Oma virpomismuistosi

[vieras]

Silloin kun itse oli pieni, oli tosi ihanaa kun pääsi pääsiäisenä virpomaan. Niitä virpomisvitsoja tehtiin paljon ja niiden tekemiseen käytettiin paljon aikaa ja materiaalia. Siihen virpomispäivään panostettiin siis oikein kunnolla. Tylsimpänä muistona on mieleen jäänyt se, kun jossakin talossa sai omenan. Parhaimpana on sitten taas jäänyt mieleen se, kun sai Lion-patukan ja 5 markkaa yhdestä talosta. Pääsiäismunia sai silloin aika harvasta paikasta, mutta ne olivat sitäkin mukavampia yllätyksiä. Minkälaisia muistoja muilla on omista lapsuuden pääsiäisistä?

 

[Kärsäpärstäinen]

en mä käynyt virpomassa

 

[ap]

Eikö kenelläkään ole mitään muistoja?

 

[Olemisen riemu]

Porissa ei ole virpomisperinnettä. Täällä käydään nuutittamassa Nuutinpäivänä.

 

[hyviä muistoja]

Mä osasin sellaisen lorun mitä muut eivät ja kaikki mammat aina ihastelivat, että olipas erilainen ja sain sitten paremmat palkat!! =)

 

[apsi]

Parhaan kaverin kanssa käytiin aina virpomassa. Oksia oli tehty paljon ja vaivaa nähty, myös pitkän lorun ulkoa opettelemiseen. Lorun alkuperää en enää muista, jokin vanha kirja se kumminkin muistaakseni oli.

Meille paukutettiin kotona päähän, että ahne ei saa olla, pienimmästäkin palkasta pitää kiittää kauniisti. Pari vanhempaa mummoa muistan, jotka eivät olleet muistaneet varautua päivään, ja he sanoivatkin heti, ettei taida virpominen nyt käydä, kun ei ole antaa mitään. Mummot liikuttuivat ihan kyyneliin asti, kun iloisesti lupasimme, ettei mitään palkkaa tarvitakaan, silti voidaan virpoa, jos lupa saadaan. Ja niin sitten tehtiinkin, kaikille jäi hyvä mieli.