omassa sängyssä vihdoin, mutta...

Mitä tehdä, kun taapero herää joka yö ja huutaa hakemaan viereen nukkumaan?? Lievästi nyt tässä ihmetellään, että sujui aika kivuttomasti kertaheitolla omaan sänkyyn ja samalla omaan huoneeseen nukkumaan siirtyminen, mutta tyttö 2 v 3 kk ei jostain syystä suostu tulemaan itse sängystä pois ja tepastelemaan meidän viereen, vaikka huoneiden ovet ovat sepposen selällään ja huoneet vierekkäin.
Ensimmäisinä öinä huuteli viideltä mutta sitten on kaiken lisäksi aikaistanut ensiksi kahteen ja viime yönä huusi jo puolilta öin, hohhoijjaa...
Olemme luvanneet tytölle, että jos yöllä ei uni tule heräämisen jälkeen, viereen saa tulla. Ja sen kyllä ymmärtääkin, illalla aina puhuu, että tepsuttelee itse viekkuun, jos tarve vaatii, mutta kun ei niin ei. Itku alkaa, jos ei haeta...

 

he, se tenava on vasta 2 v 3 kk eli älyttömän pieni!
Meillä 3 v ei edes aamuisin nouse vuoteesta edes valoja laittamaan, vaan huutelee meitä aikuisia auttamaan aamussa alkuun.

No, minä olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsi nukkuu omassa sängyssä, piste.
Eli mitään viereen tulemisia tai hakemisia ei ole.

Yöllä tulee ikävä äitiä,havahtuu unesta ja alkaa pelottaa tai näkee pahaa unta. Silloin aikuinen menee lapsen sängyn viereen, peittelee ja rauhoittaa uudelleen uneen sinne omaan sänkyyn.

Joskus vierssä käytään kolmesti yöllä. Joskus ei ollenkaan. Tiuha ramppaaminen väsyttää ja rasittaa, ja jossain vaiheessa aamuyöstä, siinä viidenen kerran kohdalla, minulla palaa hihat, NYT NUKU! EI YHTÄÄN HUUTELUA ENÄÄ, sillä meillä se olen minä joka käy siellä huoneessa, isä ei kelpaa. Yritetty on, lopputulos on että minä joudun kuitenkin menemään. :\|

Nyt tilanne rauhottui, kun ongelma selvisi: pitää olla jonkinlainen yövalo, joka kuitenkaan ei paista silmään, mutta valaisee hennosti huoneen eli jos yöllä havahtuu unesta, uskaltaa jatkaa unta, kun ei ole säkkipimeää.