Ollaanko omituisia?

  • Viestiketjun aloittaja outoko?
  • Ensimmäinen viesti
outoko?
En vastannut kun äitini soitti.
Soittaa muutaman kerran vuodessa ja joka kerta paha mieli tulee. Viimeksi soitti kysyäkseen, saako meiltä auton lainaan kun menee siskolleni kylään. Meille ei ole tullut pyynnöistä huolimatta. Meillä vaan 2 lasta emmekä hänen mielestään tarvitse apua kai, joten ei ole myöskään lapsiini tutustunut. (ei osaa kai muuten tulla, kuin jos häntä tarvitaan). Lisäksi minulla ja äidillä on aina ollut etäiset välit. Hänellä ei vanhimmalle lapselle ollut aikaa,joten minä olin mummon ym. sukulaisten lapsi. Hänellä aina ollut paha mieli, kai, kun luulee minun pitävän muista mutta ei hänestä.

Anopillekaan ei jaksa vastata. Hän palvelee muita lapsiaan ja lapsenlapsiaan, mutta kun me käymme, iskee joku valitus ja marttyyripäivä. Alkaa itku hänen lapsuudest ja elämästä ja kaikesta. Ja itse en olisi lapsena toivonut, että aina kun menen mummolle, hän kutsuu myös serkkuni. Mutta anoppi toimii näin meidän lasten kohdalla. Eivät ole toivottuja yksin.

viihdymme oman perheen kesken ja kun yrityksistä huolimatta isovanhempi suhteet eivät onnistu, ollaan ydinperhe, eikä tällainen egyptin perhe johon se mummo kuuluu. en siis edes haluaisi vastata enää.
 
vieras
Olen nyt kaikkia näitä sukulaisiin liittyviä avauksia luettuani päättänyt, että en pidä yhteyttä itseeni, mieheen enkä lapsiini. Tiedä millaisia niistäkin vielä tulee ajan myötä.
Kaikkea harmia vielä aiheuttavat ja yrittävät päästä kotiin, missä en halua tulla kenekään häiritsemäksi. Vastaan vain kavereiden puheluihin ja en kutsu ketään edes lasten syttäreille. Se on nyt näin.
 

Yhteistyössä