ollaanko epäonnistuttu lapsen kasvatuksessa? temperamenttinen uhmaikäinen!

[mmm]

Naapurin poika oli just tuollainen 2,5-vuotiaana, jolloin heille syntyi uusi vauva. Mutta nyt vuotta myöhemmin on kuin ihan eri poika. Paljon rauhallisempi, puhe menee perille ja tulee toimeen pikkuveljenkin kanssa. Tsemppiä vaan, ei ehkä lohduta, mutta ei tuo vaihe ikuisesti jatku!

 

[ieras]

Joo ehkä palsta ei ollut paras paikka kysellä tätä asiaa Uskon, että sulla on todella vaikeaa tällä hetkellä ja nämä kommentit eivät asiaa varmasti auta. Mun mielestä tuo ikäkin on niitä hankalimpia vaiheita. Voi olla, että helpottaa jonkun ajan päästä. Tosiaan suositan sanomaan ihan suoraan neuvolassa, että teillä on keinot lopussa ja apua on löydyttävä ja vauvan hoito on retuperällä vaativan esikoisen takia. Kyllä teillekin apua varmasti löytyy

Ja tiedän todellakin miten ÄRSYTTÄVÄÄ on tuollainen kilttien lasten vanhempien asenne, että "se on vaan kasvatuksesta kiinni". Minulla on kaksi lasta, joista ensimmäisen kohdalla minäkin (myönnän tyhmyyteni) ajattelin samoin. Ja sitten meille tuli kuopus, täysin samoin kasvatettu jne, mutta käytös hyvin lähellä teidän esikoisen käytöstä... Onneksi mulla ei ole tässä vauvaa lisänä! En kyllä pystyisi. Nostan hattua sulle

 

[.]

Ihan turha vetää tuota temperamenttia tähän. Kiivaskaan temperamentti ei tarkoita huonoa käytöstä ym. ap:n kuvaamaa.

 

[vieras]

Sairaalassa jo sanoivat, että tällä lapsella sitten löytyy temperamenttia vaikka muille. Se erottui jo silloin.

Höpönlöpön

eiköhää sitä melkee kaikilta siinä iässä jotain itkuä lähe

 

[Mietintää]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

 

[vieras]

Miten sä toimit silloin, kun lapsi alkaa vääntämään vaikka pukemisesta tms? Neuvotteletko vai mitä? Mulla on noina aikoina toiminut se, että tietyt jutut tekee vaikka väkisin. Tämä ei tietenkään ole kaikkien mielestä oikein mutta viesti on kyllä tenaville mennyt perille; tappelu ei noiden perushommien kanssa auta. Jos ei yhdellä kehotuksella (nätillä) ja toisella tiukalla uskota, sitten tehdään väkisin.

Lopeta saman tien passaaminen noiden pullonlämmitysten ja muiden kanssa!! Totta kai lapsi kiukkuaa kaikessa kun on kerran saanut noinkin monimutkaisen operaation "hyväksytyksi" sillä. Et sä ole otettasi menettänyt, huomasin vain itse että noissa tilanteissa usein se kokonaiskuva ei näy kun on liian lähellä koko ajan. Lapsi käyttää hyväkseen sitä, että on huomannut kiukuttelun tuovan hänelle huomiota.

"Negatiivinenkin huomio on lapselle parempi kuin ei huomiota lainkaan" Tää lause jostain syystä ärsyttää mua, mutta tottakin se on. Kivaa tekemistä lapselle, pienen ehdoilla tietysti silloin kun olette keskenänne. Välillä hyvä ottaa isommankin kanssa tietysti aikaa kaksin. Mustasukkaisuus ja muutokset tossa on syynä. Ja mitä isompaa draamaa lapsi vetää, sitä enemmän huomio siirtyy vauvasta häneen jne... Kokeile herätä aamulla ja ottaa ihan eri taktiikka käyttöön. Jäähyt on hyvä juttu ja toimii mutta ei niissäkään ole enää järkeä jos 24/7 istutetaan melkein, kokemusta on. Läpsimisestä juu mutta esim. pukeminen ja muut ei ole valinnanvaraisia juttuja. Muista myös valita taistelusi eli älä päästä suustasi käskyä jota et ole valmis viemään loppuun asti.

Jaksamisia!!

 

[oi]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

No kyllä minustakin on aika käsittämätöntä,e ttä lapsia tehdään eikä niiden kanssa sitten pärjätä vaan laitetaan ne hoitoon vaikka itse on kotona.

Mun mielestä äiti ja isä tässä on itsekkäitä. Mikään ei puolla 2-vuotiaan hoidossaoloa tuossa tapauksessa.

 

[....]

on se varmaan tosi hyvä olla kotona päivät pitkät väsyneen ja pienen vauvan kanssa. kyllä lapset tarvii toisten lasten seuraa... meillä ollaan päiväkodissa 10pvä kuukaudessa koska täällä ei asu muita lapsia eikä suvussakaan ole pieniä lapsia....

 

[inimini]

Moni juttu kuulostaa samalta kuin meillä. Kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, johdonmukaisuutta, lempeyttä ja aikaa. Sitä se vaatii. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Välillä on pakko mennä oven taakse puremaan nyrkkiä, kun meinaa palaa pinna totaalisesti. Kokonaisuuden kannalta ollaan menossa jo vähän parempaan päin.

Anna lapselle mahdollisuuksia valita (esim. nyt juodaan maitoa, juotko tästä pupu-mukista vaiko ihaa-mukista? Tai tuletko tänne pöydän ääreen juomaan maitoa äidin syliin vai etkö juokaan maitoa ollenkaan? ), mutta ei varsinaisesti päättää, sinä päätät, mutta voit tavallaan huijata. Etenkin ensimmäiset kerrat on vaikeimpia, lapsi todennäköisesti vetää aivan törkeät pulttiraivarit. Mutta jostain se on lähdettävä.

Ole kannustava (tiedän, joskus helpommin sanottu kuin tehty kun lapsi on suurimman osan päivästä huutanut kuin palosireeni, eikä mikään ole hyvä) ja tarjoa ns. porkkanoita. Pidä rajat, jotta lapsikin tietää, missä raja kulkee. Esim. Kehoitat, varoitat ja sitten toteutat. Ei kohtuuttomia rangaistuksia, mutta sellaisia, jotka pystyy toteuttamaan. Ylipäätään rutiinit (ei välttämättä minuutilleen, mutta suunnilleen) tuovat lohtua ja varmuutta, sen varmasti tiedätkin jo.

Jäähypenkin sijaan voisit kokeilla myös ns. rauhanpenkkiä, johon mennään jäähyn sijaan rauhoittumaan. Joillekin se on paljon positiivisempi juttu ja auttaa paremmin. Nimenomaan rauhoittumaan. Tässäkin tepsii toisto, vähitellen sujuu paremmin, muista yrittää pysyä rauhallisena ja kerro, että penkillä istutaan siksi että rauhoitutaan ja yritetään saada paha mieli pois, sitten saat tulla vielä syliin tms.

Muistathan myös halata ja pitää sylissä, aina kun ehdit, kehua ja kertoa, kuinka reipas poika hän on ja kuinka paljon hänestä tykkäät. Vaikkei koko päivää niin reipas ja "kiltti" olisi ollutkaan. Uhmaikä on kuitenkin lapsellekin aikamoinen koettelemus.

Ihmiset, joilla ei ole erittäin temperamenttista ja lyhytpinnaista lasta, tai eivät ole sellaisen kanssa koskaan joutuneet tekemisiin, eivät tosiaan taida ihan tietää... Lapset on niin erilaisia ja eri lapsiin tepsii eri keinot. Eroja on myös temperamenttisissa, mutta toivottavasti näistä pienistä vinkeistä olisi jotain apua? Ei peli ole vielä lainkaan menetetty, usko pois.

Kuulostat aika väsyneeltä, joten kysäisen vielä, että saattehan te vanhemmat myös omaa aikaa? Se on todella tärkeää jaksamisen kannalta, tekee hyvää nollata välillä, jotta jaksaa taas arjessa.

 

[dlslsdjls]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

No kyllä minustakin on aika käsittämätöntä,e ttä lapsia tehdään eikä niiden kanssa sitten pärjätä vaan laitetaan ne hoitoon vaikka itse on kotona.

Mun mielestä äiti ja isä tässä on itsekkäitä. Mikään ei puolla 2-vuotiaan hoidossaoloa tuossa tapauksessa.

Sinä et sitä päätä, etkä tiedä. Kuulostaa siltä, että perheessä on rankkaa, joten 2-vuotiaan voi olla hyvä olla välillä tarhassa (ei tietenkaaän kokopäiväisenä). Voi jessus taas, olisit pitänyt hymistelysi ihan itselläsi.

 

[ev]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

No kyllä minustakin on aika käsittämätöntä,e ttä lapsia tehdään eikä niiden kanssa sitten pärjätä vaan laitetaan ne hoitoon vaikka itse on kotona.

Mun mielestä äiti ja isä tässä on itsekkäitä. Mikään ei puolla 2-vuotiaan hoidossaoloa tuossa tapauksessa.

Sinä et sitä päätä, etkä tiedä. Kuulostaa siltä, että perheessä on rankkaa, joten 2-vuotiaan voi olla hyvä olla välillä tarhassa (ei tietenkaaän kokopäiväisenä). Voi jessus taas, olisit pitänyt hymistelysi ihan itselläsi.

Jos on niin helvatan rankkaa niin olisi varmaan kannattanut jättää lapsiluku siihen yhteen. Käsittämätöntä nykyajan vanhempien ajttelutapa siitä, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan lapset.

 

[Äiti82]

Voimia kovasti teille Onneksi se on vain väliaikainen vaihe, ainakin yritän itse lohduttaa itseäni tuolla ajatuksella. Meillä rupeaa hieman jo helpottamaan, en tiedä, johtuuko siitä, että ollaan otettu hieman järeämpiä keinoja käyttöön vai onko tuo vaihe vain väistymässä.

Yhden kerran esim. laitettiin kaveri nukkumaan ilman iltapalaa, .. nytpähän se ei enää heittelee ruokia lattialle tai syljeskelee tai kiukuttelee, tätä en halua, enkä tätä, eikä tarvi kattoa ku ruualla leikitään. Ei tarvi ku sanoa, "etkö haluaa syödä iltapalaa? No sitten vaan hammaspesulle ja nukkumaan", niin johan rauhoittuu.

Uhmaikä on vaikea vaihe, ja kun kaikki lapset ovat niin erilaisia, niin teidän kai pitää kattoa, ja testata,, mikä tepsisi teidän lapseen parhaiten. Me uskallettiin olla yksi ilta vahvoja, ja nyt lapsi tietää että ollaan tosissaan, sen kanssa ettei ruuan kanssa leikitä. Silti lapsi tietää että rakastamme häntä

Olemme nähneet että ihan hyvin jonkun toisen lapsen kohdalla toimii esim. jäähypenkki (meillä ei toiminut), tai ihan vain keskusteluyhteys, (meillä huuto oli välillä niin kauhee, ettei itekään kuullu omaa ääntä)

Voithan sä kysäistä neuvolasta neuvoja ja vinkkejä, miten saa lapsen rauhoittumaan. Tai ainakin oman lapsen kohdalla toimii sellainenkin, että kääntää keskustelun johonkin muuhun aiheeseen. Tuossa iässä lapsella on niin paljon tunteita, että se on ihan hukassa niitten kanssa. Silloin kun lapsi raivoaa, niin siltä vois kysäistä, onko sillä esim, paha mieli jostakin, ja se oppii itsekin tunnistamaan ne tunteet.

Mut kovasti voimia sinne.. koittakaa jaksaa, kyl se helpottaa

 

[sanon]

Sanon vain että tempperamenttiset lapset on usein hyvin fiksuja ja todella viisaita. Perustuu siihen, että kiltti lapsi ei edes ymmärrä vaatia "parempaa" eikä pistä ranttaliksi. Temperamenttinen lapsi on sen verta viisas että tajuaa kokeilla josko jotain parempaa tapahtus. Lapsi joka nököttää kiltisti rattaissa kädet supussa ei vaikuta kovin fiksulta. Sen sijaan lapsi joka vaatii hypisteltävää, vaatii että hanskat poistetaan, vaatii että pääsee itse kävelemään osoittaa viisauttaan ts. haluaa edhottomasti kokea jotain uutta kokoajan ja oppia uusia asioita yhtenään.Että koita kestää ja pinnistää nää ekat vuodet ni sit helpottaa.

 

[ei sullä taida ymmärrys riittää]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

No kyllä minustakin on aika käsittämätöntä,e ttä lapsia tehdään eikä niiden kanssa sitten pärjätä vaan laitetaan ne hoitoon vaikka itse on kotona.

Mun mielestä äiti ja isä tässä on itsekkäitä. Mikään ei puolla 2-vuotiaan hoidossaoloa tuossa tapauksessa.

Sinä et sitä päätä, etkä tiedä. Kuulostaa siltä, että perheessä on rankkaa, joten 2-vuotiaan voi olla hyvä olla välillä tarhassa (ei tietenkaaän kokopäiväisenä). Voi jessus taas, olisit pitänyt hymistelysi ihan itselläsi.

Jos on niin helvatan rankkaa niin olisi varmaan kannattanut jättää lapsiluku siihen yhteen. Käsittämätöntä nykyajan vanhempien ajttelutapa siitä, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan lapset.

Tilanteet muuttuvat lapsiluvun kasvaessa, ongelmia voi tulla. Tuo 'olisi varmaan kannattanut jättää lapsiluku siihen yhteen' on niin typerä ilmaus, että kertoo enemmän sen laukojasta kuin mistään muusta! Yhteiskunta ei hoida lapsia, vaan ihmiset. Tarhat ovat hyviä paikkoja, samoin koulut ja muut yhteisöt. AKikilla ei ole isoja perheitä ja sukulaisia apuna. Olet todella yksisilmäinen.

 

[inimini]

Ihan turha vetää tuota temperamenttia tähän. Kiivaskaan temperamentti ei tarkoita huonoa käytöstä ym. ap:n kuvaamaa.

Kyllä temperamenttinen lapsi käyttäytyy eri tavoin kuin rauhallinen, reagoi usein eri asioihin eri tavoin ja rauhallisen rinnalla temperamenttisen käytös saattaa vaikuttaa silkalta ilkeydeltä ja huonolta kasvatukselta.

Pointti onkin se, että ei temperamenttisellekaan sallita erivapauksia temperamenttisyyden varjolla, en minäkään siedä sitä, että selitetään, kuinka "Pekka nyt vaan on sellainen, että se potkii koiria/naarmuttaa autoja/huutaa ja rikkoo tavaroita, kun on niin temperamenttinen". Vaan silti pidetään rajat, ohjataan hyvään käyttäytymismalliin ja käytetään erilaisia, sille lapselle sopivia kasvatuskeinoja siihen hyvään lopputulokseen pääsemiseksi.

Kuten sanottua, ei ole yhtä ainoaa keinoa kasvattaa lapsia. Kyllä sitä vähitellen oppii huomaamaan, mitkä keinot tepsii juuri omaan lapseen, joskus vaatii vähän enemmänkin kokeilemista ja sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä.

 

[ekavekara3]

AP en tiedä onko tästä apua mutta itsellä erityis lapsi jota menin tietenkin passaamaan ja annoin kaiken anteeksi koska eihän se ymmärrä..kovat taistelut sain käydä kaikessa pukemisesta lähtien mutta sen taiston minkä aloitat viet loppuun asti olipa kyse ruuan viskomisesta lattialle taikka pukemisesta.

 

[-]

Teillä on uhmis saanut yliotteen vanhemmista, ja taustalla nuo isot muutokset ja temperamenttinen luonne.. Ei kannata ajatella että uhmis vie vauvalta huomiota pois, onhan 2 v pieni vielä itsekin. Uhmiksenne uhmailee, koska TIETÄÄ saavansa sillä lailla huomiota. Itse harkitsisin perheneuvolaan menemistä, koska sieltä voisitte saada hyviä vinkkejä 2-vuotiaan taltuttamiseksi. Ei kannata jatella että olisitte jotenkin huonoja tai epäonnistuneita vanhempia -sitä ette ole- teillä on vain aika monta muuttujaa aiheuttanut nykyisen tilanteen. Noille naurettaville mammoille jotka syyllistävät esikoisen tarhaan viemisestä, sanon vaan että olen eri mieltä. Se voi olla tässä tapauksessa hyvä asia, ja aina tapauskohtiasta. Tuollainen yleistäminen ja hymistely kertoo vaan omasta itsekkyydestä. Tsemppiä kovasti aapeelle!!!

No kyllä minustakin on aika käsittämätöntä,e ttä lapsia tehdään eikä niiden kanssa sitten pärjätä vaan laitetaan ne hoitoon vaikka itse on kotona.

Mun mielestä äiti ja isä tässä on itsekkäitä. Mikään ei puolla 2-vuotiaan hoidossaoloa tuossa tapauksessa.

Sinä et sitä päätä, etkä tiedä. Kuulostaa siltä, että perheessä on rankkaa, joten 2-vuotiaan voi olla hyvä olla välillä tarhassa (ei tietenkaaän kokopäiväisenä). Voi jessus taas, olisit pitänyt hymistelysi ihan itselläsi.

Jos on niin helvatan rankkaa niin olisi varmaan kannattanut jättää lapsiluku siihen yhteen. Käsittämätöntä nykyajan vanhempien ajttelutapa siitä, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan lapset.

Tilanteet muuttuvat lapsiluvun kasvaessa, ongelmia voi tulla. Tuo 'olisi varmaan kannattanut jättää lapsiluku siihen yhteen' on niin typerä ilmaus, että kertoo enemmän sen laukojasta kuin mistään muusta! Yhteiskunta ei hoida lapsia, vaan ihmiset. Tarhat ovat hyviä paikkoja, samoin koulut ja muut yhteisöt. AKikilla ei ole isoja perheitä ja sukulaisia apuna. Olet todella yksisilmäinen.

No avauksen kirjoittajahan tiesi jo laitoksella esikoisen temperamentin...

 

[ap]

Kiitoksia rohkaisevista sanoista. Kivaa kuulla, että muillakin on jotain tämäntyyppistä ja varsinkin se, ettei tämä vaihe kestä ikuisuutta. Olisi kiva kuulla, mitä joku ketjun alkupäässä kirjoitti erityislapsesta: Mikä se diagnoosi teille sitten tuli?

Tuosta lapsiluvusta vielä, uskallettiin tehdä toinen ihan oikeasti siten, että tiesin, ettei ole tilastollisesti mahdollista, että toinen on yhtä vaikea. Ja todellakin, se on huomattavasti rauhallisempi. Ihmettelee vaan tätä hirveää hälyä ja saattaa vähän hörähtää nauramaan kun kuulee isoveljen tutun itkun.

Valintatilanteet tosiaan helpottavat ja selkästi ennaltaehkäisevät raivareita. Pitääkin muuten kokeilla tätä myös syömisen kanssa. Lisäksi käytetään lahjontaa tyyliin 5 lusikallista tätä ja saat tällaista jälkkäriä. Ja saatan heilauttaa suklaalevyä naaman edessä. Mutta nyt viimeisen kahden viikon aikana (sairaana ja toipilaana) ei ole tepsinyt tämäkään.

Ehkä pitää ottaa maidon kanssa takaisin parempi kuri. Tosin jatketaan edelleen varmaan pulloa, kun se tuntuu olevan niin henki ja elämä. Yritettiin vierottaa siitä joku 4 kk sitten, eikä lapsi juonut mitään kolmeen päivään. Ei sitä kiukuttelua kuunnellut oikeasti kukaan, kun oli niin hiton huonolla tuulella janoisena. On tosiaan saanut meistä nyt sairaana ollessaan yliotteen. Ovela pikku pirulainen..

Olen myös lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että on tässä se hyvä puoli, että lapsen on todellakin oltava aika fiksu. Tosi pienestä se tajuaa, mistä narusta kantsii nyt vetää. Eilen ekaa kertaa kysyi jo samaa asiaa ekaks äidiltä ja saman tien isältä, kun ei tullut mieleistä vastausta. Enpä olisi uskonut, että jo 2 v. tajuaa tuollaisia mahdollisuuksia.

Ja joku kirjoitti parisuhteesta, ei tosiaan kukoista ei kun ei nukuta edes samoissa kerroksissa. Minä vauvan kanssa, mies esikoisen kanssa. Ja huuto raikuu silti ilmastoinnin kautta kerroksesta toiseen. Hoitoapua ei hirveesti ole, kun ei esikoista noin vain mihinkään jätetä. Selkeästihän se haluaa huomiota ja syliä ja halauksia enempi ja nimenomaan äidiltä. Ahdistaa välillä, kun mihinkään ei pääse ilman vauvaakaan, joka ei syö pullosta eikä kiinteätkään ole lähteneet sujumaan. Ihan kirjaimellisesti on joku 45 kg taakka (tuplarattaat mukana) aina kun mihinkään lähdet.

Kiitos vielä rohkaisusta ja öitä!

 

[vieras]

Meillä on toistaiseksi ihan normilapsen nimityksellä tuon kaltainen lapsi. Nyt jo koulussa ja siellä täysi enkeli.

Mutta kotona meillä on alkanut helvetti jo tuossa 1v8kk iässä ennen kuin syntyi yhtäkään pikkusisarusta. Tuolloin tempperamenttia riitti huutoon pariksikin tunniksi kerrallaan ja huuto alkoi ihan mistä tahansa. Vähän isompana oli uudet kujeet ja nykyään taas uudet, mutta aina tulistumisnopeus on 1 s 0-100 % ja aiheita löytyy useita kymmeniä päivässä. Nykyäänkään ei nyrkkejä säästellä ketään kohtaan, ovet paukkuvat ja tavarat lentävät.
Tavallaan hän kyllä aloitti tuon menon jo 6 vkon iässä ollen huomattavasti vaikeampi kuin nuoremmat sisaruksensa jo tuosta iästä alkaen.
Tempperamentti on kova ja mielipiteet selvät.

Erona vain on se, että meillä hänen oikkuihinsa ei ole lähdetty mukaan. Nuorempana raivosi aikansa yksin, koska siihen puuttuminen vain yllytti raivoa. Mutta periksi ei saanut. Niinpä hänet on puettu päiväkotiinkin mm. hakaneulojen avulla, jotta vaatteet eivät ole lähteneet päältä jo kotona. Vaatteita on puettu päälle lattialla istuen ja äiti kaikkia raajojaan apuna käyttäen. Mikäli ruoka ei ole mennyt suuhun omin avuin, hän on jäänyt nälkäiseksi. Jne.
Isompana lähti huoneesta ovi, kun sitä aikansa paiskoi eikä kieltoja totellut. Kaikenlaiset jäähyt ovat tulleet hänelle tutuiksi vuosien myötä. Nykyään myös kotiarestit.

MUTTA tuo lienee tosiaan meillä ihan normivaihtelua, joka ei kyllä tasaannu iän myötä kovin paljon. Tämä on sukuperintöä, mikäli tarinat ovat totta. Toisaalta sillä tempperamentilla ei jäädä jalkoihin, mikäli haluaa laittaa kampoihin.

 

[vieras]

Sanon vain että tempperamenttiset lapset on usein hyvin fiksuja ja todella viisaita. Perustuu siihen, että kiltti lapsi ei edes ymmärrä vaatia "parempaa" eikä pistä ranttaliksi. Temperamenttinen lapsi on sen verta viisas että tajuaa kokeilla josko jotain parempaa tapahtus. Lapsi joka nököttää kiltisti rattaissa kädet supussa ei vaikuta kovin fiksulta. Sen sijaan lapsi joka vaatii hypisteltävää, vaatii että hanskat poistetaan, vaatii että pääsee itse kävelemään osoittaa viisauttaan ts. haluaa edhottomasti kokea jotain uutta kokoajan ja oppia uusia asioita yhtenään.Että koita kestää ja pinnistää nää ekat vuodet ni sit helpottaa.

tämä oli ihana

 

[juuei]

Mulla on (huonoa) kokemusta vain tuosta "anna valita mistä mukista juo" - tyyppisistä jutuista.

Olen kokeillut kumpaankin lapseen ja ne on -ihan pienestä asti- katsoneet mua silleen, että ootkö vähän pölö ja halunneet "ei kumpaakaan vaan tuo kolmas".

Esikosiella oli vähän samoja oireita, mutta ei noin pahaa kuin ap_lla. mutta nyt kun se on 6-v, niin on jo helpompaa. Pitkävihainen se on. Ja muitakin äitinsä luonteenpiirteitä näkyy perineen...

 

[ap]

Palaan vielä kommentoimaan, kun täällä nyt jotain niin naurattaa tämä temperamenttiasia. Se on ihan fakta, että temperamentti on niin sisäsyntyinen juttu, että ääripäät pystyy kyllä havaitsemaan jo laitoksella. Meidän lapset ovat olleet kuin yö ja päivä jo sairaalassa. Ja ovat sitä edelleen. Kokenut työntekijä laitoksella (en nyt sanonut synnytyssalissa vaan lapsivuodeosastolla) näkee niin paljon, että kyllä heilläkin silmä ja korva harjaantuu.

Ei esimerkiksi temperamenttijuttuja taida tajuta, ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Keltinkangas-Järvinenkin kirjoittaa, että jos eka lapsi on se rauhallinen ja toka vaikea, se on vanhemmille ihan tosi iso järkytys erityisesti siksi, että he ovat jo ensimmäisen kohdalla ehtineet tuudittautua siihen, kuinka hyvin kasvatus on onnistunut. Ja sitten tulee se toinen, joka vetää maton heidän jalkojensa alta. Kyllä kiltti rauhallinen lapsi kasvattaa pitkälti itse itsensä.

Mekin tyhmänä miehen kanssa ihmeteltiin ennen lasten saantia, kun muutamakin eri tuttavaperhe eivät tuntuneet saavan vilkkaita poikalapsia kuriin. Ajateltiin, että se on vain jämäkkyydestä kiinni. Mutta välillä alkaa kyllä tässä tilanteessa itseltäkin usko horjua.

Öitä vielä myös teille napisijoille.

 

[ekavekara3]

ei se kasvatuksesta kiinni ole.ensimmäinen on sairas lapsi keskimmäinen itse rauhallisuus kolmonen taas itse piru

 

[hmm]

Ei tuo minun mielestäni ole mikään temperamenttikysymys, vaan jotain muuta. Lapsi ei saa riittävästi huomiota ja siksi protestoi ja haluaa olla kuin vauva, joka saa niin paljon huomiota osakseen.

Oma 2-vuotiaani on ainoa lapsi, mutta välittömästi alkaa tavarat lennellä, jos _minulla_ on huono päivä ja hermot kireällä enkä ehdi viettämään hänen kanssaan oikeasti rauhallisia hetkiä riittävästi.

 

[ÄIPPÄ]

Meillä on tuollainen tyttö!! Nyt jo 8vee ja sanoin alusta asti että kasvatuksesta ei ole kii, sillä itse olen hoitoalalla ja tiedän miten lasta kasvatetaan. Kauan meni ennenku neuvola otti uskoakseen, koska lapsihan "oli niin kiltti ja aivan enkeli". Todellisuudessa pikkusisko jäi varjoon, ja koko perhe pyöri sen yhden riivatun uhmaikäisen esikoisen ympärillä. Meni 5vuotta ennnenku neuvola uskoi että lapsi ei ole sellainen kuin pitäsi, että kyse ei ole kasvatuksesta eikä kovasta temperamentista.
Nyt tosi reipas neiti, erityislapsi.

Eli ole kovana. JOs mielestäsi lapsesi tarvitsee apua tai tukea niin on osattava olla kovana. Valitan. Meilläkään ei meinattu uskoa mutta kun sanoin että lapsessa on oltava jotain "vikaa" kun mikään ei auta, niin johan alko homma selviään.
Edelleen temperamenttinen, edelleen arki pyörii neidin pillin tahdissa, sisko jää varjoon, edelleen jokapäiväinen show, mutta nyt sille on selitys ja on helpompi ymmärtää. Kuria pitää olla silti, mutta nyt onki vaan vähän haastavampaa että menee kuri perille. Erityislapsikaan ei saa tehdä mitä lystää sillä syyllä että on erityislapsi.

KERRO MINULLE MIKÄ ON DIAGNOOSI JA MISTÄ SAI NIM.SAMANLAISTA MENOA TÄÄLLÄKIN!