Minunkin ex-aviomies pelasi aina, niin päivät illat kuin yötkin. Sitten ei aamulla herätä töihin, ei saada asioita hoidettua, eikä edes syötyä. Meillä on yhteinen lapsi, mutta en enää vain kestänyt sitä, että kaikki kaatuu minun harteilleni ja minun on huolehdittava jopa hänenkin asiansa, mm herätettävä aamulla töihin kun on yön pelannu. Ei muuten oo helppo homma se. Se ku nukkuu vaikka pommi viereen tippuis. Joka aamu hirveitä tappeluita kun joudun voimalla ja väkivallalla hänet väkisin töihin siirtämään.. Siis päivä pilalla jo heti aamusta.. sitten ihmettelen miksei hän nouda minua töistä, en saa puhelimella yhteyttä, otan siis bussin ja haen tyttömme päiväkodista... kotona selviää syy vastaamattomuuteen, Mister on tullut ruokkiksella pelaamaan peliä ja unohtunut sitten siihen..Sitten sitä pelaamista jatkuukin kokoillan. Minä leikin tyttömme kanssa, laitan ruokaa, pesen pyykkään huudan syömään kerran kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi. Vihdoin mies tulee syömään ja on ärrinmurrin kun olen keskeyttänyt hänen pelinsä ruokailulla. Sitten taas pelataan sinne aamuun, kunnes multa menee pinna ja hirmuisella huudolla ja raivoisalla tappelulla mennään nukkumaan. Ja tämä oli jokapäiväistä. Kerran esittelin hänelle kaavion, jossa oli hänen ajankäyttönsä kahden viikon ajalta meidän kanssa. Sieltä löytyi kokonaista 15-25 minuuttia aikaa, joka oli vietetty meidän kanssa ja sekin oli ruokailussa. Sitten olikin heti tappelua aiheesta menetkö pelaamaan ja sitten pelattiinkin taas aamuun. Sama kaava jokapäivä...
Tämä oli alkuun aika kausiluonteista, tämä pelaaminen. Lopulta niin pahaa etten jaksanut, enkä halunnut olla huonolla tuulella kokoajan hänen takiaan. Se on riippuvuus, ei sitä lopeta jos ei itse tahdo eikä tajua tilannetta. Otin siis miehestä eron. Parempi niin koska hänen läsnäolonsa, mutta läsnäolemattomuutensa ärsytti niin suuresti, että tiuskin jo omalle rakkaalle tyttöselleni. Ei hän minulla muuta ollut kuin pieni tyttömme. Raskain mielin päätin, sen viimeisen kerran kun huusin lapsellemme pääpunaisena, vaikka en oikeasti ollut hänelle edes vihainen. Minusta oli tullut täysi monsteri, ihan kamala äiti.
Nykyisin kaikki on paremmin. Meillä on uusi iskä perheessä joka ei pelaa, juo, ryyppää tai rellestä. Se viettää paljon aikaa meidän kanssa ja tekee Tytsyn kanssa läksyjä, leikkii yms. Hirmuisen kiltti ja huolehtivainen. Meidän talokin valmistuu ihan kohta ja vaavi syntyy kesällä. Enpä ole ollut näin onnellinen aikoihin.. Siitä olen helpottunut, ettei tarvist olla kokoajan vihainen. Helpottaa kummasti ..
10 vuotta sitä hommaa katselin. Ei sitä oikein ymmärrä ellei ole itse asunut peliriippuvaisen kanssa...ei siinä puheet, keskustelut, riidat ja huudot auta. Ei edes ne lupaukset pelata vähemmän. Ne toimii vain hetken..
Nykyisin tapellaan exän kanssa siitä, kun se ei saa omalla vuorollaan aikaiseksi viedä tyttöämme kouluun. Aina pois tai pahasti myöhässä kun on isi viikko ja sitten opettaja soittelee perään. Ei huolehdi lasta nukkumaan tai laita ruokaa saati pese pyykkiä. Saa lapsiriepu likaisena ja nälkäisenä mennä kouluun. Ei edes huolehdi hygieniasta, ei pestä hampaita tai kylvetä. Voi niitä alkkareita kun ne on viikon muhineet yökyöksyöks. Ja tytsi valittaa, että kun ei sis taas ole ollut hänen kanssaan, että isi vain pelasi kokoajan. Pitänee hakea yksinhuoltajuutta tai jotain, kun eihän tästä mitään tule. Meillä tytsillä erityistarpeet, joten ei voi odottaa, että hoitaisi ne itse.