On ihan hirveää lukea millaisissa suhteissa toiset elää.

[NeitiNasu]

Vielä hirveämpää on ajatella, että mä olen itse elänyt sellaisessa. Ja mun lapseni, vaikkei se muista eikä ollut osallisena muuhun kuin siihen yleiseen pahaan oloon.

Miksi pitää käydä pohjan kautta aina, ennenkö älyää että paremminkin voisi olla?
Mä haluan kaikki väkivallan/alkoholin/hyväksikäytön tai uhan alla elävät naiset pois niistä suhteista. Ihan vaikka jo tänä iltana, jos vaan sopii. :ashamed:

 

[RouvaRajatapaus]

Niinpä. Ahdistaa ja ne omat kokemukset pukkaa muistiin tuolta alitajunnasta, vaikkei haluaisikaan.

 

[kiharapää]

Hei NN!!

Niimpä... Mutta se, että on ystäviä auttamassa olisi myös todella tärkeää..

KP

 

[vieras]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

 

[NeitiNasu]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

 

[vieras]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

mä oon tavallaan ollut yksin siit lähtien kun mun päälle käytiin kirveen hamarapuolella ja pääsin karkuun talvipakkasella ulko kautta naapuriin. Sen jälkeen en oo seurustellut kenenkään kanssa! Ja siitä on jo kohta 4vuotta. ! lapsi on syntynyt ihan lyhkäsestä suhteesta sen jälkeen mutta isä ei ol tekemisissä ja on siis kunnollinen noin muuten mut ei ollu valmis isäks 34 vuotiaana.

 

[vieras]

joo ja sä vaan väitit kuin te rakastatte enemmän kuin kukaan muu... mäkin kerran kirjoitin niin et olin rikkoa näppikseni kun niin hakkasin kirjaimia, että etkö sä hyvä ihminen ymmärrä omaa arvoas????? väitit ymmärtävä mutta liittoa halusit jatkaa kun on niin suuresta rakkaudesta kyse.

 

[NeitiNasu]

joo ja sä vaan väitit kuin te rakastatte enemmän kuin kukaan muu... mäkin kerran kirjoitin niin et olin rikkoa näppikseni kun niin hakkasin kirjaimia, että etkö sä hyvä ihminen ymmärrä omaa arvoas????? väitit ymmärtävä mutta liittoa halusit jatkaa kun on niin suuresta rakkaudesta kyse.

Niin kai..

Mutta yleinen mielipide oli liian raskas ottaa vastaan. Mä olin kuitenkin tehnyt lapsen tosi nuorena, ja tosi lyhyen tuttavuuden jälkeen: silloin kun alettiin yhdessä olemaan en ollut edes ihastunut mieheen, viihdyttiin yhdessä mutta mitään suuria tunteita se ei herättänyt. Lapsen mä halusin ja lapselle isän: on aika iso kynnys myöntää tehneensä väärän valinnan näin ison asian kohdalla. Oli pakko sanoa edes rakastavansa vaikka suhteen kaikki näkivät olevan päin puuta.

Melkoisen alas se sai itsetunnonkin lyötyä silti, vaikka ei niitä suuria tunteita alussa ollut. Tai ehkä juuri siksi. Mä olin vaan ajatellut että opitaan rakastamaan ja kiinnytään ja kaikkea elämän mittaan. Ja kai se rakastikin. Mä vaan kamalasti en, mutta perhe oli pidettävä pystyssä kerran se oli yhdessä pystyyn laitettu. Todella tyhmää ja niin idioottimaista: oman henkensä uhallakin.

 

[jälkiviisas]

Mutta niin se vaan on että sitä moisesta suhteesta lähtee vasta kun on ihan kaikkensa kokeillu ja tajunnu ettei enää oo vaihtoehtoja. Ensin aattelee että jospa se tästä ja lasten takia, onhan se niiden isä ja blaa blaa. ja sitte huomenna hoksaa että hei! Tämä muuttuu vaan jos lähden!
Jälkikäteen ihmettelee että kuinka jaksoin.. mutta se eropäätös syntyy vasta sitte kun on kokonaan siihen valmis ja tietää että enää ei tarvii jossitella jälkeenpäinkään.

 

[NeitiNasu]

Mutta niin se vaan on että sitä moisesta suhteesta lähtee vasta kun on ihan kaikkensa kokeillu ja tajunnu ettei enää oo vaihtoehtoja. Ensin aattelee että jospa se tästä ja lasten takia, onhan se niiden isä ja blaa blaa. ja sitte huomenna hoksaa että hei! Tämä muuttuu vaan jos lähden!
Jälkikäteen ihmettelee että kuinka jaksoin.. mutta se eropäätös syntyy vasta sitte kun on kokonaan siihen valmis ja tietää että enää ei tarvii jossitella jälkeenpäinkään.

Mä jossittelin!! Mikä oli ihan sairasta: mulla oli uusi hyvä mies johon olin korviani myöden ja ylikin rakastunut, ja mä yllätin yhdessä vaiheessa itseni miettimässä uudessa kodissani, että olinko mä nyt ihan järkevä? Entä jos meillä olisikin loppuelo mennyt kuitenkin ehkä sittenkin ihan kivasti? Ja mä itsekkäästi vein lapsen pois isän luota uuden miehen takia.

Ihmismieli. Ei sitä tajua.

 

[vieras]

sitä mä toisinaan ajattelin, et kun kerroit elämästänne jotain ihan leppoisaa silloin kun teil oli ihan leppoisaa, niin aina kun puhuttelitte toisianne näin: kulta, onko puuro valmista? hani, tuotko sen oksennusastian? kultarakas, lähdetäänkö kauppaan? niin ihan oikeesti, puhuttelitteko te toisianne aina noin? kun sillon jo usein ajattelin, et ei meiltä kyl löydy moista arkiromantiikkaa, jos ei löydy sitä toistakaan, mitä teil oli.

 

[jälkiviisas]

Ethän enää jossittele?

 

[Tumpula]

Ymmärrät varmaan muru miksi mä en hirveästi yrittänyt sua estellä kun sulla alkoi tuon nykyisen kultasesi kanssa säätöä olla. Hyvä kun pääsit pois.

 

[NeitiNasu]

sitä mä toisinaan ajattelin, et kun kerroit elämästänne jotain ihan leppoisaa silloin kun teil oli ihan leppoisaa, niin aina kun puhuttelitte toisianne näin: kulta, onko puuro valmista? hani, tuotko sen oksennusastian? kultarakas, lähdetäänkö kauppaan? niin ihan oikeesti, puhuttelitteko te toisianne aina noin? kun sillon jo usein ajattelin, et ei meiltä kyl löydy moista arkiromantiikkaa, jos ei löydy sitä toistakaan, mitä teil oli.

Arvaa puhuttiinko? Ei tosiaan!!
Sen sijaan edelleenkin sanon että arki meillä oli varsin toimivaa, paljon toimivampaa mitä nykyisellään usein on.

Sen sijaan nyt mulla on mies joka puhuu juuri noin. Kai mä alitajuisesti toivoin sitäkin, vaikka en ikinä myöntänyt: mä olen aina sanonut että kaikki lässynlässyn on ihan ylimainostettua ja arvostettua enkä kestä sitä omassa suhteessani. Siitä puhe mistä puute: kun ensimmäisen kukkapuskan sain meinasin pillahtaa onnesta itkuun.

 

[NeitiNasu]

Ethän enää jossittele?

En.

 

[NeitiNasu]

Ymmärrät varmaan muru miksi mä en hirveästi yrittänyt sua estellä kun sulla alkoi tuon nykyisen kultasesi kanssa säätöä olla. Hyvä kun pääsit pois.

Ymmärrän täysin.

Ja näin jälkeenpäin ajatellen sä olit mun kavereista sillä hetkellä viisain. Muut käski miettimään ja osa tuomitsikin siinä määrin, etten voinut enää totuudenmukaisesti tuntemuksistani mitään sanoa: vähättelin ja kiertelin ja olin niinkuin ei mitään olisi ollut.

Mikä olisi ollut pahinta? Sekö, että tämä suhde olisi mennyt metsään mutta olisin silti päässyt eroon siitä vanhasta? Tuskin.

 

[vieras]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

mä oon tavallaan ollut yksin siit lähtien kun mun päälle käytiin kirveen hamarapuolella ja pääsin karkuun talvipakkasella ulko kautta naapuriin. Sen jälkeen en oo seurustellut kenenkään kanssa! Ja siitä on jo kohta 4vuotta. ! lapsi on syntynyt ihan lyhkäsestä suhteesta sen jälkeen mutta isä ei ol tekemisissä ja on siis kunnollinen noin muuten mut ei ollu valmis isäks 34 vuotiaana.

Luitko tän?

 

[NeitiNasu]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

mä oon tavallaan ollut yksin siit lähtien kun mun päälle käytiin kirveen hamarapuolella ja pääsin karkuun talvipakkasella ulko kautta naapuriin. Sen jälkeen en oo seurustellut kenenkään kanssa! Ja siitä on jo kohta 4vuotta. ! lapsi on syntynyt ihan lyhkäsestä suhteesta sen jälkeen mutta isä ei ol tekemisissä ja on siis kunnollinen noin muuten mut ei ollu valmis isäks 34 vuotiaana.

Luitko tän?

Luin. Mä jäin vaan miettimään. Ootko käynyt jutteleen jossain?

 

[vieras]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

mä oon tavallaan ollut yksin siit lähtien kun mun päälle käytiin kirveen hamarapuolella ja pääsin karkuun talvipakkasella ulko kautta naapuriin. Sen jälkeen en oo seurustellut kenenkään kanssa! Ja siitä on jo kohta 4vuotta. ! lapsi on syntynyt ihan lyhkäsestä suhteesta sen jälkeen mutta isä ei ol tekemisissä ja on siis kunnollinen noin muuten mut ei ollu valmis isäks 34 vuotiaana.

Luitko tän?

Luin. Mä jäin vaan miettimään. Ootko käynyt jutteleen jossain?

kävin mä kerran tai oikeastaan kaksikin mut meil oli oikeuden käynnit tääl käräjä ja hovioikeudessa siitä vähällä noi pääsevät

 

[NeitiNasu]

sä et tiedä kuin monesti me tääl palstal oltiin sydän kurkussa sen sun aiemman liittos vaiheissa. ja mäki siuinailin, et kuin sä vain annat sen jatkua ja jatkua! kyl sullaki oli niit tilaisuuksia päästä vaik hengestäs ihan pilvin pimein.

Tiedän että oli. Muistan elävästi omat hiukseni tuppona meidän sohvalla vieläkin, sitä näkyä ei hevin unohda. :|

Ja tiedän senkin että olitte täällä. Tosin on vähän hassua lukea se jonkun toisen sanomana. :heart: :hug:

mä oon tavallaan ollut yksin siit lähtien kun mun päälle käytiin kirveen hamarapuolella ja pääsin karkuun talvipakkasella ulko kautta naapuriin. Sen jälkeen en oo seurustellut kenenkään kanssa! Ja siitä on jo kohta 4vuotta. ! lapsi on syntynyt ihan lyhkäsestä suhteesta sen jälkeen mutta isä ei ol tekemisissä ja on siis kunnollinen noin muuten mut ei ollu valmis isäks 34 vuotiaana.

Luitko tän?

Luin. Mä jäin vaan miettimään. Ootko käynyt jutteleen jossain?

kävin mä kerran tai oikeastaan kaksikin mut meil oli oikeuden käynnit tääl käräjä ja hovioikeudessa siitä vähällä noi pääsevät

Niin ne pääsee.

 

[muistelee]

niin, kai se on se pelko, rakkaus toiseen kaikesta huolimatta. usko siihen että kyllä se mies muuttaa tapansa. haluaa uskoa ..
meille kerran talvipakkasela yöllä soitti ovikelloa nainen pelkkä yöpuku päällään kun oli nähnyt meidän kylppärissä valot.. oli mies hakannut ja tämä nainen oli päässyt pakoon. se oli järkyttävä näky, nainen oli kaikenlisäksi raskaana =(
tottakai pyydettiin sisälle, annettiin syötävää ja lämmintä päälle. autettiin että pääsee turvaan

 

[Dietorelle]

:hug: ihanaa että olet päässyt eroon. en tiennyt että sinulla ollut rankka suhde takana.

Minulla ystävä jolla kamala mies ,mutta onneksi vihdoin ja viimein jätti sen. nyt mieskin parempi isä lapselle kun silloin yhdessä ollessa lapsi sai kärsiä.

minulla itselle ei ole pahaa tapahtunut ja minulla on aivan ihana mies. osaan onneksi toista arvostaa. Jotenkin nämä asiat ovat silti kovin lähellä sydäntäni.
En tiedä ,ehkä lapsuudesta ,isäni juoppo.

 

[Himpulat ja Vimpulat]

varmasti
se on surullista kuinka jotkut ihmiset antavat itseään kohdeltavan huonosti :| ja järkyttävää on kuinka jotkut kohtelevat muita!
ei se varmasti ole helppoa lähteä sellaisesta suhteesta noin vain, varmasti sitä viimeseen asti toivoo että se kumppani/puoliso parantaisi tapansa. ei se rakkaus välttämättä heti lakkaa siihen huonoon kohteluun, tosin ajan kanssa varmasti sekin kylmenee

 

[vieras]

niin, kai se on se pelko, rakkaus toiseen kaikesta huolimatta. usko siihen että kyllä se mies muuttaa tapansa. haluaa uskoa ..
meille kerran talvipakkasela yöllä soitti ovikelloa nainen pelkkä yöpuku päällään kun oli nähnyt meidän kylppärissä valot.. oli mies hakannut ja tämä nainen oli päässyt pakoon. se oli järkyttävä näky, nainen oli kaikenlisäksi raskaana =(
tottakai pyydettiin sisälle, annettiin syötävää ja lämmintä päälle. autettiin että pääsee turvaan

niin mulla oli vain tuolloin kun mun päälle käytiin kirveen hamara puolella sillä lyötiin muo pölviin ja päähän ja oli jo aiemmin mut pahoinpidellyt mut ei voitu enään tikata kun menin seuraavana päivänä vasta mut ei näistä jaksa selittää ihan kaikkea:S Mä olin jo melkeen kaks kuukautta aikasemmin pyytänyt poliiseit hakee silt tyypiltä mun avaimen pois kun kävi ruuvimeisselin kans uhaten hakeen multa rahaa. Ei siis koskaan ees virallisesti asunut mun tykönä!

 

[Dietorelle]

jep. luulen että siihen tarvii tulla se viimeinen pisara. että ei enään yhtään. siihen asti vaan pohtii että pitäiskö,mutta saa kumppani ylipuhuttua. koska se halu siihen yhteiseen arkeen on niin kova.
Aina se kumppani saa uskoteltua että nyt muuttuu mutta kun se viimeinen pisara tulee niin vihdoin aukeaa silmät ja huomaa että miksi en ennen tätä huomannut.