on se nyt kumma että on ihan liikaa vaadittu että ANTAKAA MUN OLLA RAUHASSA PUOLI TUNTIA!

  • Viestiketjun aloittaja äidin kahvitauko
  • Ensimmäinen viesti
äidin kahvitauko
oon vapaapäivällä töistä, mies sairaslomalla, mutta jo terve. ja lapsikin kotona.

mun aamu alkoi sillä, että kävin koirien kanssa tunnin lenkillä, imuroin isoimmat hiekat ja leivänmurut, laitoin kahvin tippumaan, pyykkikoneen pyörimään, kävin suihkussa, katoin aamupalan, syötiin yhdessä, siivosin syömisen jäljet, ruokin koirat, otin ison mukillisen kahvia ja ilmoitin että mä en ole tavattavissa puoleen tuntiin. mä menen nyt koneelle, maksan laskuja ja notkun muuten vaan ihan rauhassa hetken. capisci? joojoo.

sain persiini penkkiin kun se alko.... äitiii, äiti hei, päläpäläpäläpälä, mä tuun vähän katsoon mitä sä teet, äiti tee mulle paperilennokki äiti päläpälä pelaa mun kaa äiti luetaan. sanoin et mee isääs pyytään. lapsi meni ja isänsä on et joojoo kohta. lapsi tulee mun luo et ei se tee mitää. minä konahdan et on se kumma kun ei saa hetkeä istua paikallaan, että mitäs kaikkee te olette tänä aamuna tehneet ja silti vaan makaatte??? äsken vedin oven kiinni ja nyt istun tässä tasantarkkaan vielä 20min ennenkun pitää lähteä kaupoille, siivota, käydä mummulassa ymsymsyms.

onko ihan liikaa pyydetty??!! olenko mä huono äiti ja puoliso??!!

nousin tänään ihan hyvillä mielin, mut jotenkin meni hermo ja nyt ärsyttää ihan sairaasti, ihankun mulla ei olis oikeuksia tässä talossa ollenkaan, ihankun mun tarvis olla kokoajan kädenulottuvilla ja kahviakaan ei saa rauhassa juoda. saati vessassa käydä kun joku mölisee oven takana ja kyselee tyhmiä.

voisko joku säätää sellasen lakisääteisen loman äideille omasta perheestään? :D
(tää oli vitsi, ei tarvii tulla sanomaan et miks oot perheen perustanu jos et jaksa sitä :D)
 
"vieras"
Mun lapsella on joku anturi, joka ilmoittaa milloin äidin takamus koskettaa äidin oman huoneen tuolia. Sillä siunaaman sekunnilla alkaa tarvetta ilmaantua. Mut just nyt en valita, kun olen saamassa koko viikonlopun mies- ja lapsivapaata omassa kodissa. Ihanaa.
 
monski
Joo, tänne kans sellainen lakisääteinen loma tai edes tauko. Itse olen viimeisilläni raskaana.. Tyttö ja hänen isänsä kotona, mutta minä hoidan pyykit, ruuat, kaupassakäynnit, hoidon ym.. Yksi päivä sanoin jopa kiukullani, että jään synnytyksen jälkeen ainakin kahdeksi viikoksi sairaalaan lepäämään, kun täällä ei saa edes nukkua rauhassa. Mies ei viitsi edes yöllä nousta kysymään mikä lapsella on hätänä kun herää kiljumaan 3-4 kertaa yössä.. Ei siinä mitään, jos saisi edes päivällä nukkua..
 
no siis
Kävithän sä kuitenkin tunnin lenkillä koirien kanssa? olihan siinäkin melkoinen hyvä rauhallinen hetki, vai voitko väittää muuta? Mä olisin aika onnessani jos saisin tunnin verran ulkoilla rauhassa, vaikka on se kyllä perheen kanssakin mukavaa...

Meillä vähän sama vika miehellä on toisinaan koneella/telkkarin luona tosi tärkeetä tekemistä, jolloin mun pitää olla se enempi läsnäoleva. Ja sit ku mä tekisin koneella tärkeän jutun, eli jonkun kaikkia koskevan tilauksen tai laskuja maksaan, niin ihme marmatuksen kera jos sillonkaan... tottakai mäkin saisin joskus istahtaa alas...
ehkä se on just noi miehet...
 
äidin kahvitauko
Kävithän sä kuitenkin tunnin lenkillä koirien kanssa? olihan siinäkin melkoinen hyvä rauhallinen hetki, vai voitko väittää muuta? Mä olisin aika onnessani jos saisin tunnin verran ulkoilla rauhassa, vaikka on se kyllä perheen kanssakin mukavaa...
no kävin joo, mut tänä aamuna se tuntu pakkopullalta. kaamee sumu ja kosteus, ei yhtään olis huvittanu.... :ashamed:
 
sääli
Alkuperäinen kirjoittaja äidin kahvitauko;22146972:
no kävin joo, mut tänä aamuna se tuntu pakkopullalta. kaamee sumu ja kosteus, ei yhtään olis huvittanu.... :ashamed:
no, mutta kuitenkin pääsit ulos..
Ole onnellinen, että lapset ovat siinä ja häiritsevät. Joskus kuitenkin tuo häiritsevä aikakin hiljenee, kun alkavat itsenäistyä. Ajattele, jos yhtäkkiä menetät jonkun. Vaali nyt sitä aikaa ja anna lasten häiritä.
 
[QUOTE="vieras";22146941]Mun lapsella on joku anturi, joka ilmoittaa milloin äidin takamus koskettaa äidin oman huoneen tuolia. Sillä siunaaman sekunnilla alkaa tarvetta ilmaantua. Mut just nyt en valita, kun olen saamassa koko viikonlopun mies- ja lapsivapaata omassa kodissa. Ihanaa.[/QUOTE]

Näillä kans täällä...ja juurikin koneella olo taitaa olla lapsille se punainen vaate, joka saa anturin kuumenemaan kybällä...
Isä saa, kumma kyllä, istua koneella vaikka vuorokauden ilman häiriöitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sääli;22147023:
no, mutta kuitenkin pääsit ulos..
Ole onnellinen, että lapset ovat siinä ja häiritsevät. Joskus kuitenkin tuo häiritsevä aikakin hiljenee, kun alkavat itsenäistyä. Ajattele, jos yhtäkkiä menetät jonkun. Vaali nyt sitä aikaa ja anna lasten häiritä.
Mä tiedän myös, että aina kannattasi aatella näitäkin..kauheuksia, mutta kun joskus VAAN HALUAA edes sen puolen tuntia omaa rauhaa. Ei se ole liikaa vaadittu. Lapsellehan voi luvata antaa aikaa sitten sen oman ajnaloputtua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sääli;22147023:
no, mutta kuitenkin pääsit ulos..
Ole onnellinen, että lapset ovat siinä ja häiritsevät. Joskus kuitenkin tuo häiritsevä aikakin hiljenee, kun alkavat itsenäistyä. Ajattele, jos yhtäkkiä menetät jonkun. Vaali nyt sitä aikaa ja anna lasten häiritä.
Niin joo tyyliin "nauti nyt jokaisesta sekunnista minkä saat viettää lastesi kanssa. Ei sen väliä vaikka sulla ei olisi sitä omaa aikaa edes kahvitauon vertaa"
Entäs sitten kun menettääkin jonkun itselleen tärkeän ihmisen? eikä ole mahdollisuutta suremiseen kun ne lapset ei anna tilaa edes surulle?
Sääli tosiaan tollasia kommentteja....
 
äidin kahvitauko
Alkuperäinen kirjoittaja sääli;22147023:
no, mutta kuitenkin pääsit ulos..
Ole onnellinen, että lapset ovat siinä ja häiritsevät. Joskus kuitenkin tuo häiritsevä aikakin hiljenee, kun alkavat itsenäistyä. Ajattele, jos yhtäkkiä menetät jonkun. Vaali nyt sitä aikaa ja anna lasten häiritä.
no huhhuh. sulla ei sitten ikinä tuu sellasia tuntemuksia et "mene nyt siitä häiritsemästä" ?! että et jaksaisi aina kuunnella?!
koska minä, huono ihminen, myönnän että mulla niitä tulee. mä en aina jaksa mun miestä, mä en aina jaksa mun lasta, mä en aina jaksa mun koiria, mä en aina jaksa mun siskoa tai mun vanhempia jne, mutta ne on mulle silti kaikki kaikessa ja rakastan heitä kaikkia. ja voisinpa väittää että hekään eivät aina jaksa minua..... ;)

se on elämää. ei voi elää niin et kokoajan märehtii ja jossittelee....

peruspositiivisuus on pelkkää plussaa, ei ainaista marinaa kukaan jaksa, mutta jokaisella on oikeus kokea tunteet niinkun tuntee, hermostua, väsyä....
 

Yhteistyössä