Olitteko epävarmoja, kun päätitte aloittaa esikoista yrittämään?

["Jenny"]

Minä ja mieheni olemme olleet vuoden verran naimisissa. Olemme 25 ja 26 vuotiaat. Molemmilla koulutus ja työpaikat. Vauvaa olen toivonut jo pari vuotta, samoin kuin mieheni. Kuitenkin mielessäni on taka-alalla pieni epävarmuus, enkä uskalla jättää pillereitä pois. Ystäväpiirissämme ei ole vielä lapsia, olisimme siis melkolailla ensimmäiset vanhemmat. Lapsen saanti tuntuu niin hurjan isolta elämänmuutokselta kuitenkin, että jahkailen asian kanssa varmaan vielä yli kolmekymppisenäkin tätä menoa. Nykyiseen elämäämme kuuluu paljon ulkonasyömistä, baari-iltoja ystävien kanssa ja matkustelua. Lasta olemme kuitenkin jo pidempään toivoneet.

Pitäisikö siis vain jättää pillerit pois ja alkaa yrittämään. Voihan siihen raskautumiseen mennä pidempikin aika. Pitäisikö vain luottaa siihen, että se on päätös, jota yleensä kukaan ei kadu? Olitteko te muut epävarmoja esikoisen yrittämisestä vai oliko ajatus täysin kirkas ilman epäilyjä?

 

[tiiru]

Mulle ei tullut missään vaiheessa epävarmuutta, ei edes raskausaikana. Vaikutti varmaan sekin että lapsi ei saanut ihan niin helposti alkuansa joten varmistuin siinäkin ajassa. En tiedä. Kuitenkin tuo epävarmuus on aika yleistä mitä olen kuullut ja lukenut. Monilla tulee myös raskausaikana sellainen olo, että oliko tämä sittenkään hyvä juttu.

Ei sinun ole pakko neljän seinän sisälle jumittua, voit edelleen käydä silloin tällöin vaikka hui baarissa jos se tuntuu hyvältä.
Voit käydä ravintoloissa syömässä tai matkustella sen lapsen kanssa.

Pillerit pois vaan, mun mielipide!

 

["vieras"]

Ilmassa ei ollut tipaakaan epävarmuutta kun ehkäisy jätettiin pois. Ja olimme seurustelleet avomieheni kanssa tuossa vaiheessa vasta muutaman kuukauden

 

[Lilith]

Todellakin olimme. Tai siis lähinnä minä olin (olin 23 kun esikoinen syntyi, mies jo 36).

Pelkäsin oikeastaan kaikkea. Sitä, etten ehkä saisikaan lasta ja sitä, että todella saisin lapsen. Pelkäsin raskautta, synnytystä, arkea lapsen kanssa, sitä etten jaksaisi ja että tajuaisin "liian myöhään", ettei minusta ole tähän.

Poika täytti eilen vuoden, ja en ole kyllä katunut lainkaan Voisin siis sanoa, että luottakaa vain siihen, että sitä päätöstä tuskin tulette katumaan. En osaa sanoa sinulle, miten käsitellä pelkoja... sitä kun ei voi etukäteen mistään tietää, millainen lapsi sattuu syntymään, miten itse käsittelet vanhemmuuttasi ja kaiken kaikkiaan, millaista arki ja loppuelämä tulee olemaan. Täytynee vain tehdä niin kuin tuntuu hyvältä, ja uskoa sydäntään

Pakko kyllä sanoa, että noita aivan samoja asioita mietin ja pelkään, kun taistelen itseni kanssa siitä, uskallanko haluta toista lasta..

 

["Jeba"]

Ei ollut epävarmuutta esikoisen kohdalla. Nyt on yrityksessa toinen lapsi ja ennenku lopetin pillerit niin mietin kyllä monta kertaa ja vieläkin välillä on sellanen olo että pitäsköhä kuitenkaa.

Eka oli helpompi päätös kun ei vielä tiennyt mitä oli edessä

 

[kyllä]

Olin 27, kun aloimme yrityksen. Vielä siinäkin vaiheessa olin epävarma ja välillä jopa muistan toivoneeni, etten olisi tullut raskaaksi. Tulin raskaaksi noin puolen vuoden yrityksen jälkeen. Raskaaksi tulon jälkeen ei enää epäilyttänyt. Kaipa se oli sen verran iso asken, että pisti epäröimään. Esikoinen syntyi ollessa 28-vuotias. Seuraava lapsi tuli 3 vuoden päästä.

 

[Ap.]

Kiitos vastauksistanne, kai se sitten on vain uskallettava luopua tutusta ja turvallisesta, että voisi saada jotain parempaa ja tärkeämpää tilalle. En tavallaan ajattelekkaan, että elämä loppuisi siihen. Ainakin tällä hetkellä kuvittelen olevani tulevaisuudessa aktiivinen vanhempi. Todellisuuden näkee sitten joskus

 

[tiiru]

Kiitos vastauksistanne, kai se sitten on vain uskallettava luopua tutusta ja turvallisesta, että voisi saada jotain parempaa ja tärkeämpää tilalle. En tavallaan ajattelekkaan, että elämä loppuisi siihen. Ainakin tällä hetkellä kuvittelen olevani tulevaisuudessa aktiivinen vanhempi. Todellisuuden näkee sitten joskus

Onnea yritykseen!

 

["hih"]

Mä jätin pillerit pois lähinnä järkisyistä. Olin 26 vuotta ja mies muoa 8 vuotta vanhempi ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Meillä tärppäsi puolen vuoden päästä pillereiden pois jättämisestä ja kyllä siinä ehti tulla jo sekin tunne, etten koskaan tule raskaaksi.

 

["vieras"]

Kyllä. Eikä asiaa helpottanut kerta laakista raskautuminen. Mutta sulatteluun on aikaa 9 kk ja nyt on jo kolme lasta.

 

[ämmmmä]

Epävarmuutta päätöksestä hankkia laspi ei ollut tippaakaan, mutta jännitystä ja epävarmuutta omasta selvyty,isestä oli paljonkin, aina kun tuli aikaa ajatuksille. Osaanko, jaksanko, pystynkö, entä jos...jnejne. Olin 23-vuotias, eli aika nuori, mutta tietynlainen epävarmuus varmaan kuuluu asiaan aina uuden edessä.

 

[Squawe]

Mä olin yrittänyt esikoista reilun vuoden. Kauan tuntui kestävän ennen kuin tärppäsi. Raskaustestin ollessa viimein positiivinen olo oli silti jonkin aikaa aika epävarma sen suhteen haluanko tätä todella. Luulisin olevan kyse melko normaaleista tuntemuksista. Tuleehan esikoisen odotus ja syntymä vaikuttamaan omaan tulevaisuuteesi lopullisesti. Rohkeasti vain yrittämään, varsinkaan kun ei se lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.