Olisitko valmis pitämään lastasi jopa viikkoja nälässä?

Meidän lapsella todetti PIILOSUULAKIHALKIO. Meinas tukehtua aina karmempaan ruokaan. Ei saanu nieltyä lainkaan niitä. Oli jotain parivuotias kun alko meneen makaroonit alas. Mut on edelleen sellaisia ruokia joita ei suostu syömään. Jostain syystä ei ala puremaan niitä.

 

Eikös iso kitarisa voi aiheuttaa ongelmia nielemisessä? Voisiko leikkaus auttaa vai onko liian radikaali keino?
Saanko kysyä, mikä ihme on karttakieli? Ekaa kertaa kuulen sanan.

 

Google selvensikin karttakieltä, hurjan kuuloinen vaiva.

 

Meillä nyt 6v poika oli pienenä todella ronkeli ruuan kanssa. Ruokaa oppi puremaan kunnolla vasta n. 3 vuotiaana kun pikkuveljensä alkoi pureskelemaan ruokaa ja näytti mallia... Keskustelin silloin neuvolan kanssa...ei tullut niin minkäänlaisia ohjeita eikä apua... "kyllä se sitten oppii" oli vastaus. Nyt 6 vuotiaana sai viime syksynä diagnoosin, viivästynyt puheenkehitys koska suun motoriikassa oli puutteita. Tästä johtui myös kaikki taaperoiän syömisongelmat... Nämä kaikki olisi vältetty sillä, että neuvolassa minua olisi kuunneltu ja otettu tosissaan... Tuskainen hiki vain valui kun koitti jotain saada lapsen suusta mahaan saakka. Meillä oli myös tuota oksentelua jos ruuassa oli jotain "klönttejä" sekä kaikki uusi oli hyh hyh... on muuten vieläkin hyvin tarkka siitä että uutta ei meinaa maistaa.
Jaksamista sinulle!!

 

AVA:lla tulee semmoinen ohjelma, kuin Kasvun paikka. Siinä pohditaan viikon ajan kolmen perheen ongelmia, tuetaan, ohjataan ja kannustetaan perheitä ja pyritään löytämään avaimet ongelmiin.
Perheet asuu yhdessä saman katon alla, tukevat toisiaan ja saavat ammattiapua ongelmiinsa.

Siinä on ollut syömisongelmaisiakin lapsia. Yhtenä isona tekijänä kaikilla on ollut ruokailujen aiheuttama kireys. Vanhempien mielentila muuttuu, kun ruoka-aika lähestyy. Ruokailut on raastavia, väkinäisiä, pelottavia ja ikäviä tilanteita. Tilanne on vain ajautunut siihen väistämättä. Vanhempien mielestä he olivat ihan coolisti, mutta terapeutti näki kireyden, epätoivon ja surullisen perheen.

Kun sen ruokailutilanteen hoitaakin joku ulkopuolinen, se sujuu paremmin. Lasta voi houkutella, mutta ei tyrkyttää tai pakottaa. Anna suukko omenanpalalle, ei tarvitse maistaa... Nuolaise omenanpalaa, ei tarvitse maistaa -tyylillä.

Ruoalla leikkimistä suositeltiin kovasti. Heitelkää viinirypäleenpuolikkaita, mandariininpaloja tms. lapsen mielestä "ällöä" ja sotkevaa maaliin. Maalatkaa soseilla, äiti voi nuolaista sormiaan välillä tarkoituksellisen näkyvästi, mutta ei pakottaen. Eli tunnustellen, kosketellen, suukottaen, nuolaisten edettiin. Syömättömät lapset eteni tosi hitaasti, mutta kaikki eteni jollain tapaa ja he saivat hyviä ohjeita kotiin, joita noudattamalla ruokailuista tulisi kivoja hetkiä.

En tiiä, sanoinko oikeita sanoja, vai loukkasinko sinua. Uskon kuitenkin sinun tehneen kaikkesi ja toivon sinun löytävän apua jostain, joltain, joskus. Rankkaa on varmasti, mutta isosti tsemppiä, voimia ja iloa täältä.

 

Mä varmaan korkeintaan rajoittaisin vähän puuron ja jogurtin saantia ja pitäisin ohessa tarjolla kaikkea sitä, mitä lapsi on edes huolinut maistaa/syö silloin tällöin. Ei siis mitään totaalinälkää, mutta vatsaan jäisi tilaa ja sitä myötä ehkä tulisi halu syödä jotakin niistä muista ruoka-aineista. Yhdenkin tuotteen saaminen pysyvästi ruokavalioon olisi hieno juttu noista lähtökohdista.

Mitä tapahtuu, jos lisäät sileää sosetta puuroon tai jogurttiin?

 

Entä jos lapsi on allerginen, saa välittömiä oireita suun limakalvoille?

Meillä oli 2vee allergisen pääasiallinen ravinto korvike Nyt kouluikäisenä on jo tervehtynyt, mutta vankat ennakkoluulot on ruokia kohtaan ja totuttelu jatkuu edelleen.

 

Sano tuo sitten, kun oma lapsi oksentaa kaiken muun kaaressa ulos kuukausi kaudet ja paino menee välillä 27% miinuksella. Taustalla vielä refluksi, sekä karttakieli. Kolme muuta lasta ovat aina syöneet normaalisti, mutta tämä vaan ei.

Kannattasikohan sitten heti aloitusviestiin laittaa lapsen taustoja vai tahallasiko halusit provosoivasti aloittaa keskustelun?

 

Olipas vähän harmaanjohtava otsikko, koska "nälässä pitäminen" tarkoittaa mielestäni sitä, ettei anna lapselle ruokaa ja tässä ei taida olla siitä kysymys vaan siitä, ettei lapsi suostu syömään muuta kuin jogurttia ja jauhopuuroa. Kyllä pitäisin, ei lapsi nälkään kuole, kun kunnon ruokaa on tarjolla.

 

Mä olisin ottanut jo ajat sitten KAIKKI nuo mainitut ruuat pois ruokavaliosta, koska ei lapsi itseään nälkään tapa. Lapsen tulisi ruokailla yhdessä muiden kanssa ja kun näkee, että muut syövät jotain, syö sitten itsekin. Telkassa oli nirsoja lapsia, jotka innostuivat päiväkodissa tms. vastaavassa muiden esimerkistä. Lasten syömishäiriöt johtuivat lähes aina vanhemmista ja heidän "tanssimisesta lapsen pillin mukaan".

peesi. mun ystävä laittaa aina lapselle sitä ruokaa mitä se haluaa. ja kun lapsi tulee koulusta toivottuaan sinne lähtiessä esim. makaroonilaatikkoa, niin voi ollakin, että hän ei sitä enää haluakaan iltapäivällä vaan haluaakin makkarakastiketta ja perunoita. ja tää mun ystävähän laittaa, vaikka se makaroonilaatikko olis tehty jo. ei se lapsi itseään nälkään tapa.

 

Kyllä olisin valmis "pitämään nälässä" ja olen pitänytkin. Meillä äärimmäisen nirso ja vähäruokainen poika olisi elänyt jugurtilla ja leivällä, mikään muu ei kelvannut. Oli mieluummin syömättä kuin olisi pistänyt mitään muuta suuhunsa. Noh, oliskohan jopa pari viikkoa mennyt niin, etten antanut ollenkaan kumpaakaan lempiruoista ja alkoi sitten muukin ruoka maistumaan. Eli meillä oli kyllä toimiva konsti.

 

ei se lapsi itseään nälkään tapa.

Korjaisin tätä kyllä: Ei terve keskivertolapsi itseään nälkään tapa. Pahasti syömisongelmainen lapsi voi itsensä nälkiinnyttää hengiltä. Aivan eri asia.

Tsemppiä ap:lle, vaikea tilanne! Kuulostaa tosiaan vaikealta päätökseltä, kun huolena noin radikaalissa toimenpiteessä on se takapakki tähänastiseen kehitykseen. Toisaalta, se vois ratkoa ongelmaa isoin harppauksin. Päädytte mihin tahansa ratkaisuun, niin onnea matkaan!

 

Onko teillä tuo refluksi asia hyvin hoidossa? Ajattelin vain, että jos syöminen aiheuttaa kipua yms. niin osaltaan hankaloittaa, kun tuskin lapsi on halukas sitten syömään.. terveisin kahden refluksilapsen äiti

 

[QUOTE="vieras";23573433]AVA:lla tulee semmoinen ohjelma, kuin Kasvun paikka. Siinä pohditaan viikon ajan kolmen perheen ongelmia, tuetaan, ohjataan ja kannustetaan perheitä ja pyritään löytämään avaimet ongelmiin.
Perheet asuu yhdessä saman katon alla, tukevat toisiaan ja saavat ammattiapua ongelmiinsa.

Siinä on ollut syömisongelmaisiakin lapsia. .[/QUOTE]
Nämä lapset ovat syömisongelmaisia juurikin perheen sisäisten syiden vuoksi (kasvatus yms). En ole vielä kertaakaan tuossa ohjelmassa nähnyt lasta jolla on oikea fyysisistä syistä johtuva syömisongelma. Harmillista sikäli, että tämän vuoksi ihmisiset uskovat ja luulevat kaikkien ongelmien johtuvan ympäristötekijöistä, eikä ymmärretä miten vaikea ongelma on silloin jos syy on fyysinen (motoriset häiriöt, aistiyliherkkyys, nielemisvaikeudet....)

Toki ohjelmassa on hyviä vinkejä ja ohjeita, mutta ne eivät aina toimi jos syömisongelma johtuu suun alueen motorisesta kehityshäiriöstä.

 

En lukenut koko ketjua. Olen ketonut ennenkin mutta olin itse todella niuho syömään pienenä ja äitini teki kaikkensa jotta ois saanut mut syömään muut sisarukset söi kaikkea ja todella hyvällä ruokahalulla ja mä elin kuulemma pyhällä hengellä. Mut kun en vaan pystyny syömään niin en pystyny, ruuasta tuli vaan paha olo En pitäs omaani nälässä jos on tuo viikkokin ollu tuommoinen kuin kerroit. Lapsi syö ja maistelee niin en alkas tehdä pakolla enää suurempaa kammoa ruokaan mutta minä en olekkaan minkää sortin asiantuntija muistan vain sen miltä se itsestä tuntui, enkä olisi ruennut syömään tuollaisella keinolla vaan päinvastoin syömisestä olisi tullut vielä suurempi ongelma.

 

[QUOTE="plop";23574045]Nämä lapset ovat syömisongelmaisia juurikin perheen sisäisten syiden vuoksi (kasvatus yms). En ole vielä kertaakaan tuossa ohjelmassa nähnyt lasta jolla on oikea fyysisistä syistä johtuva syömisongelma. Harmillista sikäli, että tämän vuoksi ihmisiset uskovat ja luulevat kaikkien ongelmien johtuvan ympäristötekijöistä, eikä ymmärretä miten vaikea ongelma on silloin jos syy on fyysinen (motoriset häiriöt, aistiyliherkkyys, nielemisvaikeudet....)

Toki ohjelmassa on hyviä vinkejä ja ohjeita, mutta ne eivät aina toimi jos syömisongelma johtuu suun alueen motorisesta kehityshäiriöstä.[/QUOTE]

Tiedän ja siksi pelkäsinkin loukkaavani. Kuitenkin minusta siinä oli tosi kivoja ja järkeviä vinkkejä hoitaa ongelmia. Ihan kaikkien ongelmia, myös fyysisten syiden vuoksi syömisongelmaisten.

 

En mä kyllä varmaan lähtisi kiduttamaan lasta enkä itseäni nälkiinnyttämällä. En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta onko pojalle jotain pysyvää haittaa todettu syntyvän tästä syömättömyydestä? Jos mitään välitöntä vaaraa ei olisi, niin itse antaisin tällästen "kovien keinojen" olla. Sitten kun lapsi on isompi niin varmasti pääsee jonkinlaiseen terapiaan tämän vaivan kanssa.

 

ootko kokeillu jogurttia + muroja (eli meil kaura tai muita puuroryynejä?

 

Meillä tehtiin sairaalassa valvonnassa. Keskustele jos se onnistuisi myös teille.

 

En lukenyt koko ketjua, mutta omakohtaista kokemusta on syömishäiriöisestä pienestä. Syntyi pikkukeskosena ja lasta syötettiin sairaalassa ihan kauheasti suuren energian tarpeen vuoksi ja lopulta alkoi oksentamaan ruokansa kaaressa. Sai refluksimääritelmän ja lopulta syömishäiriön. Kieltäytyi täysin syömästä ja juomasta, ja koska häiriöstä odotettiin pitkäaikaista, lapsi sai gastrosstoomanapin.

Kun lapsi kotiutettiin, aloitettiim hyvin hissukseen syömisharjoittelut pieninä makuannoksina kerrallaan. Sormen päällä siis annettiin makua suuhun. Siitä sitten lapsi alkoi vähitellen tottumaan makuun ja alkoi ottamaan lusikkaa vastaan. Hyvin vähän kerrallaan. Parin kuukaiden jälkeen lapsi söi itse tarvitsemansa energian ja stoomaan laitettiin vain vesi, lapsi ei juonut mitään ja vettä annettiin letkulla (ja annetaan yhä edelleen).

Se, mikä vaikutti paljon meillä lapsen ruokamäärään oli, että meillä vähennettiin radikaalisti letkuruoan määrää ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan silloin, kun lapsella oli saatu ruokamäärä nousemaan tarpeeksi. Sekään määrä kyllä ei ollut kovin iso. Reilu viikko meni melkoisen vähäisellä ravinnolla, mutta tämä tuki kyllä tosi hyvin lapsen omaa syömistä, koska näin tuli selkeä nälkä ja ruokahalu, mutta varmuuden vuoksi sai kuitenkin edes jotain ravintoa letkuun.

Halusin kertoa tarinamme lyhyesti ja kannustaa alkuperäistä kirjoittajaa siihen, että oikeasti se todellinen nälkä voi auttaa teidänkin lasta syömisessä eteenpäin. Paljon voimia!