N
nappi
Vieras
Joskus törmää ihmiseen, joka suurella äänellä ihmettelee jostakin asiasta "kuinka joku voi?". Sitten kun kyseessä on itselle ihan arkipäiväinen asia, tulee vähän kumma olo.
Esimerkkinä serkkulikka Englannissa opiskelemassa: isäntäperhe oli heti ensimmäisellä yhteisellä aamupalalla kertonut aivan käsittämätömän jutun: "Tiedätkö, skotlantilaiset ovat tosi outoja. Niillä on tapana laittaa puuroon suolaa!"
Äänensävy oli semmoinen, ettei tyttö sitten viitsinyt kertoa, että niin hänkin mielellään tekisi. =)
Kerran näin puolestani sanomalehden mielipideosastolla tekstin, jossa joku kauhisteli, miten kyläpaikassa isäntäväki söi koiran kanssa samasta astiasta! Lopputekstistä ilmeni, että toki lautanen tmv. kävi tiskikoneessa sen jälkeen, kun koira oli nuollut astian ja sama lautanen pantiin omistajan nenän eteen siis vastapestynä. Hirmuinen paniikki tuntui kirjoittajalla silti olevan.
Silloin tuli vähän pöhlö fiilis, kun minusta asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Kyllä meillä ainakin koira saa nuolla lautasen, eikä se siitä loppuelämäksi saastu.
Millaisia kokemuksia teillä muilla?
Esimerkkinä serkkulikka Englannissa opiskelemassa: isäntäperhe oli heti ensimmäisellä yhteisellä aamupalalla kertonut aivan käsittämätömän jutun: "Tiedätkö, skotlantilaiset ovat tosi outoja. Niillä on tapana laittaa puuroon suolaa!"
Äänensävy oli semmoinen, ettei tyttö sitten viitsinyt kertoa, että niin hänkin mielellään tekisi. =)
Kerran näin puolestani sanomalehden mielipideosastolla tekstin, jossa joku kauhisteli, miten kyläpaikassa isäntäväki söi koiran kanssa samasta astiasta! Lopputekstistä ilmeni, että toki lautanen tmv. kävi tiskikoneessa sen jälkeen, kun koira oli nuollut astian ja sama lautanen pantiin omistajan nenän eteen siis vastapestynä. Hirmuinen paniikki tuntui kirjoittajalla silti olevan.
Silloin tuli vähän pöhlö fiilis, kun minusta asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Kyllä meillä ainakin koira saa nuolla lautasen, eikä se siitä loppuelämäksi saastu.
Millaisia kokemuksia teillä muilla?