Omien vanhempien ero - uusien puolisoiden tapaaminen?

Hei,
haluaisin kuulla kokemuksia ja neuvoja, miten ihmeessä tähän pitäisi suhtautua ja olisiko jollain selviytymisohjeita.

Taustaa: vanhempani ovat eronneet monta vuotta sitten, mutta vielä heillä on todella riitaisat suhteet toisiinsa, eivät siis suoraan sanottuna siedä toisiaan. Taustalla on se, että isäni lähti toisen naisen matkaan. En ole tätä uutta naista ikinä joutunut kohtaamaan, koska olemme isäni kanssa niin harvoin tekemisissä ja hän on aina sitten yksin vieraillut meillä esim. lasten synttärien aikoihin.

Nyt on kuitenkin edessä se, että joudun kohtaamaan tämän isäni uuden naisen erään tapahtuman yhteydessä. Ja tämä ahdistaa minua ihan älyttömästi, en usko että tästä tulee mitenkään miellyttävä kokemus. Miten ihmeessä tästä selvitään?

 

Mä olen tosi huono antamaan mitään neuvoja, koska mä olen ottanut omien vanhempieni kanssa sen asenteen jo tosi nuorena että omat on elämänsä: oon tavannut isän uuden vaimon jo ennenkö muutti virallisesti suomeen, niiden suhde oli ollut vuosia mun äidin selän takana. Ja olen tavannut isän uusia naisia myös sen uuden vaimon kanssa olleen avioliiton aikana. Kätellyt, hymyillyt, mutta ystäväksi ryhtymättä. Sellainen kylmän viileä, kohtelias linja.

 

hei haloo ? ja sulla oli ikää varmaan joku 15v? mikäs siinä nyt niin vaikeeta luulis olevan? en ymmärrä

 

Ei tuo varmaankaan tule olemaan mikään sydämellinen tapaaminen, mutta säilytä asiallinen linja ja yritä kuitenkin olla kohtelias.

 

Pysyt asiallisella ja viileällä linjalla, varmaan se isäs nainenkin jännittää. Eihän sen kans kaveriks tarvi alkaa, kätellä ja that's it. Tuskin se samanlaine on ku mun tapaus, lähetteli tappouhkauksia ym. mukavia juttuja..

 

Kiitos asiallisista vastauksista - en tiedä oikein itsekään, miksi jännittää niin hirveästi vaikka olen ihan aikuinen ihminen (toisin kuin tuo yksi vierailija ajatteli B) ) Suuri jännityksen aihe on myös varmaan se, että äitini ottaa tosi henkilökohtaisesti kaikki tapaamiset isäni kanssa, mutta mun on ollut pakko sanoa hänelle, että kyseessä on kuitenkin mun oma isä ja lasteni ukki, joten en voi tämän takia ihan täysin välejä laittaa poikki. Äitini saa raivarin, kun kuulee, että ollaan käyty siellä ja tämä nainen on tavannut lapseni - hän kuvittelee menettävänsä mummon asemansa vaikka olen yrittänyt hänelle sanoa, että tästä uudesta naisesta ei ikinä tule mummoa lapsillemme.

 

Kiitos asiallisista vastauksista - en tiedä oikein itsekään, miksi jännittää niin hirveästi vaikka olen ihan aikuinen ihminen (toisin kuin tuo yksi vierailija ajatteli B) ) Suuri jännityksen aihe on myös varmaan se, että äitini ottaa tosi henkilökohtaisesti kaikki tapaamiset isäni kanssa, mutta mun on ollut pakko sanoa hänelle, että kyseessä on kuitenkin mun oma isä ja lasteni ukki, joten en voi tämän takia ihan täysin välejä laittaa poikki. Äitini saa raivarin, kun kuulee, että ollaan käyty siellä ja tämä nainen on tavannut lapseni - hän kuvittelee menettävänsä mummon asemansa vaikka olen yrittänyt hänelle sanoa, että tästä uudesta naisesta ei ikinä tule mummoa lapsillemme.

en yhtään ihmettele sitten että jännittää. mä olen ollut aina siitä kivassa tilanteessa että äiti on kannustanut meitä ja siinä sivussa kai itseään ottamaan elämän sellaisena kuin se tulee, ei ole päästänyt itseään katkeroitumaan.

 

Äitini oli kovin halukas esittelemään miesystävänsä kuukauden jälkeen. En todellakaan ollut innostunut! Mutta ajat telin, että aikuisiahan tässä ollaan ja kun tapaan, ei ihan heti tartte tavata´, kun ukkeli asuu kaukana.