Töissä huonokuntoisten ja dementoituneiden vanhusten parissa, oon huomannut kuinka nekin kaipaavat äitiään ja itkevät perään (kuin lapset). Eli ollaan me äidit vaan tärkeitä, aina :heart:
Ollaan me äidit vaan tärkeitä...
- Viestiketjun aloittaja Perskutarallaa
- Ensimmäinen viesti
Niimpä, taitaa olla ainut asia mikä ei ihmisen sielusta katoa, oma äiti. Oli hän ollut sitten millanen hyvänsä. Aika hurjaa, oikeestaan.
Tätä pohdittuani, taas jälleen kerran...Johtunee varmaan meidän äitien tärkeys siitä että isät on kuitenkin niin paljon vähemmän lasten kanssa ym.
H
Himmeli
Vieras
Minä tunnen sääliä vanhusten vuoksi, ressukat ovat taantuneet ja etsivät ja hakevat vanhempiaan eivätkä tajua niiden kuolleen jo vuosia sitten. 
Minusta se ei ole mikään sydänjuttu, vaan asiasta pitäisi olla huolissaan.
Minusta se ei ole mikään sydänjuttu, vaan asiasta pitäisi olla huolissaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Himmeli:Minä tunnen sääliä vanhusten vuoksi, ressukat ovat taantuneet ja etsivät ja hakevat vanhempiaan eivätkä tajua niiden kuolleen jo vuosia sitten.
Minusta se ei ole mikään sydänjuttu, vaan asiasta pitäisi olla huolissaan.
Onhan sen surullistakin. Mutta ei sille minkään mahda, monet ovat toisinaan todella ahdistuneita. Tuntuuhan se pahalle...Mut se vaan on niin jännä juttu ettei se äiti vaan mielestä unohdu vaikka moni muu unohtuu.
