ollako vai eikö olla?

[pulma]

olen seurustellut poikakaverini kanssa 3 vuotta, 2 vuotta asuttu yhdessä. olen jo ehkä noin vuoden verran pyöritellyt mielessäni, jos lähtisin tästä suhteesta. välillä on hyviä kausia jolloin olen onnellinen hänen kanssaan ja viimeissimmän hyvän kauden aikana kihlauduimme. olen jopa muutaman kerran lähtenyt kotoa pois miettimään asioita pariksi päiväksi, mutta lopputulokseen en ole päässyt. en osaa jättää häntä, en uskalla tehdä sitä. en ole onnellien, mutta en tiedä johtuuko onnettomuuteni minusta itsestäni vai suhteesta. hän on kuitenkin ihan hyvä mies ja en tiedä unelmoinko vain sellaisesta suhteesta jollaista ei voi edes saavuttaa. minua pelottaa myös ajatus palata takaisin sinkkuuteen. tiedän haluavani parisuhteen, perheen ja lapsia. en toisaalta haluaisi lähteä enää uutta suhdetta etsimään"", koska tunnen jo olevani vanha (25). pelkään että jään lopulta vain yksin. sinkkuaikani ovat aikaisemmin kestäneet aina kauan. juurikaan kukaan mies ei ole ollut minuun kiinnostunut, ei vilkaissut kahdesti. mutta silloin kun olen ollut varattu (kuten myös nyt)saan miehiltä paljon kehuja ja pari kertaa olen iltaa viettäessä kuullu miehen suusta:""saisit täältä kenet vain"". kavereiden mielestä olen kaunis ja hyväkroppainen. itse en pidä itseäni minään kaunottarena, ihan ok:n näköisenä kuitenkin. eihän se ulkonäkö ole se tärkein, mutta miksi viehätän miehiä vain silloin kun olen varattu. hyvin ujo olen, joten en usko käyttätyväni kovinkaan eritavalla olin sitten sinkku tai suhteessa. pelkään myös uutta suhdetta, koska nykyiseni tuntee minut ongelmineni päivineen. tuntuu etten jaksaisi aloittaa ihan alusta. myös seksi toisen kanssa pelottaa. nykyisessä suhteessani seksi on hyvin tylsää ja aina samalaista (olen joskus yrittänyt jotain piristystä siihen, mutta aina on palattu takasin samaan vanhaan). minä teen aina aloitteen (ja usein tulen torjutuksi). poikäystäväni ei halua, että kosketan häntä (pelkää kai laukeavansa liian nopeasti), joten olen vaan. kauhistuttaa ajatus harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, koska olen hukannut kaikki aikaisemmat ""taitoni"". en nyt ole ollut mikään huippu sängyssä ennenkään, mutta sentään enemmän kuin nyt. niin paljon tuntuu olevan asioita, joiden takia pitäsi tyytyä tähän nykyiseen suhteeseen, mutta silti tuntuu että pitäisi päästä pois. mutta pois en uskallla lähteä koska pelkään jääväni yksin.

 

[Inga]

<<hän on kuitenkin ihan hyvä mies ja en tiedä unelmoinko vain sellaisesta suhteesta jollaista ei voi edes saavuttaa.>>

Katsopa vain, kuinka lyhyesti osasit tiivistää oman ja monen muun 'vaihtoruletissa' pyörivän naisen perusongelman: kuvitellaan ja unelmoidaan jostakin sellaisesta, jota oikeasti ei ole olemassa. Jos yhteiseen asuntoon muuttavilla ei ole riittävää toistensa arki -minän tuntemusta ja myöskin sen hyväksymistä,voi naisen alkuun 'unelmien prinssiksi' näkemä kumppani piankin muuttua ihan tavalliseksi mieheksi.

<<saan miehiltä paljon kehuja ja pari kertaa olen iltaa viettäessä kuullu miehen suusta:""saisit täältä kenet vain"". kavereiden mielestä olen kaunis ja hyväkroppainen. >>

Tähän sanoisin, että tuollainen kuuluu monien miesten vakiopuheisiin ainakin tietyillä illanviettofoorumeilla. Tuskin löytyy yhtään naista, joka ei olisi joskus kuullut samanlaisia kehuja miehiltä, olivatpa he sitten oikeasti sitä mieltä tai eivät. Niitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Kauneuttakin on niin monenlaista.

 

[yks]

>>""kauhistuttaa ajatus harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, koska olen hukannut kaikki aikaisemmat ""taitoni"". en nyt ole ollut mikään huippu sängyssä ennenkään, mutta sentään enemmän kuin nyt.""

Harhaluuloa tämäkin. Ei seksitaitoja voi unohtaa, kuten ei pyörällä ajoakaan Kunto voi loppua, mutta sehän kasvaa harjoitusten mukaan.

Kun se sinulle sopiva mies tulee kohdalle, varmasti muistat kaikki seksitemppusi ja keksit tukun uusia. Lisäksi se uusi osaa opettaa sinua pitämään juuri häntä hyvänä

Ikinä ei pidä jatkaa huonoa seksisuhdetta vain sen takia, että pelkää, ettei kenenkään muun kanssa mene edes paremmin. Voit vielä yllättyä iloisesti.

Eihän se seksi ole suhteen pääasia, mutta puutuin nyt vain tuohon kohtaan.

 

[pulma]

mieheni on todellakin ihan hyvä mies (ei hakkaa, ottaa huomioon ainakin joskus, saatta jopa myöntää virheensä, rakastaa minua), mutta minä en ole onnellinen. tyytyäkö hyvään mieheen? maailma on pullollaan miehiä, mutta voihan olla että tielleni ei satu enää näitä hyviä miehiä, vaan huonoja.. ottaako riski ja lähteä etsimään jotain mitä ei ehkä löydäkään?

 

[senja]

mulla on kans vähän sama tilanne. poikaystävä on just tällanen ns. hyvä mies, mut mäkään en ole onnellinen. minun mielestäni hän kohtelee minua huonosti, vaikka on muuten kunnollinen. hän on oikein unelma kaverina ja hänellä onkin paljon kavereita. kavereitaan kohtelee kunnioitettavasti, mutta minua vähemmän. monta kertaa olen meinannut lähteä suhteesta pois. samaa mietin tälläkin hetkellä, mutta en vain osaa lähteä. minäkin pelkään aloittaa alusta ja pelkään myös sitä, että entä jos tämän parempaa miestä ei ole olemassa ja kohtaan vain sellaisia, jotka kohtelee minua vielä huonommin kuin hän. alan jo suuttua itselleni, kun pohdin tätä suhteesta lähtemistä jatkuvasti, mutta en kuitenkaan tee asialle mitään.

 

[Angeli]

MInulla on aivan sama asia. Tosin, en pelkää aivan samoja asioita. Mutta olen ihminen joka tahtosi elää ""vapaasti"" ja mennä silloin kun huvittaa. Ei hän minua kiellä menemästä, mutta jos joku esim baarissa osoittaa kiinnostusta niin on vaikea sitä torjua. Se johtuu varmaan suurimmalta osalta siitä ettää en saanut huomiota jätkiltä esim yläasteella, ja nyt kun sitä olisi mahdollisuus saada niin tahtoo ottaa kaiken vastaan.
Olen seurustellut 2 vuotta ja olen vasta 18. minusta tuntuu että jätkäni ei jaksais ilman minua. Olen myös lähtenyt pari kertaa miettimään. MUtta aina palannut, minusta tuntuu että hän painostaa minua. (esim. kertoo että ei syönyt mitään kun olin poissa tai on poltanut 9 askia tupakkia ollessaan yksin) En tahtosi että hän on riippuvainen minusta. Kaikkienhan pitää kuitenkin osata elää joskus yksinkin.

 

[Ansku]

Ei herranjumala. Onko teidän onnettomien käsitys hyvästä miehestä, että ""ei hakkaa"" & ""ottaa huomioon ainakin joskus""?! Hahhah, nyt vähän järkeä mukaan tuohon touhuunne!

 

[pii]

hei haloo!!!
Maailma on miehiä täynnä, älkää hyvät naiset tyytykö huonoon suhteeseen. Kaikenlainen takertuminen aiheuttaa myöhemmin isoja ongelmia parisuhteessa.
25 vuotias ei todellakaan ole vielä vanha, moni on löytänyt vasta 50 vuotiaana elämänsä parhaan ihmissuhteen.
Nyt ryhdistäydytte ja katselette elämää vähän laajemmin. Kannattaa joskus keskittyä muuhunkin kuin seurusteluun. Sinkkuudessakin on omat loistavat puolensa.

 

[Vesta]

Mikä on ""hyvä mies""? Se, joka ei lyö? Ja käy töissä? Tiskaa?

Siskot hyvät, ongelmanne ydin on siinä, että yritätte selittää itsellenne olevanne suhteessa ""hyvän miehen"" kanssa, mutta ette ole miettineet, mikä itsenne mielestä olisi hyvä mies. Elätte arvojen varassa, joita olette omaksuneet muilta, ette määritelleet itse.

Itselle hyvä mies on se, jonka kanssa voi itse hyvin. Jos ei itse voi hyvin, mies voi olla ""hyvä"" joillakin standardeilla mitattuna, mutta juuri teille väärä mies, huono mies.

Jos jatkaa suhdetta, vaikka ei voi hyvin, todennäköisesti pelkää yksinolemista.

 

[hulda]

Kuulepas, se syy siihen, miksi miehet katselee sua juuri silloin kun olet varattu, on se että ne tietää, että sinkku voi kyllä antaa pillua, mutta sinkku ei ole niin pahasti puutteessa, kuin nainen joka on parisuhteessa nälkäinen eikä saa tarpeeksi mulkkua.

Varattu nainen osaa naida, ja jos on vielä puutteessa niin silloin ne on suorastaan petoja sängyssä.

Lisäkiihokkeena varattujen naisten kyttääjille toimii tieto siitä, että jossain on surkea avo- tai aviomies, jonka he ja heidän iso mulkkunsa nyt päihitti naimalla vaimoa.

Älä anna itsesi tulla huijatuksi, nuo on juuri niitä tunteita, mitä ne avionrikkojat toivookin että sinussa heräisi. Ei sua kukaan silti rakasta jos ei sua edes tunne. Miehesi tuntee, vai tunteeko?
Tee hänelle itsesi tiettäväksi, äläkä elä tollaista kaksoiselämää pääsi sisällä. Oletko varma, että et ole aliarvioinut nykyistä kumppanisia? Anyway,Jos sinusta tuolta tuntuu, niin miksi miettiä ja pähkäillä, sullahan on kumppani jolle voit kertoa mikä mieltä painaa, kunhan et ole liian epäselvä,,silloin miehellä loppuu järki ja se rupeaa huutamaan, että ""koita nyt ämmä päättää mitä haluat"" tms.