Oliskohan se sappi sitten kuitenkin...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LaMamanMorbid
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

LaMamanMorbid

Vieras
On ollut sellanen kolme neljä viikkoa oikean kylkikaaren kohdalla kipua joka on säteillyt selkään asti. Mietin, että voisiko olla sappivaivoja. Kävin lekurilla ja sain ajn ultraan 10.1. jonka jälkeen googletin erään keskustelun vastaavasta vaivasta useilla ihmisillä. Joillekin lääkäri oli sanonut, että vaiva saattaa johtua rintalastastajumista tai selkärankajumista. Tein sitten ahkerasti venytysliikkeitä muutaman päivän ja kaskas, vaiva helpotti...mutta tänään söin iltapalksi paistettua munaa ja johan taas juilii. Voi prkl!:headwall:
 
Kyllähän sappeen kaikki kärvennetty käy, kun tulee oikea sappikohtaus, ei siinä oikein kivusta johtuen pystyssä pysy.

Ultrauksessa näkyy, onko aihetta leikkaukseen.
 
Kyllähän sappeen kaikki kärvennetty käy, kun tulee oikea sappikohtaus, ei siinä oikein kivusta johtuen pystyssä pysy.

Ultrauksessa näkyy, onko aihetta leikkaukseen.

No, siinähän se just on, ettei mulla ole sellaista hillitöntä tuskaa vaan semmosta tasaista jomotusta oikean kylkikaaren alla, välillä oli kosketusarkuuttakin. Mutta olen myös lukenut kokemuksista joissa se kipu on ollut hillitympää vaikka vika onkin ollut sapessa....
 
Minulla sappi leikattiin parisen vuotta sitten. Sappikohtaukset oli alkuun juurikin tasaista kipua, luulin alkuun lihaskivuksi, enkä sen vuoksi mennyt lääkäriin, ajattelin että menee levolla ohi. Kipu tuntui vannemaisena tunteena oikeassa kylkikaaressa selkään säteillen. Myöhemmin kohtaukset tulivat yhä kivuliaimmiksi ja tässä vaiheessa aloin jo epäilemään muuta kuin lihaskipua. Kerran ruisleivän ja öljyistä tonnikalaa syötyäni heräsin keskellä yötä karmivaan kipuun, joka olikin ensimmäinen kunnon kohtaus. Aamusta lääkärille ja sieltä edelleen labraan ja ultraan. Todettiin 2 kpl sappikiviä, halkaisijat n. 1 cm. Sain pidettyä kohtaukset aika hyvin kurissa syömällä kevyesti, välttämällä rasvaisia ja paistettuja ruokia, kaalia, lanttua, ruisleipää ym. ennen leikkaukseen pääsyä. Leikkausjonossa olin n. 2 kk ja leikkauksen jälkeen sappirakosta paljastuikin 3 kiveä, yksi ilmeisesti oli ollut piilossa toisen takana eikä näkynyt ultrassa. Leikkaus meni hyvin ja siitä toipuminen sujui varsin nopeasti. Noin kahdessa viikossa tunsin olevani oma itseni. Nykyään voin syödä mitä tahansa eikä yhtäkään kohtausta ole leikkauksen jälkeen tullut.
 
Minulla oli krooninen sappitulehdus, eli ei ollut ollenkaan noita oikein kovia kipukohtauksia. Maksa-arvot häränpyllynheitto vei kiireellä ensiapuun ja sairaalaan ja leikkaukseen heti pyhien jälkeen, vaiva iski lopullisesti kahden vuoden kitumisen jälkeen eräänä jouluna. Tulehdus alkoi raskausaikana ja helpotti pariksi vuodeksi synnytyksen jälkeen, leikkauksessa tosin sappi todettiin kovaksi yms. käyttökelvottomaksi ja avaamalla otettiin pois, tähystys ei onnistunut kovuuden yms. takia.
 
mulla tuli 3 todella isoo sappikohtausta (2vkon sis) ja missään asennossa ei pystynyt oleen, kesti monta tuntia ne ja itkin ja konttasin ja porasin ja huusin. sit ne leikattiin kolmannen kohtauksen jälkeen päivystyksenä.

luojan kiitos ei ole koskaan enää tullut tuota kipua!!
 
Odottaakapa että sappikivi menee haimatiehyeeseen ja aiheuttaa haimatulehdyúksen. Siinä on nimittäin niin saatanallinen kipu ettei mitään tolkkua ja pahimmillaan hommassa lähtee henki. Tämä on tullut koettua ja sinänsu huvittavinta, kun haimatulehduspotilasta pidetään suomessa lähes aina alkoholistina.
 

Yhteistyössä