V
v i e r a s
Vieras
Ei olla vuosiin käyty miehen kanssa kaksin missään koska tukiverkostoa ei paljon ole. Mies käy itsekseen jonkin verran työn puolesta ja myös kavereiden kanssa.
Nyt oli sitten ekaa kertaa moneen vuoteen tilaisuus johonka meidät molemmat oli kutsuttu, mutta koska tyhmien väärinkäsitysten vuoksi luulin ettei lapsenvahtia järjestyisi ja niin tyhmältä kuin kuulostaakin myös hieman arkailin seuruettta johon meidät oli kutsuttu. Jälkeen päin selvisi että lapsenvahti olisi saatu kun vaan olisi kysytty ja itsekin järjellä miettien tajusin että turhaan olisin arkaillut porukkaa, päinvastoin olisi varmaan ollut ihan mukavaa, etenkin jo siksi että oltaisiin oltu kerrankin miehen kanssa ilman lapsia.
Mutta loppujen lopuksi mies meni sitten yksin kaikkien näiden väärinkäsitysten jälkeen.
Nyt itseä harmittaa suunnattomasti että oman tyhmyyteni takia pilasin tämän mahdollisuuden, oikeasti tilaisuuksia joihin meitä yhdessä kutsutaan on äärimmäisen harvoin, seuraavaan kertaan saattaa mennä helposti taas 5 vuotta.
Tiedän että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja mennyttä on turha harmitella mutta jostain syystä tämä harmittaa nyt paljon ja syytän itseäni etten paremmin selvittänyt lapsenvahtiasiaa etukäteen.
Harmitus tulee varmaan sitä kautta että tilaisuus oli meille tosiaan niin ainutlaatuinen ja harvinainen. Ja suhde miehen kanssa on jo pitkään kärsinyt ajanpuutteesta ja arjen väsymisestä joten tuollainen olisi ollut kuin tervetullutta vaihtelua
(
Nyt oli sitten ekaa kertaa moneen vuoteen tilaisuus johonka meidät molemmat oli kutsuttu, mutta koska tyhmien väärinkäsitysten vuoksi luulin ettei lapsenvahtia järjestyisi ja niin tyhmältä kuin kuulostaakin myös hieman arkailin seuruettta johon meidät oli kutsuttu. Jälkeen päin selvisi että lapsenvahti olisi saatu kun vaan olisi kysytty ja itsekin järjellä miettien tajusin että turhaan olisin arkaillut porukkaa, päinvastoin olisi varmaan ollut ihan mukavaa, etenkin jo siksi että oltaisiin oltu kerrankin miehen kanssa ilman lapsia.
Mutta loppujen lopuksi mies meni sitten yksin kaikkien näiden väärinkäsitysten jälkeen.
Nyt itseä harmittaa suunnattomasti että oman tyhmyyteni takia pilasin tämän mahdollisuuden, oikeasti tilaisuuksia joihin meitä yhdessä kutsutaan on äärimmäisen harvoin, seuraavaan kertaan saattaa mennä helposti taas 5 vuotta.
Tiedän että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja mennyttä on turha harmitella mutta jostain syystä tämä harmittaa nyt paljon ja syytän itseäni etten paremmin selvittänyt lapsenvahtiasiaa etukäteen.
Harmitus tulee varmaan sitä kautta että tilaisuus oli meille tosiaan niin ainutlaatuinen ja harvinainen. Ja suhde miehen kanssa on jo pitkään kärsinyt ajanpuutteesta ja arjen väsymisestä joten tuollainen olisi ollut kuin tervetullutta vaihtelua
(
