Ä
Äiti
Vieras
Että pitää herätä tähän todellisuuteen ettei miehestäni ole isäksi,vieläkään..
Esikoisemme on pian koulu ikäinen ja toinen lapsemme syntyy nyt syksyllä.
Yhdessäolomme ne 8-vuotta on olleet ylä ja alamäkiä niin kun varmasti jokaisella on..
Esikoisemme syntymän jälkeinen aika oli vaikeaa jolloin meinasin jättää mieheni,hän ei vaan osallistunut mihinkään vauvaan liittyvään.
ei ottanut syliiin,ei syöttänyt yms..
Hoidin kaiken yksin.
Tuntui ettei hän kasvanut isyyteen enkä tänäkään päivänä näe selkeää isä -tytär yhteyttä.
Mieheni on todella vaikeaa näyttää tunteensa,olen yrittänyt sanoa että lapsi ei vaadi mitään tiettyä tapaa hoitaa jotan asiaa vaan kunhan olet läsnä ja rakastat.
Ei ole enään montaa viikkoa toisen lapsemme syntymään ja olen henkisesti aivan loppu.
Kaiken kruunasi se etää meillä kävi tänään kylässä ystävä pariskunta pienen 2kk ikäisen vauvansa kanssa.
Oli vaikeaa katsoa miten luonnollisesti ystäväni mies hoivasi,sylitteli ja syötti vauvaa.
Miehelläni oli vain ns "tyhjä katse"
Olen todella usein puhunut asioista miehelleni,mutta mikään ei silti tunnu muuttuvan.
Olen vahvasti harkinnut eroa,koska en jaksa käydä samaa uudestaan kun esikoisen kohdalla..
Helpottaa kun sai edes hiukan purkaa,
En tiedä onko kenelläkään kokemusta moisesta,miten pääsitte siitä yli vai erositteko..
Esikoisemme on pian koulu ikäinen ja toinen lapsemme syntyy nyt syksyllä.
Yhdessäolomme ne 8-vuotta on olleet ylä ja alamäkiä niin kun varmasti jokaisella on..
Esikoisemme syntymän jälkeinen aika oli vaikeaa jolloin meinasin jättää mieheni,hän ei vaan osallistunut mihinkään vauvaan liittyvään.
ei ottanut syliiin,ei syöttänyt yms..
Hoidin kaiken yksin.
Tuntui ettei hän kasvanut isyyteen enkä tänäkään päivänä näe selkeää isä -tytär yhteyttä.
Mieheni on todella vaikeaa näyttää tunteensa,olen yrittänyt sanoa että lapsi ei vaadi mitään tiettyä tapaa hoitaa jotan asiaa vaan kunhan olet läsnä ja rakastat.
Ei ole enään montaa viikkoa toisen lapsemme syntymään ja olen henkisesti aivan loppu.
Kaiken kruunasi se etää meillä kävi tänään kylässä ystävä pariskunta pienen 2kk ikäisen vauvansa kanssa.
Oli vaikeaa katsoa miten luonnollisesti ystäväni mies hoivasi,sylitteli ja syötti vauvaa.
Miehelläni oli vain ns "tyhjä katse"
Olen todella usein puhunut asioista miehelleni,mutta mikään ei silti tunnu muuttuvan.
Olen vahvasti harkinnut eroa,koska en jaksa käydä samaa uudestaan kun esikoisen kohdalla..
Helpottaa kun sai edes hiukan purkaa,
En tiedä onko kenelläkään kokemusta moisesta,miten pääsitte siitä yli vai erositteko..