Omasta sängystä karkaileminen

[tyyni-tyyne]

Otsikosta oikeastaan ilmenee harmaita hiuksia tuottava ongelmamme. Kohta 2-v. poikamme siirrettiin pinnasängystä lastensänkyyn muutama kuukausi sitten. Aluksi sänkyyn jääminen sujui hyvin mutta nyt sängystä karkailusta on tullut hauska "leikki". Karkaamisen jälkeen palautamme pojan aina ilman katsekontaktia ja jutteluita takaisin sänkyyn.

Pinnasänkyyn poika ei nukahtanut juuri koskaan yksinään vaan istuimme sohvalla samassa huoneessa kuitenkin ilman silittelyjä tms. siis vain ollen läsnä. Yksin jättäminen aiheutti hysteerisen huudon, johon nukahtaessaan heräili kaiken yötä itkeskelemään. Sama toistuu lastensängyssä. Lastensänkyyn rauhoittuu hyvin ja nukahtaa itsekseen (aikuisen ollessa läsnä) väsähtäessään "karkaamisleikkiin". Tavoitteena ei ole siis pojan nukahtaminen yksin vaan sängyssä pysyminen, ilman että rauhoittuminen kestää pahimmillaan 1,5 tuntia.

Pinnasänkyyn paluu ei tule kysymykseen, sillä sitä tarvitsee kohta syntyvä sisarus. Vauvankin tulon vuoksi tilanne tarvitsisi edes hetkellistä rauhoittumista. Poika on myös selkeästi väsynyt sänkyyn mentäessä mutta pitää itseään kiipeilyllä hereillä. Kokeilimme myös poistua pojan huoneesta olohuoneeseen vesselin kivutessa sängystä pois merkiksi siitä, että moinen peli ei vetele. Olohuoneeseen aikuisen perässä juokseminen hieman lyhensi rauhoittumiseen menevää aikaa mutta ei poistanut kiipeilyä. Mikä avuksi hermoja raastavaan tilanteeseen?

 

[Katja87]

Meillä harrastetaan myös samaa, enkä ole keksinyt muuta keinoa kuin maata lapsen vieressä, ja pitää hänestä kiinni, niin ettei pääse nousemaan ylös.

 

[bud]

Ei siihen auta kuin aika. 2v on vielä aika "pöljä", ei paljon auta järkipuhelut.

 

[weiss]

Täälä sama ongelma. Meillä tosin poika nukahti nukuttamatta ja yksin pinniksessä, mutta nyt koko nukkumaanmeno on joko huutoa tai sitten kaikki menee leikiksi. Puolitoistatuntia joka ilta menee, että saa nukuttamalla nukuttaa ja silittää toisen uneen ja että herra pysyisi sängyssään..

 

[Viuvauvou]

Aika auttaa. Meillä on kausia, jolloin nukahtaa helposti omaan sänkyyn ja sitten taas kausia, jolloin palautellaan lasta sänkyyn melkein pari tuntia varsinaisesta nukkumaanmenoajasta, ja vaikka olisi kuinka väsynyt.
Itse olen ajatellut, että nää on ihan normaaleja juttuja eli vähän samaan tapaan kuin pienemmällä vauvalla on niitä eroahdistuskausia, niin taaperokin välillä tarvitsee enemmän läheisyyttä, tai sitten vaan testailee rajojaan.