eilen oli rankka päivä töissä + "naisten vaivat" parhaimmillaan, joten mieli oli paha jo valmiiksi, ja kaiken kruunasi huutoriita isännän kanssa, joten illan päätteeksi menin keittiön pöydän ääreen itkemään. Poikani (4v) tuli luokseni ja kysyi:
-äiti, mikä sulla on? vastasin:
-äitillä on paha mieli.
-miks sulla on paha mieli, isinkö takia?
-ei kulta vaan töissä tuli paha mieli.
-ai jaa, mulla ei tuu töistä paha mieli.
-se on kulta hyvä se.
-miks sulla äiti on punaiset silmät?
-äitiä vähän itkettää.
-anna mä hoidan -tökkii etusormella mun silmiä- no niin, nyt parenpi.
-kiitos kulta.
-nyt on äitillä parempi mieli taas!
halataan ja annetaan pusut, sitten poika kipittää olohuoneeseen ja karjuu: isi, sun pitää pyytää äitiltä anteeksi!
joo-o, niin rasittava kuin se aika ajoin on, osaa se olla kilttikin niin halutessaan
-äiti, mikä sulla on? vastasin:
-äitillä on paha mieli.
-miks sulla on paha mieli, isinkö takia?
-ei kulta vaan töissä tuli paha mieli.
-ai jaa, mulla ei tuu töistä paha mieli.
-se on kulta hyvä se.
-miks sulla äiti on punaiset silmät?
-äitiä vähän itkettää.
-anna mä hoidan -tökkii etusormella mun silmiä- no niin, nyt parenpi.
-kiitos kulta.
-nyt on äitillä parempi mieli taas!
halataan ja annetaan pusut, sitten poika kipittää olohuoneeseen ja karjuu: isi, sun pitää pyytää äitiltä anteeksi!
joo-o, niin rasittava kuin se aika ajoin on, osaa se olla kilttikin niin halutessaan