J
"Jenny"
Vieras
Minä ja mieheni olemme olleet vuoden verran naimisissa. Olemme 25 ja 26 vuotiaat. Molemmilla koulutus ja työpaikat. Vauvaa olen toivonut jo pari vuotta, samoin kuin mieheni. Kuitenkin mielessäni on taka-alalla pieni epävarmuus, enkä uskalla jättää pillereitä pois. Ystäväpiirissämme ei ole vielä lapsia, olisimme siis melkolailla ensimmäiset vanhemmat. Lapsen saanti tuntuu niin hurjan isolta elämänmuutokselta kuitenkin, että jahkailen asian kanssa varmaan vielä yli kolmekymppisenäkin tätä menoa. Nykyiseen elämäämme kuuluu paljon ulkonasyömistä, baari-iltoja ystävien kanssa ja matkustelua. Lasta olemme kuitenkin jo pidempään toivoneet.
Pitäisikö siis vain jättää pillerit pois ja alkaa yrittämään. Voihan siihen raskautumiseen mennä pidempikin aika. Pitäisikö vain luottaa siihen, että se on päätös, jota yleensä kukaan ei kadu? Olitteko te muut epävarmoja esikoisen yrittämisestä vai oliko ajatus täysin kirkas ilman epäilyjä?
Pitäisikö siis vain jättää pillerit pois ja alkaa yrittämään. Voihan siihen raskautumiseen mennä pidempikin aika. Pitäisikö vain luottaa siihen, että se on päätös, jota yleensä kukaan ei kadu? Olitteko te muut epävarmoja esikoisen yrittämisestä vai oliko ajatus täysin kirkas ilman epäilyjä?