Olitko naimisiin mennessäsi tosissasi?

Tarkoititko todella kun lupasit rakastaa kumppaniasi myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa? Entä jos kumppanisi pettäisi tai käyttäytyisi sinua kohtaan väkivaltaisesti? Rakastaisitko tälläisissa vastoinkäymisissäkin?

 

Olin tosissani.
Enkä "ottanut" väkivaltaista kumppania.
Pettämistä en osaa kuvitella, joten en osaa sanoa, miten sellaisessa tilanteessa toimisin.

 

olin ja olen edelleen. Väkivaltaisia piirteitä hänessä ei koskaan ole ollut, pettämistäkään en usko, sen tosin rakkaus varmaan kestäisi. En mä minkään kertasuhteen takia rikkois perhettä.

 

Olin, mutta muistaakseni lupasin tahtoa.

 

Olin tosissani ja olen edelleen. Väkivaltaisuutta en antaisi anteeksi (tiedän kokemuksesta) mutta varmaan kaikki muut hetkelliset hairahdukset.

 

Olin tosissani.
Enkä "ottanut" väkivaltaista kumppania.
Pettämistä en osaa kuvitella, joten en osaa sanoa, miten sellaisessa tilanteessa toimisin.

Hyvä että miehesi ei ole väkivaltainen, sinun juttujasi jonkin verran seuranneena teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta ja onnen täyteläiseltä

Mutta tässä aloituksessa tarkoitin jos naimisiinmenon jälkeen miehessä tai vaimossa alkaisi esiintyä esim. väkivaltaisia piirteitä, löisi vaikka vain kerran niin jäisitkö/jäisivätkö muut yhteen?

 

jos mies alkaisi lyödä, lähtisin varmasti.

 

[QUOTE="anna-kaisa";25513976]Hyvä että miehesi ei ole väkivaltainen, sinun juttujasi jonkin verran seuranneena teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta ja onnen täyteläiseltä

Mutta tässä aloituksessa tarkoitin jos naimisiinmenon jälkeen miehessä tai vaimossa alkaisi esiintyä esim. väkivaltaisia piirteitä, löisi vaikka vain kerran niin jäisitkö/jäisivätkö muut yhteen?[/QUOTE]

Mä en jättäisi ekasta lyönnistä. Mutta toista en enää katsoisi.

 

Kysyn asiaa siksi koska itse en uskoisi voivani antaa esim. pettämistä anteeksi, niin voisinko todella luvata rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä kun etukäteen tiedän että esimerkiksi tällaista en antaisi anteeksi. Siis jos sellainen tilanne tulisi.

 

[QUOTE="anna-kaisa";25513976]Mutta tässä aloituksessa tarkoitin jos naimisiinmenon jälkeen miehessä tai vaimossa alkaisi esiintyä esim. väkivaltaisia piirteitä, löisi vaikka vain kerran niin jäisitkö/jäisivätkö muut yhteen?[/QUOTE]

Väkivaltaa en ole koskaan parisuhteessa joutunut kokemaan, mutta riippuisi tilanteessta. Tahtoa pitäisi löytyä molemmilta selvittää ongelmia ja varmasti suhteen jatkumisen ehtona olisi että jo ensimmäisen kerran jälkeen ongelmiin haettaisiin myös ulkopuolista apua.

 

En luvannut enkä kunnes kuolema erottaa. Mutta tahdon rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Väkivaltaan se tahto varmaan loppuisi.

 

[QUOTE="anna-kaisa";25513976]Hyvä että miehesi ei ole väkivaltainen, sinun juttujasi jonkin verran seuranneena teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta ja onnen täyteläiseltä

Mutta tässä aloituksessa tarkoitin jos naimisiinmenon jälkeen miehessä tai vaimossa alkaisi esiintyä esim. väkivaltaisia piirteitä, löisi vaikka vain kerran niin jäisitkö/jäisivätkö muut yhteen?[/QUOTE]

Kiitos kauniista sanoista, mutta käsitit tarkoitukseni väärin.
Siis koen, ettei puolisoni ole väkivaltainen ihminen eli jos joskus oikeasti löisi minua (jotain mitä kovin vaikea kuvitella) niin olosuhteiden pitäisi olla niin poikkeavia ja äärimmäisiä, että sille olisi varmasti ymmärrettävä (joskaan ei hyväksyttävä) "syy" eikä siten rakkauteeni tai rakastamisen tahtooni mitenkään vaikuttaisi.

 

[QUOTE="anna-kaisa";25513976]Hyvä että miehesi ei ole väkivaltainen, sinun juttujasi jonkin verran seuranneena teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta ja onnen täyteläiseltä

Mutta tässä aloituksessa tarkoitin jos naimisiinmenon jälkeen miehessä tai vaimossa alkaisi esiintyä esim. väkivaltaisia piirteitä, löisi vaikka vain kerran niin jäisitkö/jäisivätkö muut yhteen?[/QUOTE]

vaikea sanoa. Jos mies haluaisi hakea apua, eikä vähättelisi tilannetta, niin ehkä jäisin. Jos väkivalta kohdistuis lapsiin, niin lähtisin heti.

 

Olin tosissani. Vastoinkäymisiin olen valmis, mutta pettäminen ja väkivaltaisuus olisivat lupauksen rikkomista, jolloin eroaisin, vaikka ajatuskin tekee kipeää. Näin siis teoriassa, onneksi todellisuus on toista.

 

[QUOTE="anna-kaisa";25513996]Kysyn asiaa siksi koska itse en uskoisi voivani antaa esim. pettämistä anteeksi, niin voisinko todella luvata rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä kun etukäteen tiedän että esimerkiksi tällaista en antaisi anteeksi. Siis jos sellainen tilanne tulisi.[/QUOTE]

Minä taas ajattelen niin, että kerran tapahtunut pettäminen on sellainen asia jonka voin antaa miehelleni anteeksi . Pidempään jatkunut suhde, jossa on paljon muutakin kun vaan fyysinen puoli, on paljon vaikeampaa antaa anteeksi. Minulle ehkä jopa mahdotonta.

Naimisiin mennessäni tiesin jo, että olen valmis tekemään tämän suhteen eteen töitä ja sen verran tahtoa löytyy, että en heti heitä hanskoja naulaan. Väkivaltaisuudesta ei ole kokemusta, en osaa sanoa kuinka toimisin. Toivottavasti en yrittäisi ymmärtää liikaa.

 

Olin tosissani silloin 7 vuotta sitten kun mentiin naimisiin. Olen tosissani edelleen, ja näiden seitsemän avioliittovuoden aikana ei ole tullut "ikäviä yllätyksiä", enemmänkin positiivisia uusia puolia puolisosta esim. isäksi tulon myötä. Väkivaltaisuus varsinkin lapsia kohtaan, tai esim. insesti olisi niin selkeitä syitä lähteä, etten miettisi hetkeäkään. Mutta ajatuskin on ihan mahdoton, jos mietin että mieheni syyllistyisi sellaisiin. Meillä voi olla joskus väsymystä ja suhde arkipäiväistyy lapsiperheen kiireissä, mutta tosissani en ole koskaan ajatellut että pitäis lähteä hakemaan onnea jostain muualta.

 

Olin tosissani. Tahtoa ei ole vielä tarvittu, rakkaus on kantanut tähän asti ihan yksinään. Edessä on varmasti vielä niitä päiviä kun se tahto pitää ottaa käyttöön. Siihen olen varautunut.

 

Olin hyvin tosissani ja suhtauduin asiaan sen verran vakavasti, että mietin hyvin tarkkaan millaisen miehen kanssa avioiduin syksyllä 1991.

Ajatus väkivallasta liitossamme tuntuu hyvin vieraalta. Luulen kuitenkin, että toimisin kuten olen joskus jotakin neuvonut, eli lähtisin lapsien kanssa ellei mies itse ymmärtäisi välittömästi omaa tilaansa ja alkaisi selvittää omaa olemistaan ammattiauttajien kanssa.

 

Olinko tosissani? Vaikea sanoa , kun oli naama virneessa .
Tosin se oli hermostuneisuutta.
Se vihkikaavan rakastaminen tuskin tarkoittaa , etta pitais kaikki kestaa.
Vakivaltaa ja aviorikosta ei tarvitse kestaa, esim.
Talleen mina sen ymmarran.

 

En mä luvannut mitään - vastasin vain "kyllä" kun multa kysyttiin että haluanko solmia avioliiton.

Sillä mielellä mä naimisiin menin, että yhdessä ollaan niin kauan kun se on kivaa edes enimmäkseen. Ei mitään ikuisuuksia, jos homma menee kituuttamiseksi ja siihen että hädintuskin toista sietää.

 

Kyllä me kummatkin oltiin "tosissamme", vaikka nuoria oltiinkin. Ja ollaan edelleen "tosissamme", kahdeksan vuotta myöhemmin.

Itselleni pahinta olisi, jos mies löisi mua tai lasta - lähtisin saman tien, sillä olen itse saanut lapsena turpiini vuosien ajan. Miehelle pahinta on jos pettäisin, sillä häntä on petetty aiemmassa suhteessa. Meillä on toiminut näiden asioiden tiedostaminen ja niistä puhuminen. "Pelisäännöt" ovat selvät ja kumpikin tietää toisen viimeisen niitin. Kai sitä voi luottamukseksikin kutsua.

 

Olinko tosissani? Vaikea sanoa , kun oli naama virneessa .
Tosin se oli hermostuneisuutta.
Se vihkikaavan rakastaminen tuskin tarkoittaa , etta pitais kaikki kestaa.
Vakivaltaa ja aviorikosta ei tarvitse kestaa, esim.
Talleen mina sen ymmarran.

Itseasiassa se tarkoittaa juuri sitä ("kaiken se kestää"..jne.). Jos nyt pilkkua nussitaan. Mutta ei sen pitäisi käytännössä olla niin.

 

Juujuu =)

Mut meilläkin vihkikaavassa puhuttiin tahtomisesta myötä- ja vastoinkäymisissä (ei kuolemaan asti).

 

Itseasiassa se tarkoittaa juuri sitä ("kaiken se kestää"..jne.). Jos nyt pilkkua nussitaan. Mutta ei sen pitäisi käytännössä olla niin.

Ma luulen , etta se vihkikaave perustuu raamattuun ja kirkkoon. ja sen mukaan nyo mainitsemani asiat esimerkisi ovan asioita joita ei tarvitse rakkauden kestaa. On muitakin juttuja joita ei tarvi kestaa .
Esimerkinksi juoppous , henkinen vakivalta, rikollisuus, ja on kai niita muitakin.

Naa on vain mun mielipiteita.

 

Itseasiassa se tarkoittaa juuri sitä ("kaiken se kestää"..jne.). Jos nyt pilkkua nussitaan. Mutta ei sen pitäisi käytännössä olla niin.

Muistatko sen runon Saarijarven Paavosta?
Paavon vaimo sanoi Paavolle ,etta kuollaan pois Herra maidat hykas. Sen jalkeen kun halla vei heidan viljan.
Tallisia vastoinkaymisia vihkikaava mielestani tarkoittaa.