Oma sairastelu + miehen asenne..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hohhoih..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hohhoih..

Vieras
Ollaan oltu yhdessä jo 6v. Mies on tosi liikunnallinen, minä taas liikun vähemmän mutta käyn kuitenkin lenkkeilemässä, spinningissä, uimassa, yritän pitää kuntoa yllä mutta en mitään salitreenejä harrasta. Tämä on jotenkin aina häirinnyt miestä kun minun pitäisi hänen mielestään liikkua yhtä paljon kuin hänenkin, vaikka olenkin ollut täysin normaalipainoinen jne hän on ollut tyytyväinen kehooni ja kaikkea..

Mutta viime vuoden keväällä alkoi paino nousta.. Ja noussut tähän mennessä, 12kg. En ymmärrä mistä tuo johtui koska elintavat ei muuttuneet. Liikuin entiseen tapaan ja meillä ei syödä mitään mössöruokia, vaan terveellisesti ja ok annoskoot ja ei herkutella kuin pari kertaa vuodessa. Mulla on joskus monia vuosia sitten ollut vaikeuksia painon kanssa teini-iässä, en ollut ylipainoinen mutta oli syömishäiriö ongelmia pitkän aikaa. Joten nyt kun aloin OIKEASTI lihoa niin tuli ihan kamala olo.
En halunnut käydä ulkona tai mitään enkä halua vieläkään, kun vaatteet ei mene päälle, yhdet farkut sopii, paidat myös sopii, mutta esim takki ei mene päälle hartioista ja rinnat tursuaa kaikista liiveistä ulos ja tuntuu etten kohta jaksa ostaa uusia vaatteitakaan kun koko ajan paisun. Olen ollut kamalan väsynyt, tuntuu ettei jaksaisi kuin maata sängyssä, ja aina on ollut kylmä ja tärisyttänyt. Mies vain väitti, että "no kyllä varmasti ootkin väsynyt kun et liiku ja vaan syöt!" mutta ruokahaluni ei ole kasvanut, päinvastoin huonontunut. Ja liikkuisin mielelläni, mutta oikeasti ei vain ole pystynyt.. Liian väsynyt ja uupunut olo ollut..

Ja nyt tänä aamuna se selvisi että mistä tuo kaikki johtuu.. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, sain tietää tänä aamuna. Olen helpottunut kun nyt tiedän että MISTÄ kaikki tuo johtuu.. Mitähän mies sanoo kun kuulee.. Pistääköhän omatunto soimaamaan kun on haukkunut minut tähän mennessä "patvineeksi syöppölehmäksi" ja muuksi mukavaksi.. Ei ole tosiaan parantanut meidän välejä.. Vai väittääköhän tapansa mukaan, että "tuo siitä seuraa kun syö väärin eikä liiku" kun hänen mielestään KAIKKI sairaudet johtuvat siitä, kaiken maailman syövät ja kasvaimetkin tulee siitä kun syö jotain heseruokaa vaan eikä liiku..
 
Siinävaiheessa kun/jos hänelle itselleen tulee joku isompi vaiva/sairaus voipi kolahtaa ja kovaa.

En antaisi itseäni tuolla tavalla mollata.
Vaikka meilläkin erimielisyyksiä on ollut ja on osin vieläkin, on mun mies aina sanonut, eetei mun ulkoinen habitus ole merkityksellinen, vaan se mitä on sisällä.

Siinä kohdassa, kaikkien vaikeuksien (ja oman painoni kanssa taistelemisen) keskellä, olen kyllä arvostanut mun miestä noista sanoista.
 
Ensinnäkin pahoittelut ilmenneestä sairaudesta.Toiseksi sitten en voi kuin sanoa,että jotkut ihmiset vaan on just tuommoisia.Yhden kaverin ex-mies olis kans sellainene,että uskoi kaiken olevan kiinni ihmisen omasta asenteesta yms.Ei uskonut mielenterveysongelmiin ja kaveri sitten sairasti yksinään masennusta ja mies mollasi vieressä laiskaksi yms.Samaan kastiin siis menee just tuo,että "liikunta ja hyvä ruoka ovat tie onneen ja autuuteen".Se on rasittavaa.

Toivottavasti kuitenkin sun mies tajuaa,että sä et ole elämäntavoillasi tuota aiheuttanut etkä varsinkaan tarvitse mitään morkkaamista tuossa nyt.
 
Jep, en ymmärrä minäkään miehen käytöstä.. Sillä vaan on niin pakkomielle tuo liikunta ja ruoka näköjään, ja vesi vanhin voitehista.. Esimerkiksi endometrioosin takia mulla on pitänyt syödä _erittäin_ vahvoja tulehduskipulääkkeitä joita lääkäri on mulle määrännyt. Viime menkkojen aikaan, ne lääkkeet oli päässy loppumaan, ja en päässy mihinkään kotoa sitten viikkoon. Oksentelin, ripuloin, makasin sängyllä kippurassa ja itkin, sattui aivan mielettömästi. Mies vaan totes, että kyllähän muutkin naiset tuollasta kestää, mikset sinäkin, lähe lenkille niin kyllä helpottaa tuo olo.
Tai jos näkee minun ottavan mitä tahansa nappia naamaan, oli sitten d-vitamiinia taikka buranaa, niin pitää hokea, että "sinähän syöt noita pillereitä niinku karkkeja, niitä tarvi joka vaivaan ottaa!" vaikken tosiaan ole mikään lääkkeiden suurkuluttaja.

Toisaalta silloin kun hänellä tulee pieni nuhanpoikanen ja vähän menee nenä tukkoon, niin hän kaatuu vuoteenpohjalle kauheissa kuolemantuskissa ja ulisee miten henki lähtee koko äijästä. Ja kyllä sillon pitäis herralle troppia kiikuttaa oikein olan takaa.
 
No just mikä mies.. :/ Mäkin tiedän tollasia tapauksia, joissa kaikki kiinni vaan terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Tottakai ne on tärkeitä, mut niilläkään ei ehkästä kaikenmaailman sairauksia.

Toivottavasti miehes tajuaa pyytää anteeksi ja hyvä et syy sun oireisiin löytyi.
 
Mikä saa ihmisen jatkamaan ylipäätään suhdetta tuollaisen miehen kanssa? Anteeksi suorapuheisuuteni mutta tuollainen ihminen keksii asiasta kuin asiasta mollata toista. Vuosien myötä huomaat miten itsetuntosi on pahasti pakkasella ja olet todella onneton suhteessa. Kannattaa ihan vakavissaan miettiä eroamista oman itsesi vuoksi!!
 
Mietitty sitä onkin, että miten olen vielä tuon miehen kanssa. Muutenkin osoittaa aika.. Epämääräisiä piirteitä.
Mutta toisaalta, kasvoin narsisti-isän luona, lapsuus/teini-ikä oli yhtä helvettiä ja eikös se niin ole että vaikka miten haluaisi päästä eroon tuollasesta niin monesti sitä päätyy huomaamattaankin itsekin yhteen jonkun narsistin tms kanssa.. :/
 
[QUOTE="mama";25629884]Mikä saa ihmisen jatkamaan ylipäätään suhdetta tuollaisen miehen kanssa? Anteeksi suorapuheisuuteni mutta tuollainen ihminen keksii asiasta kuin asiasta mollata toista. Vuosien myötä huomaat miten itsetuntosi on pahasti pakkasella ja olet todella onneton suhteessa. Kannattaa ihan vakavissaan miettiä eroamista oman itsesi vuoksi!![/QUOTE]

Lisään vielä että miehesi tuntuu arvostavan vain ulkokuorta sinussa, ei sinua itseäsi. Luottamus? Mies ei usko sinua syömisissäsi, ei pysty ajattelemaan että syy voi olla muussa kuin mässäilyssä.
 
Mietitty sitä onkin, että miten olen vielä tuon miehen kanssa. Muutenkin osoittaa aika.. Epämääräisiä piirteitä.
Mutta toisaalta, kasvoin narsisti-isän luona, lapsuus/teini-ikä oli yhtä helvettiä ja eikös se niin ole että vaikka miten haluaisi päästä eroon tuollasesta niin monesti sitä päätyy huomaamattaankin itsekin yhteen jonkun narsistin tms kanssa.. :/

Harkitse ihan tosissaan eroamista. Elin itse narsistisen miehen kanssa useamman vuoden ja on ollut todella pitkä taival saada itseluottamus kasvamaan, se on todella huono vieläkin vaikka minulle useampikin mies on sanonut että olen viehättävä juuri tällaisena niin en pysty sitä uskomaan.
 

Yhteistyössä