Olispas aikuisena yhtä helppoa tutustua uusiin ihmisiin kuin lapsena..

Hankalaan tilanteeseen joutunut useamman kerran kun tytön kanssa oltu lenkillä.. Eräällä tiellä sattuu aina eräs lapseni ikäinen tyttö (5v) yksikseen kuljeksimaan samaan aikaan kuin me. Pysähtyy juttelemaan ja kovasti aina pyytelee tyttöäni leikkimään tuohon vähän matkan päähän hänen kotiinsa. Aina kysyy että miksi ** ei voi nytkään tulla meille kun me haluttais leikkiä. Yhtä innokas olisi meidänkin tyttö mutta en tunne yhtään toisen vanhempia ja yksin en vielä omaani päästä kulkemaan. Ei vain tunnu luonnolliselta mennä outoon paikkaan kylään että "terve, minäkin tulin kun lapsemme haluaa leikkiä keskenään"

 

Voittehan te mennä soittamaan ovikelloa, esittäydyt ja sanot että tytöt ovat tutustuneet, ja haluaisivat leikkiä keskenään. Pyydä se toinen tyttö ensin teille, ja saatat sit takasin kotiin. Siinä samalla näet vähän, että haluatko antaa ystävyyden syventyä.

Meillä kävi näin, ettei uskallettu tutustuttaa lasta ventovieraaseen, ja sit koulussa niistä tuli parhaat kaverit ja vanhemmat on upeita. Meni pari vuotta siinä hukkaan hyvää leikkiaikaa.