Ollako kotiäitinä vai mennäkö töihin?

["vieras"]

Siinäpä se jo otsikossa tulikin. On niin vaikea ja kaksijakoinen olo. Meillä siis tilanne seuraavanlainen:

Olen kotiäitinä lapsille (5,5v. ja 1,4v.). Olen ollut kotona nyt siitä asti, kun jäin kuopuksesta äitiyslomalle. Työpaikkaa minulla ei ole odottamassa. Olen tykännyt olla lasten kanssa kotona vaikka välillä se tuntuu niin olevan aina sitä yhtä ja samaa. Esikoinen meni aikoinaan hoitoon n. reilu 2,5vuotiaana. Nyt tuntuu, etten raaskisi millään viedä kuopusta hoitoon, on jotenkin niin "vauva" vielä ja äidissä kiinni ja minä tietysti hänessä. Imetänkin vielä. Tuntuu, että sydän raastetaan rinnasta, kun alan ajatella, miltä tuntuisi jättää hänet aamulla hoitoon vieraalle. Toisaalta kuitenkin jossain mielessä minulla tekisi mieli töihin, että ois jotain "omaa" ja tietysti rahankin takia, koska oma talokin olisi haaveissa, mutta minulla mieluusti pitäisi mennä töihin ennen sitä. Eli on tosi ristiriitainen olo.

Oletteko muut pohdiskelleet samanlaisia kotona ollessanne ja mihin ratkaisuun olette lopulta päätyneet? Onko muita, joille tuntuu tuo lapsen/lasten hoitoon vieminen ylivoimaisen vaikealta? Itkettää ajatuskin, vaikka tiedän järjellä ajateltuna, että tokihan pienikin hoidossa jo pärjäisi, mutta silti...

 

["kotiäiti"]

tuttua on pohdiskelusi.

 

["vieras"]

Tältä palstalta et muuta neuvoa saa kuin patistuksia kotiäidiksi. Sehän on palstamammojen mukaan ainoa vaihtoehto (eli se, minkä he itse valitsivat).

 

["alkup."]

Nostan tätä.

 

[.-.-]

[QUOTE="vieras";22412112]Tältä palstalta et muuta neuvoa saa kuin patistuksia kotiäidiksi. Sehän on palstamammojen mukaan ainoa vaihtoehto (eli se, minkä he itse valitsivat).[/QUOTE]

Joo tai sitten saa sitä toista ääripäätä kuulla, eli että mees töihin lusmu ja sitä rataa.

 

[Ultramariini]

Täällä joku jo sanoikin, että palstalta saa vaan neuvon jäädä kotiin.
En varsinaisesti anna sitä neuvoksi, mutta jos oma sydämesi sanoo niin, eikö se ole jo vastaus kysymykseesi?
1v4kk. on vielä pieni, ja vaikka ne päivät kotona toistusivat pitkästyttävästikin toistensa kaltaisina, ovat ne ainutkertaisia. Töihin ehtii myöhemminkin, jos ei pakottava taloudellinnen / muu tarve siihen aja. Mutta ne omat lapset ovat pieniä vain kerran..
Ja aamulähdöt, jos töihinmeno aikaisia aamulähtöjä vaatisi - ovat p.rseestä.

 

[Alaston lohikäärme]

No mua itkettää jo ajatuskin hoitoon viemisestä. Meidän 1v 8kk ei ole vielä koskaan ollut hetkeäkään kenelläkään hoidossa.

 

["alkup."]

No mua itkettää jo ajatuskin hoitoon viemisestä. Meidän 1v 8kk ei ole vielä koskaan ollut hetkeäkään kenelläkään hoidossa.

Juu sepä se, meidänkään pikkuinen ei ole ollut koskaan vielä edes mummolla hoidossa.

 

[Bu]

No sinuna jäisin vielä kotiin jos kuitenkin on rahaa elää. Itsekin tahtoisin, mutten ole vielä edes ammattia opiskellut (ei tarvi kommentoida) joten taitaa olla vähän pakko lähtee opiskeleen ja laittaa lapsi hoitoon 1v3kk ikäisenä. Mieskään ei tienaa kuin minimi sairasrahaa joten tiukkaa on. Tuntuu kuitenkin todella vaikealta kun toinen on niin pieni (+en tiedä mitä opiskella).

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="alkup.";22419497]Juu sepä se, meidänkään pikkuinen ei ole ollut koskaan vielä edes mummolla hoidossa.[/QUOTE]

No ei meidänkään kun ei oo mummoja. Kummitädille ei oo sopinut koskaan kun olisin "tarvinnut" lapsenvahtia, joten on painettu häät ja hautajaiset, synttärit ja kaikki muutkin pippalot sitten muksu mukana (=kotona viimeistään iltakymmeneltä, vaikka kuinka olis kimpunheitto näkemättä). Ja en mä oikein viitsi ihan "turhan" takia pyytää lapsenvahtia, kun on sit sellainen olo, että jää kiitollisuudenvelkaan. Ja ihan vieraalle en jätä jos ei ole ihan pakko.