M
mietinpä vaan
Vieras
Olen ollut kotona lasten kanssa kuusi vuotta ja mies koko sen ajan töissä. Mies on siis voinut vaivatta jäädä työpaikan illanviettoihin, risteilyille, juhliin ja tietysti ylitöihinkin, koska on voinut luottaa siihen, että mä olen kotona hoitamassa kodin ja lapset. Miehen juhliminen on ollut aika maltillista eikä kovin tiheästi toistuvaa, mutta ylitöitä on välillä tehty päiväkausia putkeen. Mun lapsivapaa aikani on rajoittunut yhteen harrastukseen, jota teen kun voin, eli miehen töiden mukaan.
Olen joulukuussa palaamassa töihin ja oon huomannut mun joustovarani olevan nyt totaalisen lopussa. Olen katkeroitunut siitä, että mies on voinut tehdä mielensä mukaan ja minä olen joustanut. Nyt on olo, että tästä lähin lasten ja kodin asiat hoidetaan tasan puoliksi. Lasten sairastamiset, hoidosta hakemiset ja kauppareissut hoidetaan tästedes 50/50, eikä siitä jousteta kuin äärimmäisessä hädässä. Oon sanonut, että mulle on turha soittaa töihin ja pyytää hakemaan lapset, jos ei ole mun vuoro. Sitä en tiedä, kuinka mies on ajatellut osansa hoitaa ylityöaikoina, mutta ei kyllä edes kiinnosta. Mun on aika keskittyä uraani, mies on saanut edetä vapaasti monta vuotta. Mitä lie kiltin tytön syndroomaa, mutta ei tääkään tunnu ihan oikealta. Saatana, ärsyttää!
Olen joulukuussa palaamassa töihin ja oon huomannut mun joustovarani olevan nyt totaalisen lopussa. Olen katkeroitunut siitä, että mies on voinut tehdä mielensä mukaan ja minä olen joustanut. Nyt on olo, että tästä lähin lasten ja kodin asiat hoidetaan tasan puoliksi. Lasten sairastamiset, hoidosta hakemiset ja kauppareissut hoidetaan tästedes 50/50, eikä siitä jousteta kuin äärimmäisessä hädässä. Oon sanonut, että mulle on turha soittaa töihin ja pyytää hakemaan lapset, jos ei ole mun vuoro. Sitä en tiedä, kuinka mies on ajatellut osansa hoitaa ylityöaikoina, mutta ei kyllä edes kiinnosta. Mun on aika keskittyä uraani, mies on saanut edetä vapaasti monta vuotta. Mitä lie kiltin tytön syndroomaa, mutta ei tääkään tunnu ihan oikealta. Saatana, ärsyttää!