Omaa lasta ei kuulu tukea taloudellisesti, niinkö se menee??

[Elämä maksaa]

Mietin tuota onko varaa useampaan lapseen ketjua.

Siellä on ehdottomia kirjoituksia siitä kuinka lapsen tulee kesätyöstä saamallaan palkalla hankkia kaikki ylellisyystarvikkeensa ja täysi-ikäisen tulee pärjätä omillaan.

Mietin, että ovatko jotkut todellakin niin kovasydämisiä, että ette auta sitä lasta jonka olette pienestä vauvasta asti kasvattaneet isoksi.

Istutte kotona, tilillä makaa ylimääräistä rahaa ja teillä on elämä kunnossa ja velat maksettu.
Rakas lapsenne (oma Lapsi on aina lapsi vaikka olisi 60v täyttänyt)
kärvistelee lainojen kanssa, ei tiedä miten saisi rahat riittämään ja elämä painaa.
Menee sossusta hakeamaan rahaa ja yrittää selvitä kuukaudesta toiseen.

Onko teistä tuo omalle lapsellenne todellakin parempi elämä kuin se, että omasta ylimääräisestä rahastanne auttaisitte niin, että lapsellanne olisi parempi elämä.

Vai onko tosiaankin suurin osa täällä sitä mieltä, että lapselle potku persuksille ja ulos ovesta kun ei enää lapsilisää tilille tuota?

 

[vieras]

kyllä tarkoitus on auttaa jokaista lasta jos tarve on...neljä löytyy ja yhtä kaipaan vielä

 

[Rokkivosu]

Kyllä me ainakin aiotaan auttaa, mut huom. auttaa.
Valmiina ei tuu saamaan kaikkea ja kesätöihin junnu saa mennä kun pystyy. Esim. ajokortit ja tollaset saa ainakin osittain maksaa itse.

 

[vieras]

Kyllä autan, autan saamaan koulutuksen ja sitä myöten tuleekin itse toimeen omilla ansaitsemillaan rahoilla. Tietää että kotiin voi tulla jos maailma kohtelee kaltoin ja ottaa uuden lähdön, mutta tietää myös että ellei ammattia hankita ja aletaan elämään jonain sossupummina niin turha tulla rahaa pyytelemään.

 

[Merlion]

Kylla autamme taloudellisesti lapsiamme mahdollisuuksien mukaan. Vanhimmalla on edessa isot valinnat lukion jalkeen ja siina on pakko auttaa. Jonkinnakoista stipendia on kylla varmasti tulossa mutta kuinka paljon.

Kesatoissa eidan nuoret ovat olleet viime kesana seka tana kesana. Ovat kylla huomanneet, etta ei se raha puussa kasva vaan sen eteen on tehtava duunia.

 

[Pajukko]

Auttamisessa ei ole mitään pahaa, mutta on niitä sellaisiakin aikuisia lapsia, jotka oikeastaan elävät vanhempien rahoilla. Voi käydä niinkin, että hyvää ajattelevat vanhemmat tekevätkin sitten vain haittaa, jos nuori oppii saamaan kaiken tuosta noin vain.

 

[Madicken04]

No, mielestäni noissa voi käyttää vähän sitä maalaisjärkeä. Ei se aina ole niin mustavalkoista että joko varakkaat vanhemmat potkaisevat 18v lapsensa pihalle ja rahakirstunpäällä istuen katselevat kuinka toinen yrittää pärjätä kaurapuurolla ja näkkileivällä päivästä toiseen ja miettii miten saisi opintotuen riittämään edes koulukirjoihin tai sitten vaihtoehtoisesti vanhemmat elättävät 30v lastaan joka ei ole koskaan työpäivää tehnyt tai mitään koulua saanut käytyä.

Toivon itse että pystyisimme tiukoissa tilanteissa auttamaan lapsiamme ja että nämä myös rohkenisivat kääntyä puoleemme jos tulee ongelmia. Samoin tuntuisi varmasti kivalta pystyä ilahduttamaan lapsia ja näiden perheitä sopivilla lahjoilla tai vaikka ihan rahalla. Kuitenkin samalla toivon että lapset pääsääntöisesti pärjäilisivät omillaan, eivät ottaisi isompia lainoja mihin hiellä on varaa ja tekisivät lapsia vasta sitten kun pystyvät nämä elättämään.

 

[ImpiEllenAnna]

Mun vanhemmat on aina auttanu.. esim. hankkivat suurimman osan meidän lasten vaatteista.. musta se on äärettömän ihanaa.. :heart: ja aion itsekin auttaa lapsiani myöhemmin.. miehen vanhemmat taas ei auta yhtään.. päinvastoin.. perivät vuokraa tilojensa käytöstä.. ( mies korjasi tuttavansa autoa isänsä hallissa ja sai maksaa 180? vuokraa kahden vuorokauden käytöstä, vaikka siellä on tilaa yllinkyllin.. ) eivätkä muutenkaan auta.. kaikesta saadaan maksaa heille.. mutta tapansa kullakin.. kait..

 

[x]

Aion tukea lapsiani rahallisesti heidän ollessaan aikuisia, mikäli he apua tarvitsevat. Lähtökohtaisesti jokaisen nuoren ja aikuisen tulee pyrkiä selviytymään omillaan, eli mitään lusmuilua ja jatkuvaa vanhempien kukkarolla elämistä en hyväksy. Esim. opiskelua tai asunnon hankintaa olen valmis rahoittamaan, sillä se on myös samalla sijoitus lapseni hyvään tulevaisuuteen.

 

[Keittiönoita]

Aion tukea lapsiani rahallisesti heidän ollessaan aikuisia, mikäli he apua tarvitsevat. Lähtökohtaisesti jokaisen nuoren ja aikuisen tulee pyrkiä selviytymään omillaan, eli mitään lusmuilua ja jatkuvaa vanhempien kukkarolla elämistä en hyväksy. Esim. opiskelua tai asunnon hankintaa olen valmis rahoittamaan, sillä se on myös samalla sijoitus lapseni hyvään tulevaisuuteen.

Juurikin näin.

 

[minä]

minun lapsuudessa tehtiin näin.
kun laps opiskelemaan lähti niin annettiin tietty summa rahaa mukaan että saa syötävää ostettua ja matkat maksettua. kerran kuukaudessa siis.
kun rupesi nostamaan opintotukea joutui itse maksamaan puhelin laskunsa. mutta matkat maksettiin vielä.
sitten kun oli täysiikäinen ja opintotukeakin tuli paljon enemmän maksoi lapsi oikeastaan oman elämänsä kokonaan.

vanhemmillani ei ollut tuolloin hyvin paljoo rahaa jaella. talovelkaa sun muuta. mutta voin sanoa opiskellessa ollessani että kyllä hyvin rahat riitti kun vähän katsoi minne niitä laitteli.

kyllä minun mielestä jokaisen täysi ikäisen tai koulusta poislähteneen kuuluu elättää itsensä. jos minä olisin asunut noin 20vuotiaana vanhempieni kotona, olisin ostanut vaikka omilla rahoillani ruokaa ja tehnyt paljon kotitöitä että pystyn edes jollain tavalla kuittaamaan asumiskuluni.
mutta jos vanhempani olisivat olleet miljonäärejä (noin sanallisesti) niin tottakait he olisivat maksaneet paljon enemmän minun elämääni.

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä ihannetilanne olisi toki se, että lapsieni ollessa aikuisia voisin heitä mahdollisuuksien mukaan auttaa. En kuitenkaan lähtisi sen takia lapsilukua rajoittamaan, että ajattelisin, että minun kuuluu kustantaa aikuisen lapsen eläminen. Omat vanhempani auttavat tällä hetkellä pikkujutuissa, ostavat vaikka jonkun vaatteen lapsilleni jos tarvitsen, ja jos menemme kaikki yhdessä ulos syömään, niin ei tarvitse minun rahamassia esiin kaivaa. Ja jos isompaa tarvitsen, lainaan rahaa ja maksan sitten takaisin.

Siihen asti kun kävin lukiota, vanhemmat maksoivat kaiken, kun olin kotona vielä ja kävin töissä, ei minun tarvinnut ruoasta ja asumisesta maksaa. Työ oli siis osa-aikainen. Kun muutin kotoa ja aloitin opiskelut, sain tai lainasin rahaa jos siihen oli tarvetta.

 

[vieras]

Kyllä kai jokainen vanhempi tajuaa, milloin lapsi tarvitsee talodellista apua oikeasti eikä vain lusmuiluun. On hyvin hyvin hyvin tavallista, että esim. yliopistossa ekoja vuosia opiskelevan vanhemmat auttavat esim. vuokranmaksussa tai varakkaimmat jopa ostavat asunnon lapselleen. Näin opiskeluajat eivät pitene hurjasti. Ja ei kesätyö minusta ole mikään autuaksi tekevä: itse menin ekaan kesäduuniin vasta parikymppisenä ja ihan rahan arvon kyllä olen oppinut. Treenasin lajiani kaiket kesät teininä ihan ammattihaaveet mielessä eikä siihen olisi kesätyö sopinut. Kiitos vanhempieni, sain niin tehdä ja kiitos polven, että ammattihaaveet kariutuivat. ja ihan tavallisia perusköyhiä duunareita ovat vanhenmpani ja myöhemmin olen saanut tietää, että olivat rahallisesti tuolloin tosi tiukalla...

 

[Phoebsi]

Aion tukea lapsiani rahallisesti heidän ollessaan aikuisia, mikäli he apua tarvitsevat. Lähtökohtaisesti jokaisen nuoren ja aikuisen tulee pyrkiä selviytymään omillaan, eli mitään lusmuilua ja jatkuvaa vanhempien kukkarolla elämistä en hyväksy. Esim. opiskelua tai asunnon hankintaa olen valmis rahoittamaan, sillä se on myös samalla sijoitus lapseni hyvään tulevaisuuteen.

Peesi. Lisäksi säästämme pojalle (ja tuleville lapsille) pientä pesämunaa minkä jokainen saa täyttäessään 20v.

 

[vieras]

usein lasten taloud.auttamisessa on kyse halusta. mieheni on joutunut 15-vuotiaasta asti maksamaan kaiken itse ja koskaan ei mitään ole saatu vanhemmiltaan.ovat kuulemma köyhiä. kuitenkin on velaton talo ja mökki ja asuntoauto ja jokakesäinen ulkomaanmatka tehtävä...

 

[vielä pieni vauva]

Aion tukea lapsiani rahallisesti heidän ollessaan aikuisia, mikäli he apua tarvitsevat. Lähtökohtaisesti jokaisen nuoren ja aikuisen tulee pyrkiä selviytymään omillaan, eli mitään lusmuilua ja jatkuvaa vanhempien kukkarolla elämistä en hyväksy. Esim. opiskelua tai asunnon hankintaa olen valmis rahoittamaan, sillä se on myös samalla sijoitus lapseni hyvään tulevaisuuteen.

Peesi. Lisäksi säästämme pojalle (ja tuleville lapsille) pientä pesämunaa minkä jokainen saa täyttäessään 20v.

Uteliaisuudesta kysyn miten aiotte tämän toteuttaa?
Kyselin tästä vaihtoehdosta pankissa ja he sanoivat, että jos rahaa (esim. lapsilisät) on säästetty lapsen tilille/lapsen rahastoon/lapsen sijoitukseen, niin ne siirtyvät lapsen rahoiksi jo 18v. ja tähän ei voi vanhemmat vaikuttaa.
Jos säästää omalle tilille ja lahjoittaa vasta vanhempana, niin joutuu maksamaan lahjaveron (jos siis summa ylittää sen lahajverorajan, olisiko ollut 3000e/muutama vuosi).
Onko tähän siis kikka kolmonen, että lapsi saakin rahansa vasta vähän myöhemmin omaan käyttöön? Tottakai toivomme, että juuri meillä on niin fiksu lapsi, että hänelle voi jo 18v.nä antaa koko summan, eikä tuhlaa sitä kerralla

 

[laalaa]

Mun mielestä ihannetilanne olisi toki se, että lapsieni ollessa aikuisia voisin heitä mahdollisuuksien mukaan auttaa. En kuitenkaan lähtisi sen takia lapsilukua rajoittamaan, että ajattelisin, että minun kuuluu kustantaa aikuisen lapsen eläminen. Omat vanhempani auttavat tällä hetkellä pikkujutuissa, ostavat vaikka jonkun vaatteen lapsilleni jos tarvitsen, ja jos menemme kaikki yhdessä ulos syömään, niin ei tarvitse minun rahamassia esiin kaivaa. Ja jos isompaa tarvitsen, lainaan rahaa ja maksan sitten takaisin.

Juu, juuri näin.

Eli ilman muuta autan lapsiani jos minulla on siinä vaiheessa siihen varaa, mutta tulen olemaan tarkka oikeudenmukaisuudesta isommissa summissa. Kaikkien on saatava saman verran. Isommat lahjoitukset annan valmistujaislahjana, häälahjana, tukena omaan asuntoon jne. ja muista yksittäisistä avustuksista vaikka vaihto-oppilasvuoteen neuvotellaan.

Mutta minusta ei ole huonon vanhemman merkki jos tähän tukeen ei riitä rahaa. En itse ole olettanut saavani vanhemmiltani mitään, ja tuki esimerkiksi ensiasuntoon on ollut vain iloinen yllätys.

Saan vanhemmiltani välillä sen lahjaverottoman 2 * 3000e ja nyt asuntoon sain "lainan" josta tehtiin verottajalle velkakirja ja lyhennyssuunnitelma.

 

[Muori]

Niinpä. Kun ei se kannettu vesi kaivossa pysy. Toivon, että pystyn kasvattamaan lapseni siihen, että menot on mitoitettava tulojen mukaan eikä tulot menojen mukaan, jolloi sitten joutuu kerjuulle sossuun, vanhemmille yms. Toki uskoisin, että esimerkiksi mahdollisena opiskeluaikana saatan tukea tietyllä säännöllisellä summalla kerran kuussa.

 

[Rollolainen]

Tottakai saa autaa,mutta minusta vanhempien ei kulu KAIKKEA ostaa tuostavaan. Lapsi voi säästää tai tienata OSAN. vaatteet on asia erikseen.
Jos lapsi haluaa mopon, ajokortin, tietokoneen,pelikonsolin jne.niin itse maksaa ainki osan. Pitä miettiä kuinka tarpeellisa ne ovat, että onko vanhempien pakko Maksaa KAIKKI mitä pyytä, itseki voi vaatia säästämän.

 

[vieras]

Tottakai saa autaa,mutta minusta vanhempien ei kulu KAIKKEA ostaa tuostavaan. Lapsi voi säästää tai tienata OSAN. vaatteet on asia erikseen.
Jos lapsi haluaa mopon, ajokortin, tietokoneen,pelikonsolin jne.niin itse maksaa ainki osan. Pitä miettiä kuinka tarpeellisa ne ovat, että onko vanhempien pakko Maksaa KAIKKI mitä pyytä, itseki voi vaatia säästämän.

Puhutko sä nyt aikuisista lapsista vai alaikäisistä, kotona asuvista?

 

[Kowalski]

Auttaminen on jees.

Se, että vanhemmat elättävät aikuista lastaan (joka ehkä ei ole lainkaan kiinnostunut työnteosta, tai tuhlaa surutta rahansa turhuuksiin) on sen sijaan aika syvältä mun mielestä. Satunnaista taloudellista tukea tiukan paikan tullen (opiskelu, työttömyys, avioero tms) en karsasta, mutta mielestäni aikuisen ihmisen ei kuulu vanhempiensa kukkarolla roikkua.

Jos lapsestani tulee työtävieroksuva, niin käyköön sossussa, minä en elätä vaikka varaa olisikin.

 

[Keittiönoita]

Tottakai saa autaa,mutta minusta vanhempien ei kulu KAIKKEA ostaa tuostavaan. Lapsi voi säästää tai tienata OSAN. vaatteet on asia erikseen.
Jos lapsi haluaa mopon, ajokortin, tietokoneen,pelikonsolin jne.niin itse maksaa ainki osan. Pitä miettiä kuinka tarpeellisa ne ovat, että onko vanhempien pakko Maksaa KAIKKI mitä pyytä, itseki voi vaatia säästämän.

Mä olen aivan samaa mieltä. Kuopuksella on harrastus, johon voi upottaa 200-20 000 euroa vuodessa. Arvata saattaa, että MINÄ en aio siihen harrastukseen tuota 20 000 euroa investoida Niinpä kuopus säästää kuukausirahoistaan, kesätyöpalkastaan sekä synttärinä ja jouluna lahjaksi saamistaan rahoista sen, mitä haluaa extraa harrastukseensa investoida.

Meillä muuten vaatteetkin menee niin, että exä antaa junnulle tietyn summan ja sanoo, että osta sillä housut ja kengät. Summa on ihan kohtuullinen, joten ei tarvitse kirpputorilta ostaa. JOS junnu haluaa jotkut kalliimmat housut ja kengät, rahoittaa puuttuvan osan summasta itse.

 

[h2o]

Omat vanhempani ovat auttaneet perusjutuissa.Lapsena saatiin viikkorahaa, jonka eteen oli tiskattava tai muuten siivottava. Opiskellessa asuin vielä kotona, jolloin opintotuesta piti maksaa oma kännykkälasku. Kesätyörahat sain käyttää miten halusin, nuorena likkana tuli tietty vaatteita niillä hankittua, joka taas oli vanhemmilleni hyvä. Pari kuukautta ennen valmistumista muutin omilleni, jolloin vanhempani "lainasivat" takuuvuokraan rahan. Omilleni muuttamisen jälkeen olenkin pärjännyt omillani. En tarvinnut autoa, enkä ottanut mitään velkoja. Töihin pääsin heti valmistuttuani. Vanhempani eivät olleet rahakkaita, tiukilla mentiin koko ajan.
Mieheni taas on mielestäni paapottu pilalle.. Vanhemmat maksaa hänen turhia lainojaan, antaa rahaa bensaan, maksaa laskuja.. missään työssä mies ei ole viihtynyt pisempään ja ottanut loparit ihan surutta, jos ei vaan huvita. Kyllä elämässä aina pärjää.. niin vanhempien avustuksella.

 

[mie]

Niin kauan kuin lapset opiskelee niin autetaan taloudellisesti.
Sitten kun menevät töihin niin tilanteen mukaan katsotaan miten tuetaan. Riippuu vähän lapsen kyvystä hoitaa omia raha-asioitaan.

 

[Vastarannankiiski]

Joo, kyllä autetaan opiskeluissa jne. mutta valmiina eivät tule mitään saamaan. Eli autetaan opiskeluaikana, ettei tarvitse "köyhyyteen" vedoten opintoja kesken jättää. Jos ap:lle tämä on niin kova paikka, niin eihän mikään estä häntä toimimaan toisin.