O
onko muita
Vieras
onnettomuuksien
4
5
Mikä on aivovamma?
Aivovammalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa aivokudoksen vauriota.
Aivovaurio on laajempi käsite ja tarkoittaa mistä tahansa syystä syntynyttä aivokudoksen
vauriota. Aivovamma syntyy päähän ja aivoihin kohdistuvan ulkoisen
energian vaikutuksesta. Tämä energia voi olla peräisin joko suorasta iskusta, aivoihin
kohdistuvasta voimakkaasta hidastuvuusliikkeestä tai aivokudokseen tunkeutuvasta
vierasesineestä.
Aivoihin kohdistuva energia voi aiheuttaa erilaisia kudosvaurioita, joita nimitetään
ns. primaarivaurioiksi eli ensisijaisiksi vaurioiksi. Näitä on monia erilaisia,
mutta vain muutama on käytännön kannalta tärkeitä. Tällaisia ovat kaikki kallon
sisäiset verenvuodot, aivoruhjeet sekä diffuusi aksonivaurio.
KALLON SISÄISET VERENVUODOT
Kallon sisäinen verenvuoto voi syntyä joko aivokudoksen pinnalle tai sen sisään.
Jos kallon pinnalla kulkeva valtimo repeää kallonmurtuman seurauksena, syntyy
kovakalvon ulkoinen verenvuoto (epiduraalivuoto). Koska verenvuoto tulee
valtimosta, aivojen pinnalle kertyy yleensä melko nopeasti minuuttien-tuntien
kuluessa kookas verikertymä, joka painaa alla olevaa aivokudosta aiheuttaen
paineen nousun takia usein kuoleman, jos verenpurkaumaa ei leikkauksella poisteta.
Jos aivojen heilahdusliikkeen seurauksena aivojen pinnalla oleva laskimo repeytyy,
syntyy kovakalvon alainen verenvuoto (subduraalivuoto). Sekin voi aiheuttaa
nopeasti aivojen pinnalle kertyvän verenpurkauman, joka on edellisen
tavoin välittömästi henkeä uhkaava tila. Usein kuitenkin vuoto kehittyy viiveellä
joko päivien tai jopa viikkojen kuluessa. Tällöin oireetkin tulevat viiveellä ja tila
ei ole yhtä hengenvaarallinen kuin nopeasti kehittyvässä vuodossa, mutta vaatii
silti usein leikkaushoitoa.
Tapaturman seurauksena myös aivan aivojen pinnalla ns. lukinkalvon alla
kulkevat verisuonet (valtimot tai laskimot) voivat repeytyä, jolloin syntyy lukinkalvonalainen
verenvuoto (traumaattinen subaraknoidaalivuoto eli tSAV). Se ei
vaadi leikkaushoitoa, mutta on usein vakavan aivovamman merkki. Verta vuotaa
tällöin aivojen pinnalle ja usein myös aivo-selkäydinnestettä sisältäviin aivokammioihin.
6
AIVORUHJE
Edellä kuvattuja yleisempi vammamekanismi on aivoruhje (aivokontuusio). Sitä
voi verrata mihin tahansa muuhunkin ruhjeeseen, vaikkapa lihaksessa. Ruhjekudoksessa
on vaihtelevasti verenvuotoa ja turvotusta. Aivoruhje syntyy yleensä
suoran iskun seurauksena ja usein iskukohdalle tai vielä tavallisemmin sen vastakkaiselle
puolelle. Niinpä esimerkiksi takaraivolle kaatuminen usein aiheuttaa
ruhjeet otsalohkojen alueelle. Kallon rakenteesta johtuen aivoruhjeet syntyvät
tavallisimmin juuri otsalohkojen kärkeen, otsalohkojen alapinnalle tai ohimolohkojen
kärkeen ja alapinnalle. Näillä kohdin aivot iskun seurauksena helpoimmin
ruhjoutuvat kallon luuta vasten. Aivoruhjeet ovat usein molemminpuolisia.
Jos ruhjeessa on runsaasti verenvuotoa, puhutaan aivojen sisäisestä verenvuodosta
(traumaattinen intrakerebraalivuoto). Tällainen voi syntyä hyvin voimakkaista
iskuista myös siten, että aivojen sisällä kulkeva valtimo repeytyy. Tällöin
verenvuodot syntyvät usein aivojen keskiosiin. Nämäkin verenvuodot ovat
henkeä uhkaavia jos ne ovat kookkaita, mutta sijaintinsa puolesta vain harvoin
leikkauksella hoidettavissa.
DIFFUUSI AKSONIVAURIO
Tärkein aivojen vammamekanismeista on kuitenkin diffuusi aksonivaurio (DAI).
´Diffuusi´ tarkoittaa epämääräistä, epätarkkarajaista ja ´aksoni´ on hermosolujen
päähaara. Diffuusi aksonivaurio tarkoittaakin ilmiötä, jossa hermosolujen päähaarojen
vaurioituminen johtaa hermosolujen välisten yhteyksien katkeamiseen.
Kyse on siis solutasolla tapahtuvasta vauriosta, joka ei ole hetkellinen tapahtuma,
vaan itse asiassa tapahtumaketju, joka lievimmillään ilmenee vain hermosolujen
toiminnan ohimenevänä häiriönä ja voimakkaimmillaan laaja-alaisena,
eri puolilla aivoja ilmenevänä hermosolujen tuhona ja niiden soluyhteyksien katkeamisena.
7
Aivotärähdyksestä
pysyvään tajuttomuuteen
Aivovamma on aina yksilöllinen vamma, johon vaikuttavat lukuisat eri tekijät.
Näitä ovat mm. vammaenergian voimakkuus ja sen suunta, vammautuneen ikä,
perinnölliset tekijät sekä aiemmat aivojen vammat tai sairaudet. Aivovammat
vaihtelevat myös vakavuudeltaan hyvin lievistä aivotärähdyksistä erittäin vakaviin
pysyvään tajuttomuuteen johtaviin vammoihin. Aivovamma on myös tavallisin
tapaturmainen kuolinmekanismi. Vuosittain aivovammaan kuolee Suomessa
noin 1000 henkilöä, suurin osa välittömästi tai ainakin ennen ehtimistä sairaalaan.
Sairaalaan asti hengissä ehtineistä suurin osa selviää.
AIVOTÄRÄHDYS
Ylivoimainen enemmistö aivovammoista on kuitenkin lieviä vammoja, joita usein
nimitetään aivotärähdyksiksi (commotio cerebri). Kaikista aivovammoista yli
90 % on tähän luokkaan kuuluvia. Aivovamma on vakavuudeltaan jatkumo, jossa
ei ole olemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää
siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma.
Hoidollisia ja ennusteellisia tarkoituksia varten tällainen arvio kuitenkin aina tehdään.
HYVIN LIEVÄ VAMMA
Hyvin lievästä vammasta puhutaan silloin, kun vammaan ei ole liittynyt tajunnan
menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on kestänyt alle kymmenen
minuuttia. Tällaiseen vammaan ei myöskään saa liittyä viiveellä tapahtuvaa tajunnan
laskua tai poikkeavia löydöksiä aivojen kuvauksissa. Vamma ei myöskään
ole saanut vaatia oireiston voimakkuuden takia seurantaa sairaalassa. Suuri osa
tällaisen vamman saaneista ei koskaan edes hakeudu lääkärille. Tällaista vammaa
voidaan nimittää myös aivotärähdykseksi, jonka määritelmään kuuluu, että
toipuminen on täydellistä, sillä tämän asteisissa vammoissa pysyvien seurauksien
riski on äärimmäisen pieni.
sairaalaan asti
hengissä ehtineistä
suurin osa selviää
8
LIEVÄ VAMMA
Lievä aivovamma on jo astetta vakavampi tila, johon voi liittyä tajunnan menetyskin.
Puolen tunnin kuluttua vammasta tajunta saa kuitenkin olla enintään
vähän alentunut (potilas voi olla hieman unelias tai sekava) ja muistiaukko ei saa
kestää yli vuorokautta. Aivokuvausten löydösten tulee tässäkin olla normaaleita,
ja vamma ei saa olla edellyttänyt neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän
vamman saaneista toipuu ennalleen, yleensä muutamassa päivässä tai viikossa.
Arviolta noin 15 %:lle jää kuitenkin pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Näiden todennäköisyys
on tietysti suurin lievän vamman vakavimmissa muodoissa, eli niissä
joissa tajunta on vielä puolen tunnin kuluttua hieman alentunut tai muistiaukko
kestää useita tunteja.
KESKIVAIKEA VAMMA
Keskivaikeassa aivovammassa potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta tajunnaltaan
usein selvästi alentunut, mutta ei tajuton, tai hänen muistiaukkonsa
kestää yli vuorokauden, mutta kuitenkin alle viikon. Vammaa pidetään vähintään
keskivaikeana aina myös silloin, jos aivojen kuvauksissa on vamman aiheuttamia
kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle keskivaikean vamman saaneista jää pysyviä
oireita, mutta myös täysin oireettomaksi toipuminen on hyvinkin mahdollista.
VAIKEA JA ERITTÄIN VAIKEA VAMMA
Vaikeassa aivovammassa potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta edelleen
tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Samoin vammaa pidetään
vaikeana, jos se on edellyttänyt neurokirurgista leikkausta. Vaikeasta vammasta
jää lähes aina pysyviä oireita, mutta oireettomaksi toipuminenkin on joskus mahdollista.
Jos potilas on yli viikon tajuttomana tai hänen muistiaukkonsa kestää
yli kuukauden, vammaa pidetään erittäin vaikeana. Tämän asteisesta vammasta
oireettomaksi ei käytännössä toivu kukaan, ja pieni osa saattaa jäädä pysyvästi
tajuttomaksi.
aivovamman vakavuuden luokitteluun
liittyy usein
tiettyä epävarmuutta
9
Tajuttomuus ja
muistiaukko
Kuten edellä käy ilmi, vammaan liittyvät tajuttomuus ja muistiaukko ovat tärkeitä
arvioitaessa vamman vakavuutta ja sen ennustetta. Tajuttomuus tarkoittaa, että
potilas on puheelle reagoimaton. Vammautunut itse ei voi tietää onko hän ollut
tajuttomana vai onko hänellä vain muistiaukko tapahtumista. Tajuttomuuden
toteaminen edellyttää siis silminnäkijää. Tajunnan aleneman astetta mitataan
tietyllä arviointiasteikolla, ns. Glasgowin kooma-asteikolla (GCS). Tällä asteikolla
tajunta voi vaihdella syvästä tajuttomuudesta (lukema 3) täysin kirkkaaseen
tajuntaan (lukema 15). Arvio tehdään yleensä sekä sairaankuljettajien että ensiavun
henkilökunnan toimesta.
Vamman jälkeinen muistiaukko (post-traumaattinen amnesia, PTA) on terminä
hieman harhaanjohtava, sillä se ei tarkoita muistiin osalta täysin pimeäksi
jäänyttä aikaa, vaan ajanjaksoa, jolta yhtenäiset jatkuvat muistikuvat puuttuvat.
On aika tavallista, että vammautumispaikalta on joku hämärä muistikuva. Sitten
on täysin pimeää aikaa, jonka jälkeen alkaa jälleen tulla yksittäisiä muistikuvia,
kunnes yhtenäisempi tapahtumamuisti palautuu. Tälle muistiaukoksi määritellylle
ajalle on tyypillistä usein voimakas väsymys, ehkä ajoittainen lievä sekavuus, ja
siis päivittäisen tapahtumamuistin katkonaisuus.
Usein myös vammaa edeltää jonkin kestoinen muistikatkos. Sen pituus ei kovin
luotettavasti kuvaa vamman vaikeusastetta, ja monissa vaikeissakaan vammoissa
sitä ei ole juuri lainkaan. Toisaalta pitkä vammaa edeltävä muistiaukko
merkitsee yleensä aina vaikeahkoa vammaa. Vammaa edeltävien tapahtumien
osalta muistikuvat ajan kanssa usein ainakin osittain palaavat, mutta vamman
jälkeen olevan muistikatkon ajalta ne jäävät pysyvästi puuttumaan.
Tulee muistaa, että sekä tajunnan alenemaan että muistiaukon kestoon voi
vaikuttaa erilaisia sekoittavia tekijöitä, jotka vaikeuttavat niiden arviointia. Tällaisia
ovat esim. vakavat muut vammat, potilaalle tehdyt leikkaukset, voimakkaat
lääkitykset tai päihtymystila vamman yhteydessä. Myös psyykkisellä mekanismilla
syntyvä muistikatko on mahdollinen lähinnä voimakkaasti järkyttävien onnettomuuksien
yhteydessä. Niinpä aivovamman vakavuuden luokitteluun liittyy
usein tiettyä epävarmuutta, joka täytyy ottaa huomioon myös arvioitaessa vamman
toipumisennustetta.
yhteydessä. Niinpä aivovamman vakavuuden luokitteluun liittyy
usein tiettyä epävarmuutta, joka täytyy ottaa huomioon myös arvioitaessa vamman
toipumisennustetta.
10
Aivovamman alkuoireet
Kaikkein lievimpiä vammoja lukuun ottamatta aivovamma aiheuttaa yleensä
ainakin ensimmäisinä tunteina ja päivinä monenlaisia oireita. Edellä kuvattujen
tajunnan häiriöiden ja muistiaukon lisäksi tavallisia ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi,
väsymys, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt, jonkinlainen
yleinen hidastuneisuus sekä ärtynyt käytös.
Fyysisistä oireista ehkä tavallisin on päänsärky. Jostain syystä sitä on useammin
lievissä kuin vaikeissa vammoissa. Se on ensimmäisinä päivinä usein hyvin
voimakasta, mutta voi siis kokonaan puuttuakin. Päänsärky voi johtua aivovammasta
sinänsä tai siihen usein liittyvästä niskan venähdysvammasta. Lähes aina
päänsärky selvästi lievittyy jo ensimmäisten päivien aikana, mutta noin kolmasosalle
jää pitkäkestoista päänsärkyä.
Toinen erittäin yleinen alkuvaiheen fyysinen oire on huimaus. Se on yleensä
joko ns. kiertohuimausta, jolloin maailma pyörii useimmiten asennon muutosten
yhteydessä jonkin aikaa ympäri tai ns. heitehuimausta, jolla tarkoitetaan epävarmaa
huteraa oloa lähinnä pystyasennossa ollessa.
Kiertohuimaus on rajuudestaan huolimatta useimmiten viaton oire, joka tavallisesti
johtuu tasapainoelimen saamasta täräyksestä. Tämä hyvänlaatuisen
asentohuimauksen nimellä tunnettu oire lievenee vähitellen päivien, viikkojen
tai joskus vasta kuukausien kuluessa häviten aikanaan kokonaan.
Heitehuimaus johtuu yleensä joko keskushermoston tasapainojärjestelmien
häiriöstä tai tapaturmaan liittyneestä niskan venähdysvammasta. Molemmissa
tapauksissa oire usein melko nopeasti lievenee, mutta jos vika on keskushermostossa
jonkinasteinen huimausoire saattaa jäädä pysyväksi.
Pahoinvointi on ensimmäisinä vamman jälkeisinä tunteina ja päivinä tavallista,
ja usein siihen liittyy oksenteluakin. Oire johtuu aivorungon pahoinvointikeskusten
tärähdyksestä ja on itsessään vaaraton häviten käytännössä lähes aina
muutaman päivän kuluessa.
Yleinen väsymys kuuluu lähes kaikkien aivovammojen ensioireisiin. Jos sairaalloinen
väsymys pitkittyy paria ensi päivää pitemmäksi, ja erityisesti jos siihen
liittyy muistin pätkimistä, kyse voi olla merkittävästä aivovammasta. Useimmiten
kuitenkin jos vamma on lievä, väsymys on vain vähän tavallista voimakkaampaa
lievittyen päivä päivältä. Mikäli potilas sen sijaan nukkuu pääosan ensimmäisistä
vuorokausista, on asiasta syytä huolestua. Väsymys voi luonnollisesti johtua myös
siitä, että uni on häiriintynyt vaikkapa sairaalaympäristön tai kipujen takia. Aivo11
vamma itsessään voi myös sekoittaa unirytmin, biologisen kellomme ja muuttaa
unen tarvettamme suuntaan tai toiseen, yleensä kuitenkin tarvetta lisäävästi.
Tavallisia ensimmäisten päivien tai viikkojen oireita ovat myös keskittymisen
vaikeus ja muistin epävarmuus. Entiset mielenkiinnon kohteet eivät jaksa
innostaa, hälinä häiritsee normaalia enemmän ja esimerkiksi kirjan lukeminen
saattaa tuntua työläältä. Muisti tuntuu jotenkin pätkivän, sanatkaan eivät löydy
ehkä normaalisti ja tavarat hukkuvat. Lievissä vammoissa nämä oireet kuitenkin
useimmiten lievittyvät ja häviävät muutamassa päivässä tai viikossa. Usein edellä
kuvattuihin liittyy myös jonkinlainen yleinen hidastuneisuus ajatus ei kulje yhtä
sujuvasti kuin ennen ja tekeminenkin on hitaampaa.
Käytöksen puolella on tavallista jonkinlainen ärtyneisyys ja äkkipikaisuus,
mutta monenlaisia muitakin outoja piirteitä saattaa alkupäivinä ilmetä. Useimmiten
kaikki edellä mainitut aivojen toimintakyvyn ja käyttäytymisen häiriöt häviävät
suurin piirtein samalla aikataululla, jos ovat hävitäkseen.
Aivovamman jälkioireet
Periaatteessa aivovamman jälkioireet ovat samoja kuin ensioireetkin, eli osalla
vamman aiheuttamat oireet eivät ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana
häviäkään, vaan jäävät pitkäkestoisiksi tai pysyviksi ongelmiksi. Pääosa toipumisesta
tapahtuu käytännössä ensimmäisen puolen vuoden aikana tapaturman
jälkeen, jollei toipumista hidastavia tekijöitä ole. Jos siis tuossa vaiheessa vammasta
on vielä selviä oireita, on varsin mahdollista, että ne jäävät pysyviksikin.
Kuitenkin vasta vuoden kuluttua vammasta oireita pidetään siinä määrin vakiintuneita,
että voidaan harkita esimerkiksi pysyvän haitan arviointia vakuutuskorvaustapauksissa.
Aivovammojen jälkitiloissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän
muut kuin fyysiset oireet. Pahoinvointi ja huimaus ovat lähes aina jääneet pois ja
päänsärkykin on suurimmalla osalla vain lievä tai ajoittainen kiusa. Joillain potilailla
päänsärky kuitenkin jää hyvin hankalaksi oireeksi. Sen syyt voivat olla niskavammassa,
lääkepäänsäryn kehittymisessä, unihäiriössä yms., mutta osalla säryn
syntymekanismia ei pysty nimeämään selvitystenkään jälkeen. Tämä ns. krooninen
posttraumaattinen päänsärky on myös hoidollisesti usein ongelmallinen.
Kaikkein tavallisin aivovammojen jälkioireisto muodostuu kuitenkin kuuden
oireen yhdistelmästä, yksilöllisin muunnelmin. Osalla joku oire voi olla selvästi
useampaan asiaan
keskittyminen yhtäaikaisesti on vaikeaa
tai mahdotonta
12
muita hallitsevampi, ja osalla ei ole kaikkia kuutta oiretta, mutta useimmilla ne
löytyvät eriasteisina. Nämä oireet ovat epänormaali väsyneisyys, keskittymisvaikeus,
aloitekyvyn heikkous, lähimuistin epävarmuus, yleinen hitaus ja käyttäytymisen
muutokset. Nämä oireet johtuvat ennen kaikkea edellä kuvatusta
diffuusista aksonivauriosta, ja kyseisen vaurion laajuus ja vaikeusaste pitkälle
määrääkin edellä kuvattujen oireiden voimakkuuden.
VÄSYNEISYYS
Epänormaali väsyneisyys on monien kohdalla oireista kiusallisin. Se ei lähde
nukkumalla, eikä se tunnu normaalilta terveeltä väsymykseltä, jollaista voi kokea
esimerkiksi reippaan rasituksen jälkeen. Pikemminkin se tuntuu kokonaisvaltaiselta
uupumukselta, jollaista voi verrata esim. työuupumuksen tai vaikean masennuksen
aiheuttamaan väsymykseen.
Aivovamman jälkitilaan liittyvälle väsymykselle on myös tyypillistä tietty vaihtelevuus.
Joinain päivinä toimintakyky voi olla melko hyvä, kun taas toisina tuntuu
että sängystä ei jaksa nousta lainkaan. Vaihtelu ei välttämättä riipu ulkoisista
tekijöistä, mutta tavallista on kuitenkin totaalinen väsyminen rasituksen myötä.
Selvästi väsyttävintä on aivoihin kohdistuva rasitus, ja puhtaasti fyysistä rasitusta
voi sietää aivan normaalistikin.
KESKITTYMISVAIKEUS
Toinen yleistä toimintakykyä usein merkittävästi rajoittava oire on keskittymisvaikeus.
Erityisesti tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ylläpitäminen on yleensä
vaikeaa, mikä voi ilmetä esim. siten, että elokuvien tai kirjan juonta ei enää jaksa
seurata. Lyhytaikaisesti keskittyminen voi toimia hyvin, mutta herpaantuminen
tapahtuu siis usein paljon aiempaa nopeammin. Lisäksi on tavallista, että keskittyminen
häiriintyy aiempaa helpommin tekemisen aikana ympäristön täytyy
olla rauhallinen, ja työtä pitää saada tehdä ilman keskeytyksiä. Samaan liittyy
myös se, että useampaan asiaan keskittyminen yhtäaikaisesti on vaikeaa tai
mahdotonta.
uuden asian opettelu
on työläämpää
kuin aiemmin
13
ALOITEKYVYN HEIKENTYMINEN
Aloitekyvyn heikentyminen on oire, jota sekä vammautuneen itsensä että erityisesti
läheisten on usein vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Usein toiset erehtyvätkin
pitämään aivovamman saanutta vain laiskana. Kuitenkin aloitekyvyttömyys koskee
useimmiten lähes yhtä lailla sellaisia asioita, jotka olisivat mukavia ja tyydytystä
tuottavia. Aivovamman saaneesta tulee saamaton, välttämättä hoidettavat
asiatkin jäävät tekemättä tai ainakin niitä lykätään viimeiseen asti, vaikka ihminen
olisi ehkä ollut aiemmin hyvin toimelias järjestyksen ihminen.
MUISTIVAIKEUDET
Useimmat aivovamman saaneet valittavat muistivaikeuksista. Melkein poikkeuksetta
nämä koskevat vain uusien asioiden muistamista, ennen tapaturmaa
sattuneiden asioiden ollessa muistissa entiseen tapaan. Ongelma koskee siis
ns. lähimuistia, joka tyypillisimmillään käy epävarmaksi, hataraksi, reikäiseksi.
Tämä ilmenee juuri siten, että joitain asioita saattaa muistaa yllättävänkin hyvin,
mutta muistiin ei voi enää luottaa aiempaan tapaan. Tavaroita hukkuu, tärkeitäkin
asioita unohtuu, asioita tulee kerrottua moneen kertaan, tai henkilö saattaa
väittää, ettei ole koskaan kuulutkaan aiemmin hänelle kerrotusta asiasta.
Lähimuistin heikkouteen yhdistyy yleensä oppimisen vaikeus eli uuden asian
opettelu on työläämpää kuin aiemmin.
HITAUS
Yleinen toimintojen hitaus ei ole ehkä yhtä tavallista kuin edellä mainitut, mutta
hyvin yleinen oire sekin. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta henkilö itse kokee,
että ajatus ja tekemiset eivät suju samalla vauhdilla kuin aiemmin. Selvempänä
olleessaan tämä oire kyllä näkyy läheisillekin. Asioiden tekemiseen saattaa
mennä kaksinkertainen aika aiempaan verrattuna, ja ajatus ei leikkaa enää yhtä
nopeasti kuin aiemmin. Toisinaan tämä hitaus näkyy liikkumisessa ja ulkoisessa
olemuksessakin ikään kuin henkilö olisi yhtäkkiä vanhentunut.
14
KÄYTTÄYTYMISEN MUUTOKSET
Käyttäytymisen muutoksia voi olla hyvin monenlaisia. Tavallisia ovat ärtyneisyyden
ja äkkipikaisuuden lisääntyminen. Ennen lauhkeasta luonteesta saattaa tulla
helposti tulistuva ja rumasti toisille sanova. Usein äkkipikaisuuteen liittyy myös
aggressiivisuus, joka kuitenkin yleensä onneksi jää vain sanalliselle tasolle. Toisaalta
muutos voi tapahtua aivan päinvastaiseenkin suuntaan, jolloin henkilöstä
tulee aiempaa tasaisempi ja rauhallisempi.
Tunne-elämän muutokset ovat myös tavallisia. Tunneherkkyys voi lisääntyä tai
vähentyä, ja tunteiden ailahtelun lisääntyminen on hyvin tavallista. Usein tunnetila
voi vaihtua surusta iloon hyvin nopeasti ja jopa ilman selvää ulkoista syytä.
OIRETIEDOSTUKSEN VAIKEUS
Eräs aivovamman tavallisista jälkioireista kannattaa vielä erikseen mainita, nimittäin
oiretiedostuksen vaikeus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vammautuneen
itsensä on usein etenkin alkuun vaikea huomata itsessään ja toimintakyvyssään
tapahtuneita muutoksia.
Oiretiedostuksen vaikeus ei koske käytännössä lainkaan ruumiillisia oireita
kuten päänsärkyä tms., vaan neuropsykologisia ja erityisesti käyttäytymisoireita.
Muistivaikeudet vammautunut usein huomaa kohtalaisen hyvin, kuten myös
väsyneisyyden, mutta aloitekyvyn ja keskittymiskyvyn häiriöt ovat jo vaikeammin
tiedostettavia. Kaikkein vaikeinta on tiedostaa omassa käyttäytymisessä ja
muussa psyykkisessä toiminnassa tapahtuneet muutokset.
Oiretiedostuksen ongelma on yleensä selvin vaikeissa vammoissa, mutta yksilöllinen
vaihtelu on suurta. Useimmiten oiretiedostus ajan kuluessa paranee,
ja on tavallista, että merkittävissä vammoissa vasta lähemmäs vuoden kuluttua
vammasta henkilö alkaa itse hahmottaa, mitä oikein on tapahtunut. Toisinaan
voi esiintyä myös oireiden kieltämistä, jota voi olla vaikea erottaa oiretiedostuksen
puutteesta.
MUITA OIREITA
Muita tavallisia aivovammojen jälkitilaan liittyviä oireita ovat mm. alkoholin sietokyvyn
heikentyminen, lievä sanojen löytämisen vaikeus, vaikeus suunnitella
15
vammautuneen itsensä on usein etenkin alkuun
vaikea huomata itsessään ja toimintakyvyssään
tapahtuneita muutoksia
asioita, tilanteeseen soveliaan käytöksen arviointi, ruokahalun ja seksuaalitoimintojen
muutokset sekä sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus. Erityisesti
viimeksi mainittu saattaa vaikeuttaa läheisiä ihmissuhteita, kun äänensävyjen,
ilmeiden ja eleiden tulkinta ei enää toimi aiempaan tapaan.
Fyysisistä oireista mainittakoon vielä hajuaistin heikentyminen tai häviäminen,
lievät näköhäiriöt, unirytmin häiriöt sekä epilepsia. Viimeksi mainittu kehittyy
osalle aivovamman saaneista, mutta riski on kallon läpäiseviä vammoja
(esim. ampumavammat ja pirstaleiset kallon murtumat) lukuun ottamatta kuitenkin
enintään 10 % luokkaa. Epilepsia voi kehittyä viiveellä, mutta mitä pitempään
aikaa kuluu, sitä pienemmäksi riski tietysti käy. Lievissä vammoissa se palaa noin
viidessä vuodessa normaaliväestön tasolle, mutta vakavammissa jää pysyvästi
hieman koholle. Epilepsia kehittymistä ei voi toistaiseksi ennakoida millään tutkimuksella.
Periaatteessa aivovamman aiheuttamana voi esiintyä lähes mitä tahansa
muitakin häiriöitä, sillä kaikki ruumiin toimintommehan ovat aivoista säädeltyjä.
Edellä onkin lueteltu vain niitä, joita esiintyy varsin usein.
4
5
Mikä on aivovamma?
Aivovammalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa aivokudoksen vauriota.
Aivovaurio on laajempi käsite ja tarkoittaa mistä tahansa syystä syntynyttä aivokudoksen
vauriota. Aivovamma syntyy päähän ja aivoihin kohdistuvan ulkoisen
energian vaikutuksesta. Tämä energia voi olla peräisin joko suorasta iskusta, aivoihin
kohdistuvasta voimakkaasta hidastuvuusliikkeestä tai aivokudokseen tunkeutuvasta
vierasesineestä.
Aivoihin kohdistuva energia voi aiheuttaa erilaisia kudosvaurioita, joita nimitetään
ns. primaarivaurioiksi eli ensisijaisiksi vaurioiksi. Näitä on monia erilaisia,
mutta vain muutama on käytännön kannalta tärkeitä. Tällaisia ovat kaikki kallon
sisäiset verenvuodot, aivoruhjeet sekä diffuusi aksonivaurio.
KALLON SISÄISET VERENVUODOT
Kallon sisäinen verenvuoto voi syntyä joko aivokudoksen pinnalle tai sen sisään.
Jos kallon pinnalla kulkeva valtimo repeää kallonmurtuman seurauksena, syntyy
kovakalvon ulkoinen verenvuoto (epiduraalivuoto). Koska verenvuoto tulee
valtimosta, aivojen pinnalle kertyy yleensä melko nopeasti minuuttien-tuntien
kuluessa kookas verikertymä, joka painaa alla olevaa aivokudosta aiheuttaen
paineen nousun takia usein kuoleman, jos verenpurkaumaa ei leikkauksella poisteta.
Jos aivojen heilahdusliikkeen seurauksena aivojen pinnalla oleva laskimo repeytyy,
syntyy kovakalvon alainen verenvuoto (subduraalivuoto). Sekin voi aiheuttaa
nopeasti aivojen pinnalle kertyvän verenpurkauman, joka on edellisen
tavoin välittömästi henkeä uhkaava tila. Usein kuitenkin vuoto kehittyy viiveellä
joko päivien tai jopa viikkojen kuluessa. Tällöin oireetkin tulevat viiveellä ja tila
ei ole yhtä hengenvaarallinen kuin nopeasti kehittyvässä vuodossa, mutta vaatii
silti usein leikkaushoitoa.
Tapaturman seurauksena myös aivan aivojen pinnalla ns. lukinkalvon alla
kulkevat verisuonet (valtimot tai laskimot) voivat repeytyä, jolloin syntyy lukinkalvonalainen
verenvuoto (traumaattinen subaraknoidaalivuoto eli tSAV). Se ei
vaadi leikkaushoitoa, mutta on usein vakavan aivovamman merkki. Verta vuotaa
tällöin aivojen pinnalle ja usein myös aivo-selkäydinnestettä sisältäviin aivokammioihin.
6
AIVORUHJE
Edellä kuvattuja yleisempi vammamekanismi on aivoruhje (aivokontuusio). Sitä
voi verrata mihin tahansa muuhunkin ruhjeeseen, vaikkapa lihaksessa. Ruhjekudoksessa
on vaihtelevasti verenvuotoa ja turvotusta. Aivoruhje syntyy yleensä
suoran iskun seurauksena ja usein iskukohdalle tai vielä tavallisemmin sen vastakkaiselle
puolelle. Niinpä esimerkiksi takaraivolle kaatuminen usein aiheuttaa
ruhjeet otsalohkojen alueelle. Kallon rakenteesta johtuen aivoruhjeet syntyvät
tavallisimmin juuri otsalohkojen kärkeen, otsalohkojen alapinnalle tai ohimolohkojen
kärkeen ja alapinnalle. Näillä kohdin aivot iskun seurauksena helpoimmin
ruhjoutuvat kallon luuta vasten. Aivoruhjeet ovat usein molemminpuolisia.
Jos ruhjeessa on runsaasti verenvuotoa, puhutaan aivojen sisäisestä verenvuodosta
(traumaattinen intrakerebraalivuoto). Tällainen voi syntyä hyvin voimakkaista
iskuista myös siten, että aivojen sisällä kulkeva valtimo repeytyy. Tällöin
verenvuodot syntyvät usein aivojen keskiosiin. Nämäkin verenvuodot ovat
henkeä uhkaavia jos ne ovat kookkaita, mutta sijaintinsa puolesta vain harvoin
leikkauksella hoidettavissa.
DIFFUUSI AKSONIVAURIO
Tärkein aivojen vammamekanismeista on kuitenkin diffuusi aksonivaurio (DAI).
´Diffuusi´ tarkoittaa epämääräistä, epätarkkarajaista ja ´aksoni´ on hermosolujen
päähaara. Diffuusi aksonivaurio tarkoittaakin ilmiötä, jossa hermosolujen päähaarojen
vaurioituminen johtaa hermosolujen välisten yhteyksien katkeamiseen.
Kyse on siis solutasolla tapahtuvasta vauriosta, joka ei ole hetkellinen tapahtuma,
vaan itse asiassa tapahtumaketju, joka lievimmillään ilmenee vain hermosolujen
toiminnan ohimenevänä häiriönä ja voimakkaimmillaan laaja-alaisena,
eri puolilla aivoja ilmenevänä hermosolujen tuhona ja niiden soluyhteyksien katkeamisena.
7
Aivotärähdyksestä
pysyvään tajuttomuuteen
Aivovamma on aina yksilöllinen vamma, johon vaikuttavat lukuisat eri tekijät.
Näitä ovat mm. vammaenergian voimakkuus ja sen suunta, vammautuneen ikä,
perinnölliset tekijät sekä aiemmat aivojen vammat tai sairaudet. Aivovammat
vaihtelevat myös vakavuudeltaan hyvin lievistä aivotärähdyksistä erittäin vakaviin
pysyvään tajuttomuuteen johtaviin vammoihin. Aivovamma on myös tavallisin
tapaturmainen kuolinmekanismi. Vuosittain aivovammaan kuolee Suomessa
noin 1000 henkilöä, suurin osa välittömästi tai ainakin ennen ehtimistä sairaalaan.
Sairaalaan asti hengissä ehtineistä suurin osa selviää.
AIVOTÄRÄHDYS
Ylivoimainen enemmistö aivovammoista on kuitenkin lieviä vammoja, joita usein
nimitetään aivotärähdyksiksi (commotio cerebri). Kaikista aivovammoista yli
90 % on tähän luokkaan kuuluvia. Aivovamma on vakavuudeltaan jatkumo, jossa
ei ole olemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää
siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma.
Hoidollisia ja ennusteellisia tarkoituksia varten tällainen arvio kuitenkin aina tehdään.
HYVIN LIEVÄ VAMMA
Hyvin lievästä vammasta puhutaan silloin, kun vammaan ei ole liittynyt tajunnan
menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on kestänyt alle kymmenen
minuuttia. Tällaiseen vammaan ei myöskään saa liittyä viiveellä tapahtuvaa tajunnan
laskua tai poikkeavia löydöksiä aivojen kuvauksissa. Vamma ei myöskään
ole saanut vaatia oireiston voimakkuuden takia seurantaa sairaalassa. Suuri osa
tällaisen vamman saaneista ei koskaan edes hakeudu lääkärille. Tällaista vammaa
voidaan nimittää myös aivotärähdykseksi, jonka määritelmään kuuluu, että
toipuminen on täydellistä, sillä tämän asteisissa vammoissa pysyvien seurauksien
riski on äärimmäisen pieni.
sairaalaan asti
hengissä ehtineistä
suurin osa selviää
8
LIEVÄ VAMMA
Lievä aivovamma on jo astetta vakavampi tila, johon voi liittyä tajunnan menetyskin.
Puolen tunnin kuluttua vammasta tajunta saa kuitenkin olla enintään
vähän alentunut (potilas voi olla hieman unelias tai sekava) ja muistiaukko ei saa
kestää yli vuorokautta. Aivokuvausten löydösten tulee tässäkin olla normaaleita,
ja vamma ei saa olla edellyttänyt neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän
vamman saaneista toipuu ennalleen, yleensä muutamassa päivässä tai viikossa.
Arviolta noin 15 %:lle jää kuitenkin pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Näiden todennäköisyys
on tietysti suurin lievän vamman vakavimmissa muodoissa, eli niissä
joissa tajunta on vielä puolen tunnin kuluttua hieman alentunut tai muistiaukko
kestää useita tunteja.
KESKIVAIKEA VAMMA
Keskivaikeassa aivovammassa potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta tajunnaltaan
usein selvästi alentunut, mutta ei tajuton, tai hänen muistiaukkonsa
kestää yli vuorokauden, mutta kuitenkin alle viikon. Vammaa pidetään vähintään
keskivaikeana aina myös silloin, jos aivojen kuvauksissa on vamman aiheuttamia
kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle keskivaikean vamman saaneista jää pysyviä
oireita, mutta myös täysin oireettomaksi toipuminen on hyvinkin mahdollista.
VAIKEA JA ERITTÄIN VAIKEA VAMMA
Vaikeassa aivovammassa potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta edelleen
tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Samoin vammaa pidetään
vaikeana, jos se on edellyttänyt neurokirurgista leikkausta. Vaikeasta vammasta
jää lähes aina pysyviä oireita, mutta oireettomaksi toipuminenkin on joskus mahdollista.
Jos potilas on yli viikon tajuttomana tai hänen muistiaukkonsa kestää
yli kuukauden, vammaa pidetään erittäin vaikeana. Tämän asteisesta vammasta
oireettomaksi ei käytännössä toivu kukaan, ja pieni osa saattaa jäädä pysyvästi
tajuttomaksi.
aivovamman vakavuuden luokitteluun
liittyy usein
tiettyä epävarmuutta
9
Tajuttomuus ja
muistiaukko
Kuten edellä käy ilmi, vammaan liittyvät tajuttomuus ja muistiaukko ovat tärkeitä
arvioitaessa vamman vakavuutta ja sen ennustetta. Tajuttomuus tarkoittaa, että
potilas on puheelle reagoimaton. Vammautunut itse ei voi tietää onko hän ollut
tajuttomana vai onko hänellä vain muistiaukko tapahtumista. Tajuttomuuden
toteaminen edellyttää siis silminnäkijää. Tajunnan aleneman astetta mitataan
tietyllä arviointiasteikolla, ns. Glasgowin kooma-asteikolla (GCS). Tällä asteikolla
tajunta voi vaihdella syvästä tajuttomuudesta (lukema 3) täysin kirkkaaseen
tajuntaan (lukema 15). Arvio tehdään yleensä sekä sairaankuljettajien että ensiavun
henkilökunnan toimesta.
Vamman jälkeinen muistiaukko (post-traumaattinen amnesia, PTA) on terminä
hieman harhaanjohtava, sillä se ei tarkoita muistiin osalta täysin pimeäksi
jäänyttä aikaa, vaan ajanjaksoa, jolta yhtenäiset jatkuvat muistikuvat puuttuvat.
On aika tavallista, että vammautumispaikalta on joku hämärä muistikuva. Sitten
on täysin pimeää aikaa, jonka jälkeen alkaa jälleen tulla yksittäisiä muistikuvia,
kunnes yhtenäisempi tapahtumamuisti palautuu. Tälle muistiaukoksi määritellylle
ajalle on tyypillistä usein voimakas väsymys, ehkä ajoittainen lievä sekavuus, ja
siis päivittäisen tapahtumamuistin katkonaisuus.
Usein myös vammaa edeltää jonkin kestoinen muistikatkos. Sen pituus ei kovin
luotettavasti kuvaa vamman vaikeusastetta, ja monissa vaikeissakaan vammoissa
sitä ei ole juuri lainkaan. Toisaalta pitkä vammaa edeltävä muistiaukko
merkitsee yleensä aina vaikeahkoa vammaa. Vammaa edeltävien tapahtumien
osalta muistikuvat ajan kanssa usein ainakin osittain palaavat, mutta vamman
jälkeen olevan muistikatkon ajalta ne jäävät pysyvästi puuttumaan.
Tulee muistaa, että sekä tajunnan alenemaan että muistiaukon kestoon voi
vaikuttaa erilaisia sekoittavia tekijöitä, jotka vaikeuttavat niiden arviointia. Tällaisia
ovat esim. vakavat muut vammat, potilaalle tehdyt leikkaukset, voimakkaat
lääkitykset tai päihtymystila vamman yhteydessä. Myös psyykkisellä mekanismilla
syntyvä muistikatko on mahdollinen lähinnä voimakkaasti järkyttävien onnettomuuksien
yhteydessä. Niinpä aivovamman vakavuuden luokitteluun liittyy
usein tiettyä epävarmuutta, joka täytyy ottaa huomioon myös arvioitaessa vamman
toipumisennustetta.
yhteydessä. Niinpä aivovamman vakavuuden luokitteluun liittyy
usein tiettyä epävarmuutta, joka täytyy ottaa huomioon myös arvioitaessa vamman
toipumisennustetta.
10
Aivovamman alkuoireet
Kaikkein lievimpiä vammoja lukuun ottamatta aivovamma aiheuttaa yleensä
ainakin ensimmäisinä tunteina ja päivinä monenlaisia oireita. Edellä kuvattujen
tajunnan häiriöiden ja muistiaukon lisäksi tavallisia ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi,
väsymys, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt, jonkinlainen
yleinen hidastuneisuus sekä ärtynyt käytös.
Fyysisistä oireista ehkä tavallisin on päänsärky. Jostain syystä sitä on useammin
lievissä kuin vaikeissa vammoissa. Se on ensimmäisinä päivinä usein hyvin
voimakasta, mutta voi siis kokonaan puuttuakin. Päänsärky voi johtua aivovammasta
sinänsä tai siihen usein liittyvästä niskan venähdysvammasta. Lähes aina
päänsärky selvästi lievittyy jo ensimmäisten päivien aikana, mutta noin kolmasosalle
jää pitkäkestoista päänsärkyä.
Toinen erittäin yleinen alkuvaiheen fyysinen oire on huimaus. Se on yleensä
joko ns. kiertohuimausta, jolloin maailma pyörii useimmiten asennon muutosten
yhteydessä jonkin aikaa ympäri tai ns. heitehuimausta, jolla tarkoitetaan epävarmaa
huteraa oloa lähinnä pystyasennossa ollessa.
Kiertohuimaus on rajuudestaan huolimatta useimmiten viaton oire, joka tavallisesti
johtuu tasapainoelimen saamasta täräyksestä. Tämä hyvänlaatuisen
asentohuimauksen nimellä tunnettu oire lievenee vähitellen päivien, viikkojen
tai joskus vasta kuukausien kuluessa häviten aikanaan kokonaan.
Heitehuimaus johtuu yleensä joko keskushermoston tasapainojärjestelmien
häiriöstä tai tapaturmaan liittyneestä niskan venähdysvammasta. Molemmissa
tapauksissa oire usein melko nopeasti lievenee, mutta jos vika on keskushermostossa
jonkinasteinen huimausoire saattaa jäädä pysyväksi.
Pahoinvointi on ensimmäisinä vamman jälkeisinä tunteina ja päivinä tavallista,
ja usein siihen liittyy oksenteluakin. Oire johtuu aivorungon pahoinvointikeskusten
tärähdyksestä ja on itsessään vaaraton häviten käytännössä lähes aina
muutaman päivän kuluessa.
Yleinen väsymys kuuluu lähes kaikkien aivovammojen ensioireisiin. Jos sairaalloinen
väsymys pitkittyy paria ensi päivää pitemmäksi, ja erityisesti jos siihen
liittyy muistin pätkimistä, kyse voi olla merkittävästä aivovammasta. Useimmiten
kuitenkin jos vamma on lievä, väsymys on vain vähän tavallista voimakkaampaa
lievittyen päivä päivältä. Mikäli potilas sen sijaan nukkuu pääosan ensimmäisistä
vuorokausista, on asiasta syytä huolestua. Väsymys voi luonnollisesti johtua myös
siitä, että uni on häiriintynyt vaikkapa sairaalaympäristön tai kipujen takia. Aivo11
vamma itsessään voi myös sekoittaa unirytmin, biologisen kellomme ja muuttaa
unen tarvettamme suuntaan tai toiseen, yleensä kuitenkin tarvetta lisäävästi.
Tavallisia ensimmäisten päivien tai viikkojen oireita ovat myös keskittymisen
vaikeus ja muistin epävarmuus. Entiset mielenkiinnon kohteet eivät jaksa
innostaa, hälinä häiritsee normaalia enemmän ja esimerkiksi kirjan lukeminen
saattaa tuntua työläältä. Muisti tuntuu jotenkin pätkivän, sanatkaan eivät löydy
ehkä normaalisti ja tavarat hukkuvat. Lievissä vammoissa nämä oireet kuitenkin
useimmiten lievittyvät ja häviävät muutamassa päivässä tai viikossa. Usein edellä
kuvattuihin liittyy myös jonkinlainen yleinen hidastuneisuus ajatus ei kulje yhtä
sujuvasti kuin ennen ja tekeminenkin on hitaampaa.
Käytöksen puolella on tavallista jonkinlainen ärtyneisyys ja äkkipikaisuus,
mutta monenlaisia muitakin outoja piirteitä saattaa alkupäivinä ilmetä. Useimmiten
kaikki edellä mainitut aivojen toimintakyvyn ja käyttäytymisen häiriöt häviävät
suurin piirtein samalla aikataululla, jos ovat hävitäkseen.
Aivovamman jälkioireet
Periaatteessa aivovamman jälkioireet ovat samoja kuin ensioireetkin, eli osalla
vamman aiheuttamat oireet eivät ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana
häviäkään, vaan jäävät pitkäkestoisiksi tai pysyviksi ongelmiksi. Pääosa toipumisesta
tapahtuu käytännössä ensimmäisen puolen vuoden aikana tapaturman
jälkeen, jollei toipumista hidastavia tekijöitä ole. Jos siis tuossa vaiheessa vammasta
on vielä selviä oireita, on varsin mahdollista, että ne jäävät pysyviksikin.
Kuitenkin vasta vuoden kuluttua vammasta oireita pidetään siinä määrin vakiintuneita,
että voidaan harkita esimerkiksi pysyvän haitan arviointia vakuutuskorvaustapauksissa.
Aivovammojen jälkitiloissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän
muut kuin fyysiset oireet. Pahoinvointi ja huimaus ovat lähes aina jääneet pois ja
päänsärkykin on suurimmalla osalla vain lievä tai ajoittainen kiusa. Joillain potilailla
päänsärky kuitenkin jää hyvin hankalaksi oireeksi. Sen syyt voivat olla niskavammassa,
lääkepäänsäryn kehittymisessä, unihäiriössä yms., mutta osalla säryn
syntymekanismia ei pysty nimeämään selvitystenkään jälkeen. Tämä ns. krooninen
posttraumaattinen päänsärky on myös hoidollisesti usein ongelmallinen.
Kaikkein tavallisin aivovammojen jälkioireisto muodostuu kuitenkin kuuden
oireen yhdistelmästä, yksilöllisin muunnelmin. Osalla joku oire voi olla selvästi
useampaan asiaan
keskittyminen yhtäaikaisesti on vaikeaa
tai mahdotonta
12
muita hallitsevampi, ja osalla ei ole kaikkia kuutta oiretta, mutta useimmilla ne
löytyvät eriasteisina. Nämä oireet ovat epänormaali väsyneisyys, keskittymisvaikeus,
aloitekyvyn heikkous, lähimuistin epävarmuus, yleinen hitaus ja käyttäytymisen
muutokset. Nämä oireet johtuvat ennen kaikkea edellä kuvatusta
diffuusista aksonivauriosta, ja kyseisen vaurion laajuus ja vaikeusaste pitkälle
määrääkin edellä kuvattujen oireiden voimakkuuden.
VÄSYNEISYYS
Epänormaali väsyneisyys on monien kohdalla oireista kiusallisin. Se ei lähde
nukkumalla, eikä se tunnu normaalilta terveeltä väsymykseltä, jollaista voi kokea
esimerkiksi reippaan rasituksen jälkeen. Pikemminkin se tuntuu kokonaisvaltaiselta
uupumukselta, jollaista voi verrata esim. työuupumuksen tai vaikean masennuksen
aiheuttamaan väsymykseen.
Aivovamman jälkitilaan liittyvälle väsymykselle on myös tyypillistä tietty vaihtelevuus.
Joinain päivinä toimintakyky voi olla melko hyvä, kun taas toisina tuntuu
että sängystä ei jaksa nousta lainkaan. Vaihtelu ei välttämättä riipu ulkoisista
tekijöistä, mutta tavallista on kuitenkin totaalinen väsyminen rasituksen myötä.
Selvästi väsyttävintä on aivoihin kohdistuva rasitus, ja puhtaasti fyysistä rasitusta
voi sietää aivan normaalistikin.
KESKITTYMISVAIKEUS
Toinen yleistä toimintakykyä usein merkittävästi rajoittava oire on keskittymisvaikeus.
Erityisesti tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ylläpitäminen on yleensä
vaikeaa, mikä voi ilmetä esim. siten, että elokuvien tai kirjan juonta ei enää jaksa
seurata. Lyhytaikaisesti keskittyminen voi toimia hyvin, mutta herpaantuminen
tapahtuu siis usein paljon aiempaa nopeammin. Lisäksi on tavallista, että keskittyminen
häiriintyy aiempaa helpommin tekemisen aikana ympäristön täytyy
olla rauhallinen, ja työtä pitää saada tehdä ilman keskeytyksiä. Samaan liittyy
myös se, että useampaan asiaan keskittyminen yhtäaikaisesti on vaikeaa tai
mahdotonta.
uuden asian opettelu
on työläämpää
kuin aiemmin
13
ALOITEKYVYN HEIKENTYMINEN
Aloitekyvyn heikentyminen on oire, jota sekä vammautuneen itsensä että erityisesti
läheisten on usein vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Usein toiset erehtyvätkin
pitämään aivovamman saanutta vain laiskana. Kuitenkin aloitekyvyttömyys koskee
useimmiten lähes yhtä lailla sellaisia asioita, jotka olisivat mukavia ja tyydytystä
tuottavia. Aivovamman saaneesta tulee saamaton, välttämättä hoidettavat
asiatkin jäävät tekemättä tai ainakin niitä lykätään viimeiseen asti, vaikka ihminen
olisi ehkä ollut aiemmin hyvin toimelias järjestyksen ihminen.
MUISTIVAIKEUDET
Useimmat aivovamman saaneet valittavat muistivaikeuksista. Melkein poikkeuksetta
nämä koskevat vain uusien asioiden muistamista, ennen tapaturmaa
sattuneiden asioiden ollessa muistissa entiseen tapaan. Ongelma koskee siis
ns. lähimuistia, joka tyypillisimmillään käy epävarmaksi, hataraksi, reikäiseksi.
Tämä ilmenee juuri siten, että joitain asioita saattaa muistaa yllättävänkin hyvin,
mutta muistiin ei voi enää luottaa aiempaan tapaan. Tavaroita hukkuu, tärkeitäkin
asioita unohtuu, asioita tulee kerrottua moneen kertaan, tai henkilö saattaa
väittää, ettei ole koskaan kuulutkaan aiemmin hänelle kerrotusta asiasta.
Lähimuistin heikkouteen yhdistyy yleensä oppimisen vaikeus eli uuden asian
opettelu on työläämpää kuin aiemmin.
HITAUS
Yleinen toimintojen hitaus ei ole ehkä yhtä tavallista kuin edellä mainitut, mutta
hyvin yleinen oire sekin. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta henkilö itse kokee,
että ajatus ja tekemiset eivät suju samalla vauhdilla kuin aiemmin. Selvempänä
olleessaan tämä oire kyllä näkyy läheisillekin. Asioiden tekemiseen saattaa
mennä kaksinkertainen aika aiempaan verrattuna, ja ajatus ei leikkaa enää yhtä
nopeasti kuin aiemmin. Toisinaan tämä hitaus näkyy liikkumisessa ja ulkoisessa
olemuksessakin ikään kuin henkilö olisi yhtäkkiä vanhentunut.
14
KÄYTTÄYTYMISEN MUUTOKSET
Käyttäytymisen muutoksia voi olla hyvin monenlaisia. Tavallisia ovat ärtyneisyyden
ja äkkipikaisuuden lisääntyminen. Ennen lauhkeasta luonteesta saattaa tulla
helposti tulistuva ja rumasti toisille sanova. Usein äkkipikaisuuteen liittyy myös
aggressiivisuus, joka kuitenkin yleensä onneksi jää vain sanalliselle tasolle. Toisaalta
muutos voi tapahtua aivan päinvastaiseenkin suuntaan, jolloin henkilöstä
tulee aiempaa tasaisempi ja rauhallisempi.
Tunne-elämän muutokset ovat myös tavallisia. Tunneherkkyys voi lisääntyä tai
vähentyä, ja tunteiden ailahtelun lisääntyminen on hyvin tavallista. Usein tunnetila
voi vaihtua surusta iloon hyvin nopeasti ja jopa ilman selvää ulkoista syytä.
OIRETIEDOSTUKSEN VAIKEUS
Eräs aivovamman tavallisista jälkioireista kannattaa vielä erikseen mainita, nimittäin
oiretiedostuksen vaikeus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vammautuneen
itsensä on usein etenkin alkuun vaikea huomata itsessään ja toimintakyvyssään
tapahtuneita muutoksia.
Oiretiedostuksen vaikeus ei koske käytännössä lainkaan ruumiillisia oireita
kuten päänsärkyä tms., vaan neuropsykologisia ja erityisesti käyttäytymisoireita.
Muistivaikeudet vammautunut usein huomaa kohtalaisen hyvin, kuten myös
väsyneisyyden, mutta aloitekyvyn ja keskittymiskyvyn häiriöt ovat jo vaikeammin
tiedostettavia. Kaikkein vaikeinta on tiedostaa omassa käyttäytymisessä ja
muussa psyykkisessä toiminnassa tapahtuneet muutokset.
Oiretiedostuksen ongelma on yleensä selvin vaikeissa vammoissa, mutta yksilöllinen
vaihtelu on suurta. Useimmiten oiretiedostus ajan kuluessa paranee,
ja on tavallista, että merkittävissä vammoissa vasta lähemmäs vuoden kuluttua
vammasta henkilö alkaa itse hahmottaa, mitä oikein on tapahtunut. Toisinaan
voi esiintyä myös oireiden kieltämistä, jota voi olla vaikea erottaa oiretiedostuksen
puutteesta.
MUITA OIREITA
Muita tavallisia aivovammojen jälkitilaan liittyviä oireita ovat mm. alkoholin sietokyvyn
heikentyminen, lievä sanojen löytämisen vaikeus, vaikeus suunnitella
15
vammautuneen itsensä on usein etenkin alkuun
vaikea huomata itsessään ja toimintakyvyssään
tapahtuneita muutoksia
asioita, tilanteeseen soveliaan käytöksen arviointi, ruokahalun ja seksuaalitoimintojen
muutokset sekä sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus. Erityisesti
viimeksi mainittu saattaa vaikeuttaa läheisiä ihmissuhteita, kun äänensävyjen,
ilmeiden ja eleiden tulkinta ei enää toimi aiempaan tapaan.
Fyysisistä oireista mainittakoon vielä hajuaistin heikentyminen tai häviäminen,
lievät näköhäiriöt, unirytmin häiriöt sekä epilepsia. Viimeksi mainittu kehittyy
osalle aivovamman saaneista, mutta riski on kallon läpäiseviä vammoja
(esim. ampumavammat ja pirstaleiset kallon murtumat) lukuun ottamatta kuitenkin
enintään 10 % luokkaa. Epilepsia voi kehittyä viiveellä, mutta mitä pitempään
aikaa kuluu, sitä pienemmäksi riski tietysti käy. Lievissä vammoissa se palaa noin
viidessä vuodessa normaaliväestön tasolle, mutta vakavammissa jää pysyvästi
hieman koholle. Epilepsia kehittymistä ei voi toistaiseksi ennakoida millään tutkimuksella.
Periaatteessa aivovamman aiheuttamana voi esiintyä lähes mitä tahansa
muitakin häiriöitä, sillä kaikki ruumiin toimintommehan ovat aivoista säädeltyjä.
Edellä onkin lueteltu vain niitä, joita esiintyy varsin usein.