On kyllä taas mahti ilta, kakara on kiukkuinen......

["jihuu"]

kun herhiläinen, kun ei saa tehdä niinkuin itse haluaa. Halusi iltapäivästä isältään, että ostetaan legoja - no ei niitä aina voi ostaa. Sitten haluisi pelata yhtä kännykkäpeliä, mutta senkin isä eväsi, koska penska oli eilen laittanut puhelimen pelit ihan sekaisin.

Nyt sitten kersa on koko alkuillan vain äksyillyt ja kiukkuillut. Majailee vain huoneessaan legoja tehden. Kun yrittää mennä huoneeseen, niin kakara vain painaa ovea kiinni päin ja karjuu, että "häivy - tai potkaisen sinua. En tarvitse sinua enää."

No äsken sitten minultakin paloi lopulta hihat moiseen tuittuiluun ja tokaisin kersalle, että eipä sitten osteta hetkilleen legoja - etkä saa hetkilleen peliä pelata - enkä keksi mitään kivaa sinulle. Alkaa niin ottamaan pattiin moinen monen tunnin tuittuilushow.

Yritin myös hyvälläkin saada tuon äksyilyn pois. Kertoilin, että minuakin pienenä harmitti, kun en saanut jotain tehdä, vaikka kuinka olisin halunnut. Ja usein tuollainen kertominen on laukaissut lapsen pahan mielen, mutta ei tällä kertaa. Äksyily sen kin jatkuu vain.

Lapsi on eskari-ikäinen.

 

[pikkumurkku]

Anna sen leikkiä niillä legoilla siellä huoneessaan ja rauhoituua ihan itsekseen. Se on vaikea ikä tuo eskari-ikä, tsemppiä!

 

["Jenni"]

Nojoo, itsekseen minäkin sen antaisin olla siellä tuittuillen. Mutta yksi asia pisti silmään. Että sanoo Häivy tai potkaisen sinua! Siis oikeestiko annat lapsen puhua sinulle noin? Minä puuttuisin moiseen heti, nimittäin kohta saat kuulla vielä pahempaa murkkukiukkujen aikaan, ellet nyt jo opeta kunnioitusta ja että miten toiselle puhutaan. Oli kuinka kiukkuinen tahansa, niin on opittava että noin ei sanota.

 

[alkuperäinen]

Kiitti hirmuisesti tsempeistä!! Tosin olenkin antanut jo pitemmän aikaa nyt lapsen leikki yksikseen legoilla huoneessaan eskarin jälkeen, kun ajattelen, että lapsi saa olla rauhassa huoneessaan rankan eskaripäivän jälkeen. Hänellä kun on sekä ADHD että autismi. Niin varsinkin tuo autismin takia ajattelen, että lapsella on ihan hyvästä saada olla yksinään omissa oloissaan. Taatusti päivä vilkkaassa lapsiryhmässä on todella kuormittavaa lapselle.

 

[alkuperäinen]

"Jenni", noin hän juttelee, kun on erityisen kiukkuisella tuulella. Eikä hänelle mitkään opetukset aina tehdo mennä perille. Joten annan lapsen sanomisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Miili]

Meilläkin tänään eskari kiukkuaa. vieläkin mölyää sängyssään ja pikkusisko valittaa ettei saa nukuttua .

 

["Jenni"]

"Jenni", noin hän juttelee, kun on erityisen kiukkuisella tuulella. Eikä hänelle mitkään opetukset aina tehdo mennä perille. Joten annan lapsen sanomisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Niin. Kerroit vasta vastaukseni jälkeen, että lapsesi on autistinen ja myös adhd. Eli se muuttaa asiaa ihan päälaelleen. Nimittäin silloin tosiaan ei enää kannatakkaan puuttua ihan jokaikiseen tuhman sanomiseen.
Terv. aspergerlapsen äiti, ja tiedän mitä erityislasten kanssa voi olla. Mutta huomioithan, etät normilapsen kanssa en kuuntelisi tuota itsekään pätkääkään.

 

["juu"]

meillä ollu ihan samanlaista jo muutama päivä. jos ei saa tehä just niinkun ite tahtoo niin kauhee huuto. mutta huutakoon. ekana päivänä vielä jakso kuunnella ja selittää lapselle miksi ei voi saada tiettyjä asioita, mutta neljäs päivä niin alkaa jo olla hermot aika kireellä. en edes enää jaksa noteerata kiukkuja. sitte kun en huomaa poikaa kun hermostuu niin painelee omaan huoneeseen ja sanoo meitä tyhmiksi. kai toi on jotain huomion hakuakin. meillä poika menossa syksyllä eskariin.

 

[..]

Teillä on eskariuhma. Kestää pitkään, yli vuoden. Pitää pinnaa toivottelen. Siihen ei muu auta

 

[nellien]

hei, voisitko kertoa millainen lapsesi muuten on?

 

[alkuperäinen]

hyvin puhelias, auttavainen (kun sille päälle sattuu), vilkas vilperi (tosin lääkitys rauhoittaa menoa), toisinaan hyvin itsepäinen kun sille päälle sattuu jne.

 

["mimmi"]

Meillä on samanlaista tuittuilua vaikkei olekkaan erityislasta... kuuluu vissiin tuohon ikään

 

[Tunteet pelissä]

Voipa sitä silti sanottaa mikä lasta ketuttaa, ja että ketuttaa niin tietää tulleensa kuulluksi. Ei kai sitä ketutusta lisätä tarvitse kiukkuamalla itse?

Ei käytöstä tarvitse hyväksyä, mut ei lapsi niille tunteille mitään aina voi. Ne pitäis kyl osata ottaa paremmin vastaan, sanottaa ja antaa eväät niitten käsittelyyn- ehdottaa mitä niille voi tehä. Kiukussa voi paiskoa tyynyä, surussa itkeä, opetella kääntämään omat ajatukset ja tunteet positiivisiksi. Sellasen harjotteluun menee aikaa, mut kyl kandee opettaa!

Erityislapsella vielä tärkeempää.

Aikuisuus älä jätä...

 

[Kyl se siit]

Aggression kasvattajan käsikirja kirjastosta lainaan.

Ei aina pysty mut useimmiten tarvis, sellasta tää äitiys on.