Olisko tää tervettä itsekkyyttä vai sairaan lapsellista?

[mietinpä vaan]

Olen ollut kotona lasten kanssa kuusi vuotta ja mies koko sen ajan töissä. Mies on siis voinut vaivatta jäädä työpaikan illanviettoihin, risteilyille, juhliin ja tietysti ylitöihinkin, koska on voinut luottaa siihen, että mä olen kotona hoitamassa kodin ja lapset. Miehen juhliminen on ollut aika maltillista eikä kovin tiheästi toistuvaa, mutta ylitöitä on välillä tehty päiväkausia putkeen. Mun lapsivapaa aikani on rajoittunut yhteen harrastukseen, jota teen kun voin, eli miehen töiden mukaan.

Olen joulukuussa palaamassa töihin ja oon huomannut mun joustovarani olevan nyt totaalisen lopussa. Olen katkeroitunut siitä, että mies on voinut tehdä mielensä mukaan ja minä olen joustanut. Nyt on olo, että tästä lähin lasten ja kodin asiat hoidetaan tasan puoliksi. Lasten sairastamiset, hoidosta hakemiset ja kauppareissut hoidetaan tästedes 50/50, eikä siitä jousteta kuin äärimmäisessä hädässä. Oon sanonut, että mulle on turha soittaa töihin ja pyytää hakemaan lapset, jos ei ole mun vuoro. Sitä en tiedä, kuinka mies on ajatellut osansa hoitaa ylityöaikoina, mutta ei kyllä edes kiinnosta. Mun on aika keskittyä uraani, mies on saanut edetä vapaasti monta vuotta. Mitä lie kiltin tytön syndroomaa, mutta ei tääkään tunnu ihan oikealta. Saatana, ärsyttää!

 

["vieras"]

Sä taidat olla mun työkaverini vaimo. Tuollaisia tunnelmia on kuunneltu tässä pitkin syksyä, että melko kireälle vetää. Onko se miehen syy kokonaan ollut ettei sulla ole ollut sitä omaa aikaa?

Toki asiat voi jakaa 50/50 mutta joskus on järkevämpää jakaa ne niin että se tekee joka ekana ehtii ja pystyy. Kaikissa asioissa tasapuolisuus ei ole se paras vaihtoehto.

Mutta ota toki sitä omaa aikaa ja menoja enemmän jos siltä tuntuu. Töihinpaluu on aina rankkaa ja kestää aikansa ennekuin kaikki pääsevät kiinni uuteen arkirytmiin.

 

["vieras"]

Jos molemmat on toissa niin luonnollisesti kotityöt ja lasten hoito jaetaan 50/50.

 

["myy"]

Tiedän niin miltä tuo tuntuu. Meillä mies on reissuhommissa ollut jo vuosikaudet ja koko arjen pyörittäminen on jäänyt minulle, äitiyslomalla ja töissäollessa. Olen samaa mieltä siitä että vastuu pitää mennä 50-50 jaolla, mutta sitä joustoa kannattaa harkita järjellisissä rajoissa. Saattaa olla että tarvitset sitä joskus itsekin ja lastenkin edusta on kyse. Selkeät pelisäännöt vaan niin että mieskin varmasti ymmärtää mitä häneltä odotetaan.

Onhan se ollut hänelle helppoa kun ei ole tarvinut huolehtia lasten kuskauksista vaan saanut hoitaa työnsä ihan omalla aikataululla. Se vaan kuuluu kuitenkin olla yhteinen vastuu.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Mun mielestä kuulostaa ihan kohtuulliselta, että kumpikin tekee yhtä paljon. Ja ehkä hyväkin sopia noin jos tunnet että miehesi saattaisi lykätä edelleen kaikki sinulle..? Silloin se vaatii tiukkaa sopimista että saa miehenkin tekemään jotain

Ehkä kannattaa yrittää saada mies tajuamaan tuo vielä ennenkuin tosissaan aloitat ne työt. Että oikeasti ne lapset ON haettava. Ettei tule sitä tilannetta että lapsia ei haekaan kukaan, sinä et jousta periaatteesta ja mies jää ylitöihin. Sama muissakin kotitöissä..

 

["vieras"]

Veikkaan, että riitoja tulee. Koska mies on vuosia saanut mennä miten haluaa, niin hän on tottunut siihen ja pitää sitä normaalina. Teidän kannattaisi puhua asiat kunnolla halki ennen joulukuuta, jotta kumpikin tietää, mitä toinen toivoo ja odottaa.

 

[Saraldo]

Kyllähän se mies varmaan on joskus ollut kotonakin? Mikä sua on silloin estänyt lähtemästä jonnekin?

Silloin kun molemmat on töissä, niin mun mielestäni koti ja lapset hoidetaan yhdessä. Se vie hoitoon jonka rytmiin se sopii paremmin tai jolle se on helpointa, samoin hakeminen. Ruuanlaitot ja siivoilut katsotaan sen mukaan, kumpi ehtii tai kumpi on ensin kotona tms. Eihän siinä ole järkeä, että esim. mies pääsee töistä klo 19 ja perhe odottaa nälkäisenä kotona, koska "oli sun vuoro tehdä ruokaa". Joskus on ihan paikallaan tehdä vaikka siivousvuorot tai osa-alueet. Tyyliin sä hoidat tällä viikolla vessan, mä imuroin jne.

 

["aapee"]

[QUOTE="myy";27478248]Olen samaa mieltä siitä että vastuu pitää mennä 50-50 jaolla, mutta sitä joustoa kannattaa harkita järjellisissä rajoissa. Saattaa olla että tarvitset sitä joskus itsekin ja lastenkin edusta on kyse. [/QUOTE]

Sen mä tiedostan, että lasten etu menee edelle mun halustani ns. tasata tilit. Pelkään vaan, että mulla sumenee järki ja alan oikein itsekkääksi oikein korkojen kera. Ajattelin, että ekan puoli vuotta elän kuin sika pellossa, jään töistä asioilleni silloin kun huvittaa ja harrastan niin paljon kuin vain lasten ikävöinnitä kehtaan. Katotaan sitten kesän korvalla niitä joustoja lähemmin, nyt ei oikein irtoa...

 

["aapee"]

Kyllähän se mies varmaan on joskus ollut kotonakin? Mikä sua on silloin estänyt lähtemästä jonnekin?

Oma haluttomuus lähteä minnekään... Kaikilla kavereilla on pienet lapset myös, joten kellään ei oikein ole jaksamista mihinkään repäisevään. Se mitä on tehty ja menty, on menty lasten kanssa ja ehdoilla, kun kaikkien muidenkin miehet painaa pitkää päivää. Kunnon Desperate housewives -meininkiä...

Keksin omaksi jutukseni harrastukseni, jossa ironisesti en tällä hetkellä ole vaikka piti, koska mies on ylitöissä. Niin tyypillistä.

 

[Saraldo]

No mut tarviiko sen olla mitään repäisevää tai raskasta? Kävelylenkki kaverin kanssa? Kahvittelua aikuisseurassa? Shoppailua? Ihan mitä tahansa, kunhan sen tekee ilman lapsia . Te ootte vaan päästänyt asiat lipsumaan iiihan liian pitkälle. Nyt otatte niiden muiden äitien kanssa irtioton ja ilmoitatte miehillenne, että meno muuttuu nyt.

 

[Niinkin voi käydä]

..että sitä kotonaoloa arvostaa eri tavalla kun viettää päivät töissä. Mulla on vieläkin lasta ikävä päivisin, vaikka se on jo neljä . Sitä on arki-iltaisin ihan mielellään kotona kun tuntuu että muuten yhteinen aika jää vähälle.

 

["vieras"]

siinä vaiheessa kun edes aletaan laskea kuka tekee enemmän ja katkeroitumaan niin mennään jo väärään suuntaan. oot aika säälittävä.

 

["vieras"]

Meillä minä kannoin vastuuta lapsista ja kodista useiden vuosien kotiäitiyden ajan. Kun lähdin töihin puhuimme asian kertakaikkisen selväksi: vastuu kannetaan tasapuolisesti ja esim. lasten sairastuessa ollaan 50/50 poissa. Nyt kun mies jäi osittaiselle hoitovapaalle ja minä paiskin työtä naapurikunnassa, on vastuunkantokin siirtynyt enemmän miehelle. Toki pitää osata olla itsekäs - siis siinä mielessä että osaa pitää puoliaan, mutta joustonvaraakin pitää löytyä molempiin suuntiin!

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27478396]siinä vaiheessa kun edes aletaan laskea kuka tekee enemmän ja katkeroitumaan niin mennään jo väärään suuntaan. oot aika säälittävä.[/QUOTE]

Kiitos. Mielummin olen säälittävä kuin uhrautuja vuodesta toiseen.

 

["vieras"]

Mun mielestä on ihan selvää, että uusi jako tehdään, kun molemmat ovat töissä. Ei sen välttämättä tarvitse olla 50/50, mutta pääasia, että mieskin osallistuu lasten kuskaamisiin ja vahtimisiin.

 

[Minni:)]

Mä en ihan sitä täysin ymmärrä et miks ensin joustetaan joustamistaan ja sit siitä katkeroidutaan? Kun ei siihen joustamiseen pakoteta. Eiks asioita voi alun alkaenkin hoitaa niin ettei sit yhtäkkiä tarvi vetää marttyyrin viittaa harteille ja ruveta "riehumaan".

 

["vieras"]

Olin lasten kanssa kotona vuosia ja ei ole ollut mitään ongelmaa. Tottakai mies on ottanut eri tavalla lapsista ja hakemisista yms. vastuuta kun kerran olen myös töissä, sehän nyt on selvä jos molemmilla on aivosoluja. Viimeksi mies oli lapsen kanssa kotona, kun oli kipeenä, eka kerta nyt ja varmaankin menee niin tulevaisuudessakin, eli mies pystyy tekemään työnsä sitten illallakin tarvittaessa. Tähän saakka minulla tietenkin on ollut päävastuu, kun olen ollut kotiäitinä, mies on saanut olla töissä rauhassa.

 

[Keittiönoita]

Ymmärrän aloittajaa, mutta tässä on yksi syy siihen, miksi me emme voi työhaastatteluissa valita pienten lasten vanhempia. Ei miestä eikä naista. Tämä työ on kausittain sellaista, että pitkiä päiviä täytyy tehdä. Jos työntekijällä olisi kotona puoliso, joka ihan vaan "tilannetta tasoittaakseen" jäisi töiden jälkeen kaupungille shoppailemaan, niin pienenä yrityksenä meillä ei ole varaa moiseen.

 

["aapee"]

Mä en ihan sitä täysin ymmärrä et miks ensin joustetaan joustamistaan ja sit siitä katkeroidutaan? Kun ei siihen joustamiseen pakoteta. Eiks asioita voi alun alkaenkin hoitaa niin ettei sit yhtäkkiä tarvi vetää marttyyrin viittaa harteille ja ruveta "riehumaan".

Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Aika aikansa kutakin, kuppi nurin, viimeinen korsi kamelin selkään jne. Sitä haluaa, että hommat sujuu ja vielä olis kiva olla rento vaimo, joka "päästää" miehen risteilyille ja muualle ilman nalkutusta. Sit vaan kun huomaa, että toiminta muuttuu oletusarvoksi ja vaimon joustaminen itsestäänselvyydeksi, alkaa tulla itselle typerä olo.

 

[Keittiönoita]

Mun mielestä kuulostaa ihan kohtuulliselta, että kumpikin tekee yhtä paljon. Ja ehkä hyväkin sopia noin jos tunnet että miehesi saattaisi lykätä edelleen kaikki sinulle..? Silloin se vaatii tiukkaa sopimista että saa miehenkin tekemään jotain

Ehkä kannattaa yrittää saada mies tajuamaan tuo vielä ennenkuin tosissaan aloitat ne työt. Että oikeasti ne lapset ON haettava. Ettei tule sitä tilannetta että lapsia ei haekaan kukaan, sinä et jousta periaatteesta ja mies jää ylitöihin. Sama muissakin kotitöissä..

Juuri näin. Koska miehen on myös töissä ilmoitettava, että tästä lähtien hän ei olekaan enää samassa määrin käytettävissä kuin aikaisemmin.

 

["aapee"]

Juuri näin. Koska miehen on myös töissä ilmoitettava, että tästä lähtien hän ei olekaan enää samassa määrin käytettävissä kuin aikaisemmin.

Ton mä muuten kirjoitan tussilla sen otsaan ja pistän joukkomeilinä koko firmalle ja uusinnan kerran viikossa! Vois muuten, hupsista heijaa, ihan unohtua mieheltä mainita asiasta.

 

["jojo"]

Musta olisi reilua, että

-kun molemmilla on normaali työvuoro, tehdä kaikki fifty-fifty.
-jos molemmilla on ylitöitä, niistä tingitään vuorotellen
-hoitaa sairastelut fifty-fifty
-jos toisella on ylitöitä ja toinen on vapaalla silloin, kun lapset sairastavat, vapaalla olija hoitaa lapset, vaikkei olisi oma vuoro ja harrastus jää väliin

Koko perheelle olisi hyvästä panostaa myös parisuhteeseen.

Olisi kiva tietää, onko ap uhrautunut omasta halustaan ja antanut miehelle signaalia, että "kyllä mä hoidan lapset ja sä voit tehdä töitä hyvällä omallatunnolla", jolloin miehen silmille räjähtäminen olisi kohtuutonta, vai onko mies painostanut ap:ta ja olettanut ja sivuuttanut asioita. Silloin asia olisi ihan eri, mutta ei ap ainakaan kai kertonut niin olevan? Jos ap ei ole kertonut tarpeistaan, moka on enimmäkseen oma.

Jatkossa kannattaa puolittaa työt ja lastenhoito, mutta vedoten siihen, että molemmilla on työ ja yhtä vähän tunteja vuorokaudessa, plus että lapset ansaitsevat aikaa molempien vanhempien kanssa. Kostomentaliteetilla eteneminen, menneisiin vedoten on myrkkyä koko perheelle.

 

["sondersson"]

Toki tuossa tilanteessa pitää kummankin pyrkiä olemaan tasapuolinen. Mutta joustaminen kannattaa myös, kunhan kumpikin tekee niin. Ja kaikkien kannalta olisi parasta että katsot eteenpäin ja "unohdat" ne aiemmat vuodet. Itte oon aikonaan tapellut miehen kanssa aiemmista menemisistä eikä siitä seuraa mitään hyvää, tappelua ja "kostokierrettä" pelkästään.

 

["vieras"]

Ymmärrän aloittajaa, mutta tässä on yksi syy siihen, miksi me emme voi työhaastatteluissa valita pienten lasten vanhempia. Ei miestä eikä naista. Tämä työ on kausittain sellaista, että pitkiä päiviä täytyy tehdä. Jos työntekijällä olisi kotona puoliso, joka ihan vaan "tilannetta tasoittaakseen" jäisi töiden jälkeen kaupungille shoppailemaan, niin pienenä yrityksenä meillä ei ole varaa moiseen.

Ymmärrä sua, mutta aika ikävää kun joillakin on puoliso joka pystyy joustamaan tarvittaessa. Mä tein eilen 13 tunnin työpäivän, josta 5 oli illalla. Perheessä on kaksi pientä lasta, ja minä olen se äiti.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27478748]Ymmärrä sua, mutta aika ikävää kun joillakin on puoliso joka pystyy joustamaan tarvittaessa. Mä tein eilen 13 tunnin työpäivän, josta 5 oli illalla. Perheessä on kaksi pientä lasta, ja minä olen se äiti.[/QUOTE]
Näinpä Sitä vaan ei rekrytoidessa voi tietää, joten on parempi koittaa pelata varman päälle.