kirjoitin jo tuossa ylempänä alistetusta lapsuudestani väkivaltaisen häiriintyneen isäni "alamaisena". Olisin kysynyt vielä - jos täällä joitain muita onnettomista lapsuuslähtökohdista kotoisin olevia on - että miten oikein pärjäätte niiden kovien paineiden kanssa joita yhteiskunta (tai media, suku, tuttavat jne) asettavat lapsenlasten ja isovanhempien välille. Kaikki perhelehdet aina kuvaavat lapsenlapsen isovanhemmat kilteiksi, pullantuoksuisiksi, aikaa ja rakkautta ja hemmottelua lapsille antaviksi, ja ikäänkuin "defaulttina" oletetaan että isovanhempien kanssa vietetään aikaa kovasti.
Itse olen saanut aika ikäviä syyllistäviä kommentteja siitä että välini omiin vanhempiini ovat jäiset enkä käytä lapsiani siellä kylässä (yllä olevasta viestistäni käynee ilmi se, miksi näin on). Ihmiset jotka eivät tilannettani tunne ovat aika pahasti haukkuneet tai kommentoineet minua, esim. "miten voit evätä lapseltasi rakastavat isovanhemmat" tai "miten voit olla omia vanhempiasi kohtaan niin kylmä ettet käy siellä jouluna/juhannuksena/tms".
Varmasti itse kokemustesi nojalla osaat vetää rajaa sinne minne se kuuluukin vetää. Muista ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Pääasia että lapsesi eivät joudu koskaan kokemaan samaa kuin mitä itse sait kokea. Usein se vaan on niin että narsistisesti häiriintyneen ihmisen läheltä on lähdettävä mahdollisimman kauas että selviää itse täysjärkisenä. Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi! Ja voimia kestää kaikenmaailman kyselijät ja ihmettelijät!
En nyt ventovieraille ala avautumaan lapsuudestani, mutta todella pahalta tuntuu että tietämättä millaisen helvetin olen lapsena elänyt, niin minua syyllistetään siitä että en ole "kiitollinen" lapsuudestani ja pidä lämpimiä välejä vanhempiini.
Väkivaltainen narsisti-isäni ei ole muuttunut miksikään, päin vastoin pahentunut vanhetessaan. Viimeksi tavatessamme kävi minuun käsiksi ja kuristi kurkustani ja raivosi hullunkiilto silmissään pienten tyttösteni nähden
Eipä tosiaan koskaan isovammista puhuttaessa oteta huomioon sitä että kaikkien yhteiselo ei ole sitä rakkautta ja lämmintä välittämistä. Yhteiskunnan paineet (ainakin minusta tuntuu niin) ovat aika kovat sen suhteen, että lapsenlapsilta ei saisi kieltää isovanhempiaan.