On se niin hemmetin epistä!

[Kaveli]

Mä oon raskaana. Neljäs lapsi, ilman sen kummempaa yritystä. Ollaan oltu melkeimpä selibaatissa ja roiskittu mahalle kun ei nyt ihan tarkotuksella haluttu raskautua, vaikka pientä vauvakuumetta silti onkin ollut. Olen ollut niin kamalan väsynyt viime aikoina, että oonihan ajatellu, että meidän lapsiluku jäi sit kolmeen. Miten sitä jaksaa taas yhden pikkulapsiajan? Nykyisetkin on vielä alle kouluikäsiä. Olo on voimaton ja ahdistunut. Toisaalta ajatus liikkeistä mahassa saa hymyilemään...

Mutta itku tulee, kun juttelin juuri kaverini kanssa, joka on yrittänyt jo kolme vuotta tuloksetta. tekisi niin mieli pyytä anteeksi, vaikka eihän mulla ole mitään oikeaa syytä... Saisivatpa hekin sen lapsensa... Voi elämän kevät, taas mä pillitän!

 

[Valaja]

Tuo on hankalaa, vaikka ei pitäs olla. Meillä on 2 ystäväpariskuntaa, jotka kärsii lapsettomuudesta ja meillä on lapsia, eikä kai lapsiluku oo vielä täys... Saa miettiä tosissaan, miten päin asiat sanoo ja ettei pahota mieltä. :/ Kun se aihe on heille niin arka.

Toivon ihan järjettömästi, että he sais lapsen tai lapsia.