteen aikana! Tietenkin, sitähän ihmisen elämä on. Mutta ne on vain tunteita. Tunteet ovat mitä ovat, aikuinen ihminen tekee päätökset tunteiden, järjen ja olosuhteiden mukaan. Jos olet naimisissa, olet tehnyt sitoutumisen aviopuolisoosi. Jos haluat sen purkaa, ota ero! Muuten noudata sitoutumistasi ja Toimi sen mukaan, ei tunteiden!

Olen itse ollut jo 16 vuotta naimisissa ja kerran palavasti "rakastunut" toiseen mieheen. Kun aloin huomata näitä tunteita,
Lakkasin puhumasta miehelle ja muutenkin annoin ymmärtää etten välitä hänen seurastaan. Noin 2 vuotta, silti näin unia hänestä jne. Sen aikaa kun avioliittoni alamäki kesti. Kun mieheni kanssa alkoi taas mennä paremmin en tajunnut edes
mitä näin ikinä siinä toisessa.

Jokatauksessa tunteet ovat vain tunteita. Päätökset toiminnasta teet sinä. Tuskin vihoissasikaan lyöty ketään? Tai kykenee olla ryöstämättä vanhuksia rahapulassa? Jos löytyy itsehillintää normaali elämään sitä löytyy myös tunnepuolelle.

Tarkoitus ei ollut pahoittaa mieltäsi vaan antaa toinen katsonta kanta tilanteeseen. Tv:n saippuasarjat syöttää meille ihan liikaa roskaa tunteiden "viemisestä" tai ettei ne ovat jotain mitkä pakottavat tekemään typeriä, elämää uhkaavia, tuhoavia valintoja elämässämme. Oikeasti me voimme hallita toimintaamme, tunteista huolimatta.
 
Itsepähän oot itsesi tuohon tilanteeseen hankkinut. Tiesit varmaan, että ei kaksoiselämää yleensä ikuisesti jatketa, ja pahimmillaan tosiaan menetät molemmat. Haluaisit siis "oman" miehesi vain siksi, että pelkäät muutoksia? Onpa hyvä peruste.
 
Mä hämmästelen yhä uudestaan sitä miten ihmiset ajautuu tuollaiseen tilanteeseen. Kaikissa parisuhteissa tottakai tulee huonoja hetkiä ja vaikeaa. Siitä puhutaan jo vihkivalassa. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että rakkaus ei aina tunnu samalta. Sitoutuminen taas on sitä että tunteista huolimatta halutaan olla toisen kanssa ja olla uskollisia.

Ja lähes tulkoon jokainen ihastuu toiseen mieheen tai naiseen pitkän suhteen aikana! Tietenkin, sitähän ihmisen elämä on. Mutta ne on vain tunteita. Tunteet ovat mitä ovat, aikuinen ihminen tekee päätökset tunteiden, järjen ja olosuhteiden mukaan. Jos olet naimisissa, olet tehnyt sitoutumisen aviopuolisoosi. Jos haluat sen purkaa, ota ero! Muuten noudata sitoutumistasi ja Toimi sen mukaan, ei tunteiden!

Olen itse ollut jo 16 vuotta naimisissa ja kerran palavasti "rakastunut" toiseen mieheen. Kun aloin huomata näitä tunteita,
Lakkasin puhumasta miehelle ja muutenkin annoin ymmärtää etten välitä hänen seurastaan. Noin 2 vuotta, silti näin unia hänestä jne. Sen aikaa kun avioliittoni alamäki kesti. Kun mieheni kanssa alkoi taas mennä paremmin en tajunnut edes
mitä näin ikinä siinä toisessa.

Jokatauksessa tunteet ovat vain tunteita. Päätökset toiminnasta teet sinä. Tuskin vihoissasikaan lyöty ketään? Tai kykenee olla ryöstämättä vanhuksia rahapulassa? Jos löytyy itsehillintää normaali elämään sitä löytyy myös tunnepuolelle.

Tarkoitus ei ollut pahoittaa mieltäsi vaan antaa toinen katsonta kanta tilanteeseen. Tv:n saippuasarjat syöttää meille ihan liikaa roskaa tunteiden "viemisestä" tai ettei ne ovat jotain mitkä pakottavat tekemään typeriä, elämää uhkaavia, tuhoavia valintoja elämässämme. Oikeasti me voimme hallita toimintaamme, tunteista huolimatta.

Olen kanssasi samaa mieltä ja en usko myöskään näihin kuinka asioita tapahtuu vaan ja kuinka asioille ei voi mitään - juttuihin.


Kuitenkin juuri näin kävi ja on käynyt. En oikein osaa muuta sanoa, olen vaan suunnattoman surullinen kaikesta juuri nyt.
 
Sinulle on käynyt vanhanaikaisesti, jos olet päästänyt itsesi rakastumaan toiseen mieheen. Tietäähän sen, että sydänsuruja siitä vain seuraa.

Minä olen hankkinut itselleni rakastajan vain käytännön syistä, mitään parisuhdetta en hänen kanssaan haluai. Tiedän, etten haluaisi elää arkea hänen kanssaan, enkä muutenkaan halua yksinhuoltajaksi tai uusperhekuvioihin. Suhteemme toimii hyvin pelkistään seksin merkeissä ja molemmat tiedetään missä mennään. Saan miehestä vain parhaat palat. En edes halua tuntea sitä huonompaa puolta.

Toki tässäkin salasuhteessa on tunteita mukana. Kyllä minä kaipaan yhteisiä hetkiämme ja kaiholla muistelen niitä, kun välillä joudumme olemaan pitkäänkin erossa toisistamme. Se tuntuu raastavalta ja kurjalta. En jää kuitenkaan vellomaan siihen tunteeseen, vaan käännän suhteesta saamani hyvän olon positiiviseksi energiaksi, jotta jaksan taas panostaa iloisena omaan kotielämään. Mielestäni tässä kaikki voittavat. Mieheni saa tyytyväisen, vähemmän natkuttavan vaimon ja lapset pitkäpinnaisemman äidin. Minä ja rakastajani taas saadaan riittävästi seksiä.
 
Ihmiset ovat erehtyväisiä ja kaikki meistä tekevät virheitä. Ehkä voisitte miehesi kanssa mennä terapiaan ja koittaa selvittää asiaa? Tämä toinen mies on itsellesi aikamoinen henkinen taakka ja ymmärrät varmasti että salasuhteina olleet suhteet hyvin, hyvin harvoin kestää päivänvaloa. Arjen tullessa suhteessa on uskomaton taakka, syyllisyys ja paineet ja usein ne kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.
Ehkä kannattaisi mennä juttelemaan jollekin, vaikka vain yksin. Sekin voisi helpottaa. On varmasti raskasta kantaa sitä syyllisyyttä sisällään. Se tekee tuhoa mielenterveydelle.
Toivottavasti saat asiat selvitettyä. (Minua/meitä parisuhdeterapia on auttanut!)

Ja tottakai tunnet tätä toista miestä kohtaan rakkautta, jos olet viettänyt aikaa hänen kanssaan niin siinä voi kehittyä suureltakin tuntuvia tunteita. Ne tunteet ovat kuitenkin vain tunteita. Jos pelkkiä tunteita seuraat voit löytää itsesi itkemässä exääsi takaisin muutaman vuoden päästä. Se mikä on oikein, ei aina tunnu "oikealta" mutta on helppo erottaa väärästä, kun hetken miettii.. Esim. Kumpi on oikein:
Pettäminen-uskollisuus
Lupausten rikkominen-lupausten pitäminen
Rehellisyys-valehtelu

Jokainen varmasti tietää vastauksen kumpi on oikein, huolimatta tunteista..

Toivottavasti saatte liittonne kuntoon..
 
[QUOTE="Johanna";28802427]Sinulle on käynyt vanhanaikaisesti, jos olet päästänyt itsesi rakastumaan toiseen mieheen. Tietäähän sen, että sydänsuruja siitä vain seuraa.

Minä olen hankkinut itselleni rakastajan vain käytännön syistä, mitään parisuhdetta en hänen kanssaan haluai. Tiedän, etten haluaisi elää arkea hänen kanssaan, enkä muutenkaan halua yksinhuoltajaksi tai uusperhekuvioihin. Suhteemme toimii hyvin pelkistään seksin merkeissä ja molemmat tiedetään missä mennään. Saan miehestä vain parhaat palat. En edes halua tuntea sitä huonompaa puolta.

Toki tässäkin salasuhteessa on tunteita mukana. Kyllä minä kaipaan yhteisiä hetkiämme ja kaiholla muistelen niitä, kun välillä joudumme olemaan pitkäänkin erossa toisistamme. Se tuntuu raastavalta ja kurjalta. En jää kuitenkaan vellomaan siihen tunteeseen, vaan käännän suhteesta saamani hyvän olon positiiviseksi energiaksi, jotta jaksan taas panostaa iloisena omaan kotielämään. Mielestäni tässä kaikki voittavat. Mieheni saa tyytyväisen, vähemmän natkuttavan vaimon ja lapset pitkäpinnaisemman äidin. Minä ja rakastajani taas saadaan riittävästi seksiä.[/QUOTE]

Minullakin on nuo molemmat, en halua yksinhuoltajaksi enkä uusperhekuvioihin ja lisäksi en jaksa pettyä enää tässä elämässä.

Tämä toinen mies on mielessäni liikaa, mutta sille en jotenkin voi mitään, mutta kovasti haluaisin voida.
 
Valitettavasti tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntuu. Käyn samaa parhaillaan läpi ja kaikki menee alamäkeä. Minulla tässä on vielä se, että jos valitsen sen toisen miehen, perheeni ja ystäväni hylkäävät minut. Huonolla tuurilla käy siis niin, että minulle ei jää lopussa yhtään ketään. Mutta en valita, kun itse olen näin huonosti elämäni hoitanut.

Ja sitten tietysti ajattelen sitä, että jos jätän nykyisen mieheni, kaikki tähän mennessä rakennettu hajoaa. Ja jos jätän toisen miehen, saan hänen vihansa niskoilleni ja tiedän että se ei ole mikään pikkujuttu.
 
[QUOTE="Iina";28802487]Valitettavasti tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntuu. Käyn samaa parhaillaan läpi ja kaikki menee alamäkeä. Minulla tässä on vielä se, että jos valitsen sen toisen miehen, perheeni ja ystäväni hylkäävät minut. Huonolla tuurilla käy siis niin, että minulle ei jää lopussa yhtään ketään. Mutta en valita, kun itse olen näin huonosti elämäni hoitanut.

Ja sitten tietysti ajattelen sitä, että jos jätän nykyisen mieheni, kaikki tähän mennessä rakennettu hajoaa. Ja jos jätän toisen miehen, saan hänen vihansa niskoilleni ja tiedän että se ei ole mikään pikkujuttu.[/QUOTE]

No mutta eikä se toinen mies tiedä, mihin on ryhtynyt, kun varatun kanssa vehtaa? Kai hän ymmärtää, että on suuri mahdollisuus, että et jätäkään miestäsi ja hän saa jäädä?
 
[QUOTE="Iina";28802487] Ja jos jätän toisen miehen, saan hänen vihansa niskoilleni ja tiedän että se ei ole mikään pikkujuttu.[/QUOTE]

Ilmeisesti tämä toinen mies ei itse ole varattu, jos hänkin haaveilee avoimesta suhteesta kanssasi?

Minä järkeilin rakastajaa etsiessäni asian niin, että toinen vastaavassa tilanteessa oleva ihminen olisi turvallisin vaihtoehto eli mies, jolla on perhe ja arki toimii, mutta seksipuoli ei. Kävi ilmeisesti tuuri, koska rakastajanikaan ei halua erota vaimostaan. Meillä molemmilla on liikaa menetettävänä (hyvä puoliso, lapset, toimiva arki ja koti), joten haluamme ehdottomasti pitää suhteemme salassa.

Toki sitä väistämättä alkaa tykkäämään toisesta ja hän alkaa pyörimään mielessä luvattoman usein. Itselle on vain homma tehtävä kylmästi selväksi, missä kulkee raja. On päätettävä, että nyt en ajattele häntä, vaan keskityn omaan mieheeni ja perhe-elämääni ja panostan siihen täysillä.
 

Yhteistyössä