Oman lapsen komentaminen

hanuli, jansku ja kati kirjoittivat, että toisia lapsia kohtaan väkivaltaisen lapsen ilkeyksiä pitäisi katsella vaan ja selittää kiltisti että ei saa tehdä noin. Tätä saattaa jatkua vuosikausia, että näiden selittelijöiden lapset tönivät, lyövät ym. Kyllä jos vanhempi haluaa, että oma lapsi ei tee toisille ilkeyksiä, niin lapsi uskoo.

Taitaa olla sama asia tässä lastenkasvatuksessa vallalla kuin on rikosoikeudessakin, uhreista ei välitä kukaan, mutta rikolliset saavat huomiota, terapiaa ja paapomista, ja selittelyä, ja sylittelyä. Mielestäni ainoa tepsivät keino näille toisia terrorisoiville lapsille on, jos ei yhden kerran jälkeen lopu, vaan toisten lyöminen ym. jatkuu seuraavallakin kerhokerralla, että lapsi pois, lähdetään kotiin, ja siellä aresti (ei huomiota, vaan yksin omaan huoneeseen häpeämään), tai sitten kerhossa nurkkaan häpeämään.

MIksi kiltit lapset joutuvat kerta toisensa jälkeen kaatua, heitä tönitään, viedään lelut, vain siksi, että jotkut eivät välitä laittaa lapsiaan ruotuun. Koska, kuten asiantuntijat sanovat, koulukiusausta on vain, jos aikuiset sen sallivat (eli jokaiseen kiusaustapaukseen ei puututa, ja lapsille ei tehdä selväksi, että sitä ei sallita ja siitä seuraa rangaistus). SAmoin uskon, että toisia toistamiseen kiusaavia lapsia on, koska heidän vanhemmat sen sallivat.

Minä en usko tuohon uhmaikään tai siihen, että kaikkien lapset joskus lyövät. On paljon lapsia, jotka eivät lyö toisia, ja sitten on lapsia jotka lyövät koska heidän vanhempansa sen sallivat.

 

\

Voi Hanuli, sympatiani sulle. Mutta älä missään nimessä ota itsellesi syyllisyydentuntoa, vaan jatka samaan johdonmukaisen malliin. Uskon, että se kyllä ajan myötä kantaa hedelmää.

Meidän 3-vuotias ei ole viime aikoina ollut kovin huonokäytöksinen (paisti tietty täällä kotona äitiä koettelee..), mutta muistan kyllä vaiheita, jolloin olin ihan hirveän häpeissäni hänen touhuistaan. Ja aloin jopa vältellä tiettyjä sosiaalisia tapahtumia kun arvelin, että taas saan syyllistäviä katseita/kommentteja lapsen tempuista. (Kuten "meidän lapsi-parka jotui antibioottikuurille kun teidän lapsi raapi häntä, kun lasten kynnen aluset on niin likaiset..)

Mutta mun täytyy kyllä sanoa, että on aika pöljää + huipputekopyhää siltä toiselta äidiltä ruveta soitteleen kotiin ja kyseleen parisuhteen tilasta, eikö niillä ihmisillä muuta tekemistä ole kuin päivitellä toisten elämää! Kaikki fiksut vanhemmat tietää, että kuka tahansa voisi joutua kasvotusten näiden uhmatemppujen kanssa, ja useimmiten joutuukin, ennenpitkää. Tietysti on ongelmaperheet erikseen, jolloin lapsen hätä voi näkyä käytöksessä, mutta silloinkaan ei kyllä mitkään puhelinsoitot paranna perheen ahdinkoa.

Kyllä on aihettakin hävetä, jos oma lapsi tahallisesti rääpii. Toivottavasti maksoit antibiootit ja lääkärissäkäynnin!

 

Ei lapsi ole tyhmä. Kyllä hän näkee, että hän saa tehdä mitä vain. Äiti vain lässyttää, jos lyö toisia tai tönii tuolilta alas, tai rääpii. Jos mitään rangaistusta ei seuraa, eivät kaikki lapset lopeta toisten kiusaaamista. Isompana tietysti huomaavat, että parempi kiusata niin että toiset eivät huomaa. Eli koulussa kiusata niin, että opettaja ei näe, välitunnilla ym. Ei tuollaisia perusasioita kuin että toisia ei lyödä tai tönitä tai toisilta ei oteta tavaroita, opeteta lässyttämällä. Jos ensimmäistä kertaa seuraa toinen, eli lapsi ei lopeta, vaikka yhden kerran selitetty, että noin ei tehdä, ja se sattuu toiselle, tai että toisilta ei oteta lelua, niin silloin aina olisi myös rangaistus seurattava tästä ilkeästä teosta. Ja lässytys ei ole rangaistus. RAngaistus on, että lapsi menee sisälle yksin omaan/eri huoneeseen, koska ei ole yhteiskuntakelpoinen.

 

Uhmaiät on nykyajan humpuukia. On se vaan kumma, että joidenkin lapsilla on aina joku uhma! ETtei vaan olisi vaan se kasvatus joka puuttuu!

 

Voi sua nimimerkki "Väkivaltaiset lapset"! Kyllä sun kandeis hieman miettiä mitä sieltä päästelet, ennekuin tuollaista saarnaaa veistelet!

Onkohan sulla itselläsi lapsia, tai mitä vuosikertaa mahdat olla!? Aika rankkoja sanoja, puhutaanhan nyt kuitenkin PIKKUlapsista!

Minä eikä Hanuli emme todellakaan maininneet "paapovamme" tai ""lässyttävämme" lapsellemme, vaan ainakin minä olen todella kovakurinen kasvattaja (joskus saan kuulla siitäkin..) Kyllä meillä joudutaan arestiin ja pistetään kovat peliin tarpeen tullen, mutta kyllä rajansa on kaikessa. Et voi odottaa esim 2-vuotiaan (meidän muksu oli silloin -ja vähän alle sen- hurjimmillaan) oppivan ihan kerrasta, syy-seuraus -suhde löytyy ajan kanssa. Väkivaltaisuudesta luonteenpiirteenä on turha puhua useimmassa tapauksessa, mitä tulee 2-3-vuotiaiden temppuihin, siitäkin huolimatta, että sinä et usko uhmaikään.

Koeta kuitenkin purkaa tuo oma turhautuneisuutesi johonkin muuhun kuin lapsiin, jotka kyllä suurin osa oppii "yhteiskuntakelpoiseksi" aika nopeastikin, heittele sitten tosiaan vaikka meitä muita äitejä!!!!

PeeÄs: Voin paljastaa, että en maksanut antibiootteja, koska itse annoin ab-salvaa kyseiselle vanhemmalle laitettavaksi lapsen naarmuun. Enkä maksanut lääkäriäkään.

 

\

Voi sua nimimerkki "Väkivaltaiset lapset"! Kyllä sun kandeis hieman miettiä mitä sieltä päästelet, ennekuin tuollaista saarnaaa veistelet!

Onkohan sulla itselläsi lapsia, tai mitä vuosikertaa mahdat olla!? Aika rankkoja sanoja, puhutaanhan nyt kuitenkin PIKKUlapsista!

Minä eikä Hanuli emme todellakaan maininneet "paapovamme" tai ""lässyttävämme" lapsellemme, vaan ainakin minä olen todella kovakurinen kasvattaja (joskus saan kuulla siitäkin..) Kyllä meillä joudutaan arestiin ja pistetään kovat peliin tarpeen tullen, mutta kyllä rajansa on kaikessa. Et voi odottaa esim 2-vuotiaan (meidän muksu oli silloin -ja vähän alle sen- hurjimmillaan) oppivan ihan kerrasta, syy-seuraus -suhde löytyy ajan kanssa. Väkivaltaisuudesta luonteenpiirteenä on turha puhua useimmassa tapauksessa, mitä tulee 2-3-vuotiaiden temppuihin, siitäkin huolimatta, että sinä et usko uhmaikään.

Koeta kuitenkin purkaa tuo oma turhautuneisuutesi johonkin muuhun kuin lapsiin, jotka kyllä suurin osa oppii "yhteiskuntakelpoiseksi" aika nopeastikin, heittele sitten tosiaan vaikka meitä muita äitejä!!!!

PeeÄs: Voin paljastaa, että en maksanut antibiootteja, koska itse annoin ab-salvaa kyseiselle vanhemmalle laitettavaksi lapsen naarmuun. Enkä maksanut lääkäriäkään.
[/quote

Sanot kirjoituksessasi, että mitkään puhelinsoitot eivät paranna väkivaltaisen lapsen perheen ahdinkoa. Oletko ajatellut, että asialla on toinenkin puoli, sen uhrin lapsen ahdinko. Ei kenestäkään ole mukavaa joutua jatkuvasti uhriksi. Mielestän sinä ajattelet asiaa todella yksipuolisesti, kun näet että uhrin perheen pitäisi ajatella vielä kiusaajan perhettä, eikä saisi soittaa tai kysyä tai muuten ihmetellä, miksi toinen tönii toiset tuolilta alas. Eikö sen kiusaajan perheen pitäisi ajatella tätä uhria, eikä toisinpäin?

Ja ehkä itse kärjistin omassa kirjoituksessani. Minulla on lapsia itselläni. Mutta tuo lässytys on niin yleistä nykyään, että saa niskakarvani nousemaan pystyyn, kun äidit kirjoittelee, että heillä kyllä on kuri, että joka kerta sanotaan, että ei saa, laa laa laa. Mikä kuri se tuollainen on, että lapsi saa lyödä toisia, mutta mitään rangaistusta ei seuraa, vaikka lyökin? Minusta tuollaiset vanhemmat ovat todella itsekkäitä. Heidän pitäisi ottaa toisetkin ihmiset huomioon. mutta lapsista kasvattavat yhtä itsekkäitä.

 

Mielestäni sana "uhri" on hieman karrikoitu, meidän tapauksessa ainakin nämä mukelot ovat vuoroin olleet toistensa kimpussa, jolloin samat lapset ovat olleet vuoroin sekä tekijöitä, että "uhreja". Nyt 3-vuotiaina alkaa jo sana kuulua, ja niitä omia rajoja etsitään lähinnä äitiä koettlemalla..heh!

No jaa, ehkä nämä ovat vähän tulkinnanvaraisia asiota, mutta mun pointti on, että USEIMMAT lapset käyvät jossain vaiheessa läpi tätä nujakointia, puolin ja toisin. Se EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE HYVÄSYTTÄVÄÄ, ja siksi onkin tärkeää, että me vanhammat puutumme siihen. Mutta samaten on tärkeää, että me vanhemmat TIEDÄMME näiden juttujen kuuluvan lastemme kasvuun juuri niiksi "yhteiskuntakelpoisiksi" aikuisiksi, joita heistä toivomme/odotamme.

Punkt och slut puolestani, ja HYVÄÄ KESÄÄ! :flower:

 

Tiedän, että päiväkodeissa levitellään vain käsiä, ja sanotaan, että toiset on vahvoja persoonia. Siis koulutettu hoitohenkilökunta antoi esimerkiksi itsekin hoitoalalla työskentelevän yksinhuoltajan lapsen määrätä lähes kaikesta omassa ryhmässään vuosikausia. Lapsi oli sellainen, että jos kiellettiin, pisti shown pystyyn. Päiväkodissa sanottiin vain, että tämä nyt on tätä opettelua. Mitään rangaistusta ei tullut mistään, vain sylittelyä ym. Vuosikausia toisten lapset saavat kärsiä, koska lasta ei laiteta ruotuun. Sama jatkuu koulussa, jossa tosiaan on liian myöhäistä, ja taas saavat hiljaiset ja kiltit lapset kärsiä. Opettajalla on aika lailla mahdottomuus siellä enää laittaa ruotuun ketään, ja siellä sitten se kolmasosa, jotka eivät halua oppia, mutta sen sijaan olla huomion keskipisteenä omaa showia pitämällä, saa jatkaa menoaan.

Minä olen kyllä aivan ymmälläni. Jokaisen lapsi tottelee jos tottelemattomuudesta on seuraukset lapselle. Mutta ei tietenkään kaikki lapset tottele, jos tottelemattomuudesta ei seuraa kuin lisää huomiota ja keskipisteenä oloa. Lapsi ymmärtää kyllä, että kivaa, kukaan ei puutu tähän kun saan määrätä kaikesta ja töniä ja pukkia toisia. Ei häntä kiinnosta se, että sanotaan joka päivä kymmenen kertaa että älä tee noin, kun siitä ei mitään muuta seurausta ole.

 

Eli vastatkaapa päivähoitohenkilöstä, mihin on häpeänurkka kadonnut? Samoin aina "uhmaiässä" olevien lasten vanhemmat.

 

Eli hoitohenkilökunnan mukaan on opettelua, että jos tämä heidän mielestään vahva persoona ei saanut olla joka asiassa ensimmäinen tai keskipisteenä, töni ja löi toisia ym. Oli myös jokunen muu ryhmässä, jotka ajoittain yrittivät samaa. Koskaan ei mitään seurausta, vaikka lyö toisia tai tönii. Korkeintaa lisää sylittelyä ja keskipisteenä oloa, kun jos kiellon jälkeen laittaa shown pystyyn, pääsee syliin.

Seuraus:

VAhva persoona saa jatkaa toisten lyömistä ja sortoa, koska huomaa, että se hänelle sallitaan vuodesta toiseen. Siitä saa lisäksi huomiota.

Seuraus ei niin vahvalle persoonalle, kiltille ja hiljaiselle: hänen itsetuntonsa heikkenee entisest¨ään, kun häntä saa hoitajien hyväksynnällä lyödä ja töniä. Eli tällaisen viestin saavat lapset, joille o
n opetettu kotona, että toisia ei lyödä, piste. Väkivaltaa ei sallita. Jokaisesta lyönnistä seuraus.

KUn lukee janskun ja muiden kirjoituksia, niin on helppo ymmärtää, miksi lapset ovat mitä ovat. Kun ajatukset ovat vain itsessä, jos jotain lyödään, hänen perheensä pitäisi vielä miettiä, että mitähän se raukka lyöjä kärsii.

Ja samaan on menty yhteiskunna muillakin alueilla. Uhrin oikeudet ovat olemattomat, mutta pedofiileille vain vapautta ja terapiaa.

 

Ja mitä voi kilttien lasten vanhemmat tehdä? Mennäkö mukaan tähän vahvemman voima jyllää- kasvatukseen? Jos joku lyö lastani, mojautanko takaisin niin että ei toista kertaa lyö. Mitta alkaa olla täysi.

 

Ja koska pahoinpitely on laitonta, ei voi oikein takaisinkaan lyödä. Joten mitä tehdä? Ei haluaisi opettaa omia lapsia lyömään takaisin, mutta jääkö vaihtoehtoa?

Poliisikaan ei varmasti välitä, jos tekee väkivaltaisten lasten vanhemmista /hoitopaikasta rikosilmoituksen... Joka lyönnistä vanhemmilta 10 000 euron korvaus henkisestä kärsimyksestä, koska totta maar siinä lapsen itsetunto menee, kun toinen vähän väliä mottailee.

 

Samoin, jos omalla lapsella päällä jotain mitä väkivaltainen haluaisi. Lyömistä ja syrjimistä koko päivä. Täytyy pukea lumppuihin jotta väkivaltainen tyttö ei veisi väkisin päältä toiselta pinnejä tai vaatteita.
Ja hoitohenkilökunta katsoo vierestä.

 

Vai johtuuko päiväkotikasvatus siitä, että tämä lapsi oli yh-äidin lapsi. Jospa hoitajien mielestä tämä oikeutti lapsen tekemään mitä vain tavallisten työtä tekevien ehjän perheen lapsille? Onko asia kääntynyt niin, että kun ennen yh-lapsia syrjittiin, nyt he saavat tehdä mitä vain, kun onhan se nyt rankkaa lapselle olla yh-lapsi?

Mitä lastentarhanopettajien koulutuksessa opetetaan?

 

TAi sitten kyseessä vain hoitajien laiskuus. Näillä hoitajien sanojen mukaan "vahvoilla" lapsilla on todennäköisesti ns. "vahvat" vanhemmat, jotka eivät halua että lapsiaan rangaistaan. Joten hoitajat päääsevät helpommalla, kun katsovat kaikkea läpi sormien. Tästähän on ollut täälläkin esimerkkiä, kun koulukavereitaan korvista vedelleen äidin (terra incognito) lapsi sai jälki-istunnon, äiti alkoi soittelemaan rehtoreille, opettajille ym. ja haukkumaan kaikkia muita paitsi omaa lastaan. Joten tottakai helpompaa jos muutenkin raskas työ, antaa näiden terroristi-lasten tehdä mitä haluavat.

 

Edellisten lukuisten viestien kirjoittajalle:
SULLA EI TAIDA OLLA KAIKKI IHAN KOTONA! KANNATTAISKO HAKEUTUA AMMATTIAUTTAJALLE?

 

"väkivaltaiset lapset" nikillä kirjoittaneen, kannattaisi pikaisesti hakea apua ongelmiinsa. Voi olla että kyseinen henkilö, ei edes tajua ongelmiaan. Toivottavasti ainakin joku sukulainen tai kaveri huomaa ja hommaa apua.

 

\

hanuli, jansku ja kati kirjoittivat, että toisia lapsia kohtaan väkivaltaisen lapsen ilkeyksiä pitäisi katsella vaan ja selittää kiltisti että ei saa tehdä noin. Tätä saattaa jatkua vuosikausia, että näiden selittelijöiden lapset tönivät, lyövät ym. Kyllä jos vanhempi haluaa, että oma lapsi ei tee toisille ilkeyksiä, niin lapsi uskoo.

Taitaa olla sama asia tässä lastenkasvatuksessa vallalla kuin on rikosoikeudessakin, uhreista ei välitä kukaan, mutta rikolliset saavat huomiota, terapiaa ja paapomista, ja selittelyä, ja sylittelyä. Mielestäni ainoa tepsivät keino näille toisia terrorisoiville lapsille on, jos ei yhden kerran jälkeen lopu, vaan toisten lyöminen ym. jatkuu seuraavallakin kerhokerralla, että lapsi pois, lähdetään kotiin, ja siellä aresti (ei huomiota, vaan yksin omaan huoneeseen häpeämään), tai sitten kerhossa nurkkaan häpeämään.

MIksi kiltit lapset joutuvat kerta toisensa jälkeen kaatua, heitä tönitään, viedään lelut, vain siksi, että jotkut eivät välitä laittaa lapsiaan ruotuun. Koska, kuten asiantuntijat sanovat, koulukiusausta on vain, jos aikuiset sen sallivat (eli jokaiseen kiusaustapaukseen ei puututa, ja lapsille ei tehdä selväksi, että sitä ei sallita ja siitä seuraa rangaistus). SAmoin uskon, että toisia toistamiseen kiusaavia lapsia on, koska heidän vanhemmat sen sallivat.

Minä en usko tuohon uhmaikään tai siihen, että kaikkien lapset joskus lyövät. On paljon lapsia, jotka eivät lyö toisia, ja sitten on lapsia jotka lyövät koska heidän vanhempansa sen sallivat.

Olen pitkälti samaa mieltä.
Uhmaikä on kuitenkin ihan oikeasti olemassa. Minulla onkolme lasta, ja kaikki ovat uhmansa kohdistaneet meihin vanhempiin. EI TOISIIN LAPSIIN !
Ikään liittyviä juttuja ja huonoa= epäsuotavaa käytöstä on, mutta aikuisen tehtävä on puuttua siihen.
Monimutkaiset lässytykset ja selitykset ei auta, selkeä EI tai EI SAA sen sijaan menee paremmin perille.
YMMÄRRYS lapsen käytöstä kohtaan = toisen läpsimistä ja tönimistä yms. kohtaan on eri asia kuin hyväksyä se. Se pitäisi voida erottaa, kun toruu.
"nii-iin, sinua harmittaa kun et pääse keinumaan / keinut on varattu, mutta silti ei saa lyödä !" ja sitten odotetaan vuoroa, jokainen keinuu vuorollaan., Esimerkiksi.

 

\

\

Tälle lapselle ei ole opetettu EI sanaa, mutta tukkapölly, luunappi ja varmasti kaikenmaailman muukin fyysinen kuritus on käytössä. Miten muuten noin pieni lapsi osaisi olla NIIN ilkeä muille lapsille !
:ashamed:
Minua hävettäisi, jos oma lapseni olisi tuollainen! Minua hävettäisi oma vanhemmuuteni, jos oma lapseni peilaisi noin selvästi kodin huonoa ilmapiiriä, omaa huonoa oloaan.

Tämä teksti hyppäsi silmilleni! Siis se, että kolmevuotias lyö tai tönii muita tarkoittaa automaattisesti sitä, että lapseen kohdistetaan fyysistä kuritusta ja kotona on huono ilmapiiri!

Tämä siis siksi, että oma poikani -3v käyttäytyy huonosti, siis tönii tai läpsii muita lapsia. Meillä kyllä kielletään, käytöstä ei missään nimessä hyväksytä ja aina myös pyydetään anteeksi. Ja tietysti minua myös hävettää ja poden myös syyllisyyttä asiasta. Tukkapöllöä olen muutaman kerran käyttänyt tässä kolmen vuoden uhman aikana, mutta pari viikkoa sitten luovuin siitä, koska se oli tehoton ja siitä tuli vain huono omatunto itselle.

Edellisen kerhokerran jälkeen (kun poikani oli täysin syyttä tönäissyt 2v tytön alas tuolilta) sain illalla tytön äidiltä viestin, että onko meillä parisuhteessa asiat hyvin, viitaten siis pojan käytökseen. Suutuin kyllä kovasti ja loukkaannuin myös, koska mistään tällaisesta ei kysymys ole! Sen verran lohtua sain, että eräs kolmen pojan äiti totesi tönäisyn jälkeen, että hyvä että muillakin on tuollaista. Joten varmaan ihan normaalia ja ikäänkuuluvaa käytöstä, mutta ei tietenkään missään hyväksyttävää.

Että näin.

Ja eräässä ystäväperheessäni taasen käytetään enemmänkin tukkapöllöä kuin järkevää tai määrätietoista kasvattamista ja heidän poikansa ei ole koskaan ainakaan minun lastani lyönyt tai tönäissyt. :/ :/

TIEDÄN, että tämä 3-v. lapsi saa fyysistä kuritusta, olen nähnyt. Jos äiti julkisella paikalla, kerhossa, jossa on muitakin äitejä, antaa lapselleen tukkapöllyä ja haukkuu lastaan, millaista on kohtelu ja käsittely kotona, kun kukaan ei näe?
Perustelujen ja selkeän kiellon tai torumisen sijaan, äiti vaan tarraa lapsensa hiuksiin. Lapsi ei edes reagoinut siihen. On siis saanut tukkapöllyä ennenkin, ja lujemmin.
Omani huutaisi jo silkasta järkytyksestä.
Äiti ei huolinut ottaa syliin pyrkivää lasta syliinsä ja niinpä heillä oli lähes tunnin mittainen riitely, jossa lapsi parkui päästä syliin ja äiti kiroili, karjui ja hermoili lasta pois, töni luoltaan ... ja lopulta kun otti syliin, kommentoi laihalle lapselleen kiukkuisesti : "niin, sinulla on iso lihava maha..." Ja sitten äiti pohtii miten lapsen uhmaikä on niin kamala, ettei meinaa pärjätä lapsen kanssa EIkä olisi tarvinnut kuin ottaa se lapsi hetkeksi syliin, syli oli vapaa: äiti seisoi ja jutteli toisten äitien kanssa.

Olen tätä perhettä ja äiti-lapsi -suhdetta nähnyt pitkin vuotta, ja tullut tulokseen että lapsi saa kotona fyysisesti kuritusta ja liian vähän positiivista huomiota ja syliä.

Mutta kyllä lapset osaavat antaa takaisin kun tilaisuus tulee . Leikkipuistossa kerhon isommat pojat juoksuttivat tätä lasta edellään. Eivät he mitään tehneet, eivät edes koskeneet lapseen, lapsi juoksi edellä ja huusi (ja juoksi sitten äitinsä turviin) ja ehkä kolme noin 5 vuotiasta poika juoksi perässä ja nauroi.

Ikävä juttu tämän lapsen kannalta: hän on ainakin kerhossa aina yksin.

 

Sinulle väkivaltaiset lapset. Sulla taisi vähän keittää yli. On valitettavaa, että oma lapsesi on joutunut jatkuvan muksimisen kohteeksi eikä se todellakaan ole hyväksyttävää. kuten jo aikaisemmin sanoin, niin meillä kyllä kielletään ja MYÖS selitetään, miksi ei saa lyödä. Kielto on napakka eikä mitään lässytystä. Haluan lapsieni ymmärtävän, että ei saa lyödä, koska sattuu, ei siksi, että voi joutua yksin huoneeseen. Tämä ei tarkoita sitä, ettei meilläkin huonosti käyttäytyvää lasta vietäsi jäähylle. Jos kiellon jälkeen ei usko, niin lapsi nostetaan leikeistä pois rauhoittumaan ja omaan huoneeseen viedään meittimään asioita, mikäli lapsi ei ihan oikeasti rauhoitu. Mikäli toista lasta on lyöty, niin häneltä pyydetään aina anteeksi ja aina myös kerron hänen vanhemmilleen asiasta. Kysyn myös suoraan lapselta, miten hän voi ja lohdutan.

Omat lapsemme ovat kotona hyvinkin rauhallisia, mikäli heidän kanssaan on viettänyt riittävästi aikaa. Suuressa joukossa pari-kolmivuotialla tulee kuitenkin vielä joskus kiistaa leluista ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja yleinen muksiminen alkaa. Juuri tämän vuoksi seuraan lasten leikkejä ja puutun tönimisiin heti, vaikka kyseessä ei olisikaan oma lapseni (tästä olen saanut negatiivistakin palautetta muislta vanhemmilta, onneksi myös positiivista). Hiekkalaatikolla on myös näitä omien vanhempien mukaan "kilttejä" lapsia, jotka surutta muksivat, kun äidin/isin silmä välttää ja ovat sitten enkeleitä, kun asia otetaan puheeksi... Meillä kotona suurin ongelma on pienen sisaruksen töniminen, kun "tuo tulee sekoittamaan leikkejä", ei niinkään toisten lasten kanssa leikkiessä. Uhma toki kohdistuu suurimmalta osin vanhempiin, mutta meillä pahimmassa pyörityksessä myös muita lapsia tönittiin lelukiistoissa.

Sinua kehoita ottamaan yhteyttä päiväkodin henkilöstöön (mikäli tapahtuu päiväkodissa) ja muista itsekin ne hyvät käytöstavat ja "yhteiskuntakelpoisuus", kun keskustelet asiasta. Hyökkäys ei mahda olla se paras keino ratkoa vaikeita asiota, vai mitenkäs sinä opetitkaan lapsiasi...???

 

Heh, jäipä tuo edellinen sivu lukematta... Tyttäremme on ollut päiväkodissa, jossa ihan oikeasti puututaan tönimisiin ja opetellaan myös anteeksipyyntöä ja -antoa. Ihan pienillä lapsilla ei ole sanoja ja suuressa ryhmässä kiistoisa usein käytetään apuna hampaita,kynsiä ja tönimistä. Onneksi me kuulimme tästä hoitohenkilökunnalta (koska tytär ei purrut muita kotona tai vieraillessamme tuttavillamme), joten osasimme puuttua asiaan. Oletko ajatellut vaihtaa päiväkotia tai mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lapsia??! Saisivat arat ja hiljaiset lapsesi turvallisemman ympäristön kehittyä. Oletko koskaan ajatellut, että olet kovalla kurilla "nitistänyt" lapsen taidon puolustautua? Toki aikuisen pitää aina puuttua asiaan, mutta yleensä lapsi osaa pistää myös vastaan. En tarkoita takaisin lyömistä -meillä nuorempi tytär (juuri ja juuri 1 v) huutaa kuin palosireeni (ei itke, vaan huutaa), jos joku kohtelee häntä kaltoin. Siihen on kyllä jo ihan kaikkien pakko puuttua, koska sitä ääntä ei kestä kukaan...

 

\

Heh, jäipä tuo edellinen sivu lukematta... Tyttäremme on ollut päiväkodissa, jossa ihan oikeasti puututaan tönimisiin ja opetellaan myös anteeksipyyntöä ja -antoa. Ihan pienillä lapsilla ei ole sanoja ja suuressa ryhmässä kiistoisa usein käytetään apuna hampaita,kynsiä ja tönimistä. Onneksi me kuulimme tästä hoitohenkilökunnalta (koska tytär ei purrut muita kotona tai vieraillessamme tuttavillamme), joten osasimme puuttua asiaan. Oletko ajatellut vaihtaa päiväkotia tai mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lapsia??! Saisivat arat ja hiljaiset lapsesi turvallisemman ympäristön kehittyä. Oletko koskaan ajatellut, että olet kovalla kurilla "nitistänyt" lapsen taidon puolustautua? Toki aikuisen pitää aina puuttua asiaan, mutta yleensä lapsi osaa pistää myös vastaan. En tarkoita takaisin lyömistä -meillä nuorempi tytär (juuri ja juuri 1 v) huutaa kuin palosireeni (ei itke, vaan huutaa), jos joku kohtelee häntä kaltoin. Siihen on kyllä jo ihan kaikkien pakko puuttua, koska sitä ääntä ei kestä kukaan...

Niin, kiitos vain kun otit kantaa tähän asiallisesti. tottakai olen pohtinut tätä, että olenko itse nitistänyt lapseni. Koska asia tosiaan vaivaa, sillä nykyisten ylisuurten luokkakokojen aikaan tälläkin palstalla ovat opettajat olleet suruissaan siitä, että usein on päiviä, jolloin niille hiljaisille ja kilteille ja tottelevaisille oppilaille ei tule sanottua yhtään sanaa. Eli koulussa jatkuu meno, että huomionhakuiset ja itsekkäät lapset saavat mesota ja kaikki opettajan voimavarat ja huomio menee näille lapsille.

Sillä itsekkyyttä minusta osoitti tämän määrääjälapsen käytös, tosiaan, jos lapselle laittoi päiväkotiin pannan päähän, toinen repi sen päästä, jos siitä piti, ja oma lapseni vain katsoi ja antoi vaikka rikkoa oman uuden pantansa. Lelupäivät lopetettiin päiväkodissa, koska tämä pääjehu ja pari muuta lasta rikkoi toisten lelut tai kadehti niitä niin paljon (esim. meillä ei tosiaan ollut mikään kallis lelu mukana, parin euron muovilelu ja pääjehu väritti sen mustalla tussilla) että koko päivä meni taas siihen, että töni ja pukki lasta, jolla oli sellainen lelu jonka olisi(vat) itselleen halunneet. Eli koko päiväkotia pyöritettiin täysin näiden itsekkäiden lasten pillin mukaan. sen sijaan, että heille olisi opetettu sietämään, että joskus on toisten vuoro, tai että joskus toisilla on lelu, jota ei itsellä ole, ym. kaikki kiellettiin ja lopetettiin...

. toisaalta lapseni kyllä osaavat äidilleen osoittaa mieltä, ja pistää vastaan. Mutta eivät osaa puolustautua sellaisia lapsia vastaan, jotka ottavat lelut kädestä, lyövät tai tönivät. Jos huomaavat että toinen on sellainen, että ottaa kädestä tai tönii, alkavat automaattisesti itse ojentelemaan toiselle kaikki lelut, ja ikäänkuin alistuvat heti siihen, että tuo ottaa kuitenkin kädestä. Eivät myöskään tee osaa tehdä mitään, vaikka toinen tönii.

Eli johtuiko siitä, että tämä lapsi oli suosikkilapsi tälle johtajahoitajalle (lapsella todella mahtava mielikuvitus, kirjoitti ikäisekseen mahtavia juttuja, ja mielikuvitus oli myös tämän päiväkodin johtajahoitajan lempijuttu, eli synkkasi tosi hyvin tämän ilkeän lapsen kanssa jutut), vai siitä, että tälla lapsella tosiaan vahva yh-äiti, joka tekee mitä haluaa, vai siitä, että tälle lapselle sallittiin yh-lapsena mitä vain, vai siitä, että hoitajat vain olivat väsyneitä, ja katsoivat helpommaksi antaa näiden lasten joita "vahvoiksi persooniksi" kutsuivat, pyörittää koko touhua.

Mainitsit minun asenteesta, en alkanut hyökkäämään vaan tosiaan otin lapseni pois. Näin jälkeen päin vain vieläkin vit*ttaa touhu. eli olisivatko lapseni oppineet minulta tämän luovuttamis-asenteen???

Ai niin, joku käski hakea apua, en aio hakea, mielestäni se, että päiväkodissa touhu pyörii hoitajien mielestä "vahvan" 4-vuotiaan persoonan mukaan vuosia, on todella sairas tilanne. Itse hoitajat sanoivat, että tällä ryhmällä tällaista harjoittelua ollut koko ajan. Eli tämä yksi lapsi määräsi, kuka saa leikkiä kenenkin kanssa, mitä toisilla lapsilla saa olla mukana (lelupäivät lopetettiin) ym.

 

Eikö kukaan muu sitten vitt*untuisi kun oma lapsi joutuu pettymään päiväkotiin toisten itsekkäiden ja ilkeiden ja pilalle hemmoteltujen kakaroiden takia ja jopa menettää luottamuksen aikuisiin, koska ei ollut tosiaan reilua tuo lasten kohtelu. Mistään ei tullut rangaistusta näille toisten lelujen tuhoajille, toisten tönijille, kaatajille. Esim. jos ulos mennessä piti asettua jonoon, eikä tämän pääjehun mielestä jono mennyt tarpeeksi nopeasti, niin taas tönittiin ja kaadettiin edellä olijat. Näitä esimerkkejä riittää vaikka miten paljon. Mutta jos ei ymmärrystä toisilla niin lopetan, ei voi mitään.

 

Oletko soittanut paikkakuntasi päivähoidosta vastaavalle hlölle ja kertonut piäväkodissa olevista ongelmista? Minä itse juttelin vastaavan kanssa pitkään ennen kuin hain vanhemmalle lapselleni hoitopaikkaa, koska koko hoito arvellutti. Mikäli lapsesi ovat luonnostaan hiljaisia ja hieman arkoja (niitäkin kyllä on!), niin olisiko lähistöllä mahdolisuus vaihtaa perhepäivähoitajalle? Kyllähän se niin on, että jokaiselle lapselle pitää olla turvallinen ympäristö kasvaa ja täytyy myöntää, että sinun sijassasi vaihtaisin lasten hoitopaikkaa. En katso sitä luovuttamiseksi, vaan lapsieni edun mukaiseksi toiminnaksi. Toinen asia, mitä voi yrittää (jos vain vielä jaksaa), on ottaa yhteyttä muiden kiusattujen lapsien vanhempiin ja kokoontua keskustelemaan yhdessä hoitohenkilöstön kanssa asiasta. Eiköhän jotain ala tapahtua, jos painostusta riittää useammalta taholta kerralla! Toivotan onnea ja toivottavasti saat lapsillesi paremmat hoitajat!

 

Ihan vain tiedoksi, että meillä ei lässytetä lapselle, vaan säännöt tehdään selviksi, ja jos ei niitä noudateta-siitä seuraa rangaistus -> miettimään toiseen huoneeseen tai pois kerhosta, kylästä, puistosta jne..(useimmiten näissä tapauksissa jo lähdön tekeminen saa tilanteen raukeamaan). Ja lapsi oma-aloitteisesti pyytää syliin ja anteeksi.