ollakko vai eikö olla

[N31]

Hei tom

Sinuna eroaisin. Tyttösi on sinuun kovin rakastunut ja siksi näkee sinut kaikin puolin täydellisenä - ja niin se pitää olla molemmin puolin.

Tavallisempikin yksilö näyttää silmissäsi hurmaavalta, jos oikeasti rakastut.

""Älä valitse sitä, jonka kanssa voit elää, vaan se, jota ilman et voi elää""

Jatka etsintää, tuskin sinun täytyy olla taas viittä vuotta yksin, jos et muuten tapaa naisia niin kokeile nettitreffi- palveluja.

 

[Voi elämän kevät]

Autoako olet ostamassa?! vai elämänkumppania etsimässä.

Listaat hyviä puolia ja huonoja, pohdit ""olisiko varaa"" hienompaan ja kalliimpaan autoon!!

ÄLY HOI NYT!!

Tosiasia on että kumppanin tule miellyttää myös silmää. Jos rakastut, ihmisen ""ulkoinen"" kauneus ei ole kovin merkitsevä tekijä. Vaan näet tuon ihmisen kauniina ja puoleensavetävänä ja haluat elää tuon ihmisen kanssa.

Etsi ihminen ketä sinua kiinnostaa ja ketä kohtaan sinulla on tunteita. Jopa niin paljon, että haluat mennä hänen kanssaan naimisiin tai elää hänen kanssaan yhdessä. Eikä vain pohtia sitä mahdollisuutta, että mahtaisinko haluta.

jos haluaisit TIETÄIST SEN JO NYT!

 

[Nainen]

Miehet on kyllä hassuja, noin yleensä siis.

Itse en kyllä pystyisi esim. seksiin miehen kanssa, jota en pidä puoleensa vetävänä. En ole erityisen pinnallinen, vaan pidän rakastamaani miestä puoleensavetävänä ulkonäöstä riippumatta. Mutta ehkä ei ole ihan pelkkää sattumaa, että hän myös näyttää hyvältä. Myönnän, että pidän komeista JA fiksuista miehistä enkä edes seurustelisi muitten kanssa.

Kyllä minun mielestäni rakkauteen kuuluu ""kauneus on katsojan silmässä"". Minä haluan olla mieheni silmissä edes omalla tavallani maailman kaunein nainen, muuten hän ei kiinnosta minua.

Mitä, jos kekskustelisitte kekskenänne ongelmastasi? Olisi reilua kertoa tyttöystävälle rehellisesti mitä ajattelet Ja sitten näet, välittääkö hän sinusta todella. Ehkä hän raukka kuvittelee olevansa sinun silmissäsi viehättävä. Kuten normaalissa parisuhteessa kuuluukin, joten et voi häntä syyttää mistään turhasta naiiviudesta tmv. Jonkun muun silmissähän hän olisi varmasti ilman muuta upea kaiken muun hyvän lisäksi.

 

[Et voi]

mitään perimälle. Mies haluaa jättää jälkeläisensä parhaalle mahdolliselle synnyttäjälle ja kasvattajalle.

 

[tille]

Kauneus on tosiaan katsojan silmässä, eli minäkin epäilen, että et ihan tosissasi rakasta häntä muutenkaan, jos ulkonäköseikat ovat este suhteen kehittymiselle.

Minun kaikki ""kaukorakkaudet"" ja ihastukset aikanaan olivat tummia, lihaksikkaita ja mielellään aika karvaisia. Niinhän siinä sitten kävi, että löysin miehen, joka on ristiverinen, suhteellisen pullea, rintakarvoja vain jonkun jne - ja hän on mielestäni Maailman Komein Mies! Rakastan kaikkia hänen piirteitään ja hyväksyn hänet juuri sellaisena kuin hän on.

 

[Puolivalmis psykologi:)]

Hei Tom

Osa saamistasi viesteista olikin jo hyvin asian ytimeen osuvia.

Vaikka niin pelkaatkin, en nae sinua mitenkaan ""pinnallisena"" taman asiasi suhteen. Se mita naen on etta sina elat suhteessa naisen kanssa joka ei ole ""se oikea"" sinulle.

Kuten jo joku sanoikin, silla ei ole valia milla alueella koet tyytymattomyytta kumppaniisi. Rakastuneena tyytymattomyyden tunteet ovat vain hetkittaisia, sina aivan oikein kerroit odottaneesi etta tuntemuksesi hanen ulkonaostaan heikkenisivat ajan myota, kun rakkaus ja kiintymys kasvaa. Jos ihan oikeasti rakastaisit tata tyttoa sydamesi pohjasta, olisi han jo ""muuttunut silmissasi"" kauniiksi, tai ainakaan et kokisi jatkuvaa tyytymattomyytta haneen tietyn asian puolesta.

Joskus me valitsemme kumppanimme vaarista syista, yksi niista on etta pelkaamme yksinoloa, omaa riittamattomyyttamme, hylkaamista jne niin paljon etta valitsemme kumppanin koska han on turvallinen ja hyva ""paperilla"", tai sitten meilla on vain niin hyva tunne siita miten paljon _he_ tuntuvat rakastavan juuri meita.

Itsekin huomasit etta tallaisilla kysymyksilla on suuri syy siihen miksi olet viela hanen kanssaan. Jos olemme valinneet kumppanin ns vaarista syista, joudumme koko suhteen ajan kamppailemaan taman tiedon kanssa. Kumppanillakin on taipumus aistia tama, ja voi aiheuttaa hanelle itsetunnon laskua ja tyytymattomyytta kun tietaa etta suhteesta ""puuttuu jotakin"".

Siina vaiheessa kun osaat elaa olematta pelkojesi ohjaamana (esim yksinjamisen pelko) olet myos valmis loytamaan oikean kumppanin, sen jonka kanssa haluat menna naimisiin, et voi yksinkertaisesti edes odottaa!!

Sinun tulisi oppia luottamaan enemman itseesi ja tuntemaan itsesi paremmin. Ei sinun tulisi taalta kysella moraalista ""lupaa"" lahtea suhteesta. Selvasti et ole ""sen oikean"" (tai yhden heista) kanssa.

Nyt sinun tulee ymmartaa itseasi ja esittaa kysmys etta oletko valmis elamaan sen ei-juuri-oikean kanssa, vai elaa vahvasti ""ottaa riski"" ja tavoitella sita elamaa missa mahdollisuutesi tyytyvaisyyteen on suurempi.

Jos paatat olla rohkea, ja koet olevasi tarpeeksi vahva siihen, paras olisi ottaa miettima-aikaa. Olla hieman aikaa yksin, katastella vahan ymparilleen ja katsoa sen jalkeen miten tunteesi kehittyvat. Voihan olla etta tulet jopa huomaamaan miten paljon rakastatkin nykyistasi, ja ongelmasi ratkeaa.

Ole yksin kunnes vain itsestasi kasin _tiedat_ mika on oikea ratkaisu sinulle. Uskalla uskoa itseasi ja tuntemuksiasi. Sina tiedat kylla syvalla sisimmassasi mika on aidosti oikea ratkaisu sinulle. Ja vain sina. Ja oli se mika vain, se on taysin oikea ja hyva ratkaisu, kunhan sina (ei kukaan muu mielipiteineen) tunnet sen oikeaksi, eika tunteesi sodi sita vastaan. Unohda pelkosi ja katso sitten niista puhdasta sydantasi.

Onnea itsetutkiskeluun!

 

[onnellinen]

Pelkäät siis yksinjäämistä. Haluaisit perheen ja ikääkin alkaa jo olla yli kolmenkympin. Et tapaa naisia työssäsi etkä käy baareissa.

Olet turvautunut kakkosvaihtoehtoon paremman puutteessa. Se on huono alku perheen perustamiselle se.

Ihmisillä on kaikenlaisia kriteerejä, kun he elämänkumppania valitsevat. Jokainen meistä on varmaan lukenut näitä loputtomia listoja (komea/kaunis, pitkä, älykäs, huumorintajuinen jne. yms.). Mielestäni tietty ulkonäkövaatimus ei ole sen huonompi tai parempi vaatimus kuin mikään muukaan. Jos joku tietynnäköinen ei miellytä, se ei miellytä. Ei sille ihminen mitään voi.

Jokaisen tulisi saada itselleen se omasta mielestään ihannekumppani. Näin ei ole nyt sinun kohdallasi. Olet tyytynyt vähempään kuin mitä oikeasti haluaisit. Sen takia et koskaan tule tämän naisen kanssa vilpittömästi onnelliseksi.

Älä pelkää yksinoloa. Olet vielä nuori mies ja varmasti löydät sen ihannekumppanin, jota rehellisesti voit sanoa rakastavasi. Ei ole järkeä jatkaa seurustelua, jos joku piirre häiritsee niin ylitsepääsemättömästi. Se ei ole oikein sinua ja varsinkaan tätä tyttöystävääsi kohtaan.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että itsekin seurustelin aikoinani miehen kanssa, joka kaikinpuolin oli ns. hyvä ihminen. Hänestä olisi varmasti tullut mitä parhain isä lapsille, hyvä aviomies, kaikin puolin kunnon mies. Mutta... minkäs teet, kun ulkonäöllisesti hän ei minua miellyttänyt. Väkisinkin pää kääntyi katsomaan niitä vieraita miehiä ja se harmitti ihan vietävästi. Aluksi myös minä en välittänyt hänen ulkonäöstään eli ihastuin alunperin hänen älykkyyteensä, huomaavaisuuteensa ja siihen, että hän ihaili minua ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Mutta aikaa myöten (ehdimme seurustella muutaman vuoden) huomasin, että ärsyynnyin häneen, vaikkei syytä ollutkaan.

Loppujen lopuksi ero kävi omalta puoleltani helposti. Hänestä oli tullut minulle vain pelkkä ystävä, tärkeä sellainen, mutten voinut sanoa rakastavani. Ja niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä löysinkin kesken työpäivän sen miehen, johon rakastuin silmittömästi. Hän vastasi sisäisesti ja ulkoisesti juuri sitä, mitä olin kaivannut. Nyt, seitsemän vuoden jälkeenkin hän saa sukat pyörimään jaloissani ja joka päivä kiitän siitä, että hän tuli elämääni. Joskus katselen, kun hän nukkuu, miten ihanalta hän näyttää. Ja kun hän herää ja kertoo unistaan, hän on vielä ihanampi!

 

[tom]

Voi hyvinkin olla että olet oikeassa monessakin suhteessa.

Pään kääntyilemisestä voin sanoa että sitä on ollut aika paljon ilmassa. Tosin en tiedä onko tämä luonteenpiirre, vai merkki tyytymättömyydestä.

Välillä tulee mieleen, että onko itsessä jokin perustavampaa laatua oleva vika, kun ei kukaan kelpaa. Tämä on jo kolmas pidempiaikainen suhde kohdallani. Tosin ongelmat aikaisemmissa suhteissa olivat aivan jossain muualla.

Mutta on pistänyt vain miettimään, että onko minulla jotenkin aivan epärealistinen haavekuva parisuhteesta noin yleensä?

 

[täh?]

Onks sulla rahaa? Osta naiselle kauneuskuureja, leikkauksia, botoksia, jos se siitä vain on kiinni.