Olisitko valmis pitämään lastasi jopa viikkoja nälässä?

Meillä tuo 2-vuotias syö vieläkin pelkkää jugurttia ja jauhopuuroa. Nyt sitten ehdotettiin, että noita vähennetään radikaalisti, eli poika olisi koko ajan nälissään ja noin pitäisi mennä useita viikkoja : / Kuulostaa aivan kamalalta, ja mä en osaa päättää, että onnistuuko se multa... kun ei vuodessa oo syömisongelma muuttunut oikeastaan mihinkään suuntaan. Muutamia uusia ruokia on tullut, mutta niitäkin menee vain vähän, eli puuro ja jugurtti on pääasialliset ruuat. Lauantaimakkaraa, juotavia jugurtteja, sekä leipää menee vähän joka päivä, eli edistystä sekin. Tuo nälässä pitäminen kuulostaa liian radikaalilta keinolta :O

 

Mä olisin ottanut jo ajat sitten KAIKKI nuo mainitut ruuat pois ruokavaliosta, koska ei lapsi itseään nälkään tapa. Lapsen tulisi ruokailla yhdessä muiden kanssa ja kun näkee, että muut syövät jotain, syö sitten itsekin. Telkassa oli nirsoja lapsia, jotka innostuivat päiväkodissa tms. vastaavassa muiden esimerkistä. Lasten syömishäiriöt johtuivat lähes aina vanhemmista ja heidän "tanssimisesta lapsen pillin mukaan".

 

No ehkä tuo olisi kokeilemisen arvoinen juttu?
Eihän se lapsi tosiaan nälkään itseään tapa. Ja kokeilun jälkeen voi huomata kuinka kaikki ruoka taas maistuukin, ja jollei maistukkaan niin sit mietitään että mitäs sitten. Ainakin kokeiltu on.

 

Voi elämä :O Mistä näitä äitejä oikein tulee? Jauhopuuroa ja jogurttia. UUUH! Sillähän ne lapset kasvaa ja sitä annetaan mitä ne haluaa???? Kokeile suklaata seuraavaksi, niin kohta ei muuta syö!

 

Kannattaisko viedä se lapsi vaikka romanialaiseen orpokotiin, missä se opetettaisiin elämään ja syömään sitä mitä tarjotaan?

 

Tässä ap:n lapsen tapauksessa on tausta vähän muuta kuin että normaalisti syövä lapsi on alkanut nirsoilemaan...

Jaa-a, vaikea paikka. Omille lapsilleni teen tuota että jätän joskus pois ns. lempiruokia jos tuntuu että alkaa ruokavalio käydä turhan yksipuoliseksi. He kyllä pärjäävät hyvin vaikka sitten jonkun ruokailun jättäisivätkin väliin.

Mutta siis jos syömisen alku on ollut noin takkuista ja edistystä on kuitenkin tapahtunut pikkuhiljaa niin miettisin kyllä pehmeämpiä keinoja ettei tulisi turhaan takapakkia.

 

Et taida itse uskoa siihen, että se keino toimisi? Tai tarkoitan vaan sitä, että oletat kuitenkin että lapsi olisi viikkoja nälässä, sen sijaan että alkaisi syödä jotain muuta. Millä tavalla teillä tuota syömisongelmaa on tutkittu?

 

Voi elämä :O Mistä näitä äitejä oikein tulee? Jauhopuuroa ja jogurttia. UUUH! Sillähän ne lapset kasvaa ja sitä annetaan mitä ne haluaa???? Kokeile suklaata seuraavaksi, niin kohta ei muuta syö!

Sano tuo sitten, kun oma lapsi oksentaa kaiken muun kaaressa ulos kuukausi kaudet ja paino menee välillä 27% miinuksella. Taustalla vielä refluksi, sekä karttakieli. Kolme muuta lasta ovat aina syöneet normaalisti, mutta tämä vaan ei.

 

Et taida itse uskoa siihen, että se keino toimisi? Tai tarkoitan vaan sitä, että oletat kuitenkin että lapsi olisi viikkoja nälässä, sen sijaan että alkaisi syödä jotain muuta. Millä tavalla teillä tuota syömisongelmaa on tutkittu?

Monella tavalla on tutkittu. Osasto jaksolla oli viikon syömättä, ja se oli jo jotain aivan kamalaa, ei suostunut ottamaan mitään ruokaa ja lopuksi lääkäritkin luovutti, kun ei juonutkaan mitään.

 

Ei siihen viikkokausia mene, muutamassa päivässä jo näkyy ero. Nälkä on paras mauste. Itsellänikin on ollut "huonosti syövä" poika ja nyt kohta kaksivuotiaana syö hyvin. Kipeänä ei syö ja se onkin indikaattpri epäillä korvatulehdusta tm.

Moni jo sanoikin, että vanhemmista se on kiinni. Sun pitää pysyä hiton tiukkana vaan, että karkeampaa puuroa eikä mitään jauhetta. Ekana päivänä se on ehkä ruokalusikkapuuroa ja desi hedelmäsosetta sen päällä, seuraavana päivänä jo pari lusikallista puuroa. Kyllä se lapsi oppii sen asian ymmärtämään jos vanhempi pysyy tiukkana eikä anna mitään "lepyttelyherkkuja". Ei todellakaan kuole lapsi nälkään jos kunnollista ruokaa on tarjolla.

 

Monella tavalla on tutkittu. Osasto jaksolla oli viikon syömättä, ja se oli jo jotain aivan kamalaa, ei suostunut ottamaan mitään ruokaa ja lopuksi lääkäritkin luovutti, kun ei juonutkaan mitään.

Onko ne samat lääkärit nyt sitten sitä mieltä, että tätä kannattaisi kokeilla?

Siis kysyin tuota, että uskotko siihen itse siksi, että sinä kuitenkin paremmin tiedät kuin muut täällä, että miten sinun lapsesi reagoi, tai olisiko tuosta enemmän haittaa tai hyötyä. En minä ainakaan voisi ihan täysin sanoa, että mikä ratkaisu olisi paras, jos en tuntisi kunnolla lasta ja tietäisi hänen terveydentilaansa jne, mitä on jo kokeiltu, ja voisiko olla mitään hyötyä jne. Joka tapauksessa joudut punnitsemaan ja valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen pitkällä tähtäimellä vähemmän huonomman. Voimia!

 

Onko ne samat lääkärit nyt sitten sitä mieltä, että tätä kannattaisi kokeilla?

Siis kysyin tuota, että uskotko siihen itse siksi, että sinä kuitenkin paremmin tiedät kuin muut täällä, että miten sinun lapsesi reagoi, tai olisiko tuosta enemmän haittaa tai hyötyä. En minä ainakaan voisi ihan täysin sanoa, että mikä ratkaisu olisi paras, jos en tuntisi kunnolla lasta ja tietäisi hänen terveydentilaansa jne, mitä on jo kokeiltu, ja voisiko olla mitään hyötyä jne. Joka tapauksessa joudut punnitsemaan ja valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen pitkällä tähtäimellä vähemmän huonomman. Voimia!

Mun mielestä vuoden aikana on tapahtunut kamalasti positiivista, poika käsittelee ruokaa, maistaa lähes kaikkea uutta, vaikkei niitä alakaan syömään, niin maistaminen on jo iso harppaus. Lähes kuukausittain tulee jotain uutta, jota poika silloin tällöin syö. Eli tuntuu, että tämä tekniikka toimii hitaasti, mutta varmasti... jos tuo sitten aiheuttaisi takapakkia : /

 

Esikoinen oli tosi ronkeli pienenä. Se johtui monesta syystä, suuri kitarisa peitti 3/4 nielusta, oli pienenä ollut sairaalassa nenä-maha-letkussa ja tottunut helppoon ruokailuun ja astman pahenemisvaiheet saivat oksentamaan kaiken vähäisenkin alasmenneen ruoan limaisena mössönä.

Söi siinä 1-2-vuotiaana jogurtteja (sellaisia joissa ei "paloja"), jäätelöä, mehua. Siinä kaikki. Nykyään ihan kaikkiruokainen, kun saatiin nuo terveysjutut jokseenkin kuntoon. Kitarisa leikattiin yms.

 

Esikoinen oli tosi ronkeli pienenä. Se johtui monesta syystä, suuri kitarisa peitti 3/4 nielusta, oli pienenä ollut sairaalassa nenä-maha-letkussa ja tottunut helppoon ruokailuun ja astman pahenemisvaiheet saivat oksentamaan kaiken vähäisenkin alasmenneen ruoan limaisena mössönä.

Söi siinä 1-2-vuotiaana jogurtteja (sellaisia joissa ei "paloja"), jäätelöä, mehua. Siinä kaikki. Nykyään ihan kaikkiruokainen, kun saatiin nuo terveysjutut jokseenkin kuntoon. Kitarisa leikattiin yms.

Meilläkin infektioastmaa, vuoden ikään jatkuvia korvatulehduksia ja flunssia, kitarisa oli todella iso... eli on ollut todella paljon muutakin, kun vaan se, ettei poika syö.

 

onko teillä ne maut vaiko ruuan rakenne se suurin ongelma?
kyllähän tuo nimittäin kuullostaa aika radikaalilta toi nälässä pitäminen..

 

Mun mielestä vuoden aikana on tapahtunut kamalasti positiivista, poika käsittelee ruokaa, maistaa lähes kaikkea uutta, vaikkei niitä alakaan syömään, niin maistaminen on jo iso harppaus. Lähes kuukausittain tulee jotain uutta, jota poika silloin tällöin syö. Eli tuntuu, että tämä tekniikka toimii hitaasti, mutta varmasti... jos tuo sitten aiheuttaisi takapakkia : /

En ehkä itsekään varmaan uskaltaisi kokeilla tuossa vaiheessa, ihan ymmärrettävää.

 

Mä en ehkä noin pienen lapsen turvallisuudentunnetta tahtoisi järkyttää sellaisella taistelulla, mitä tuo väistämättä toisi mukanaan. Mutta tosi hankala sanoa mitä tekisin tai en tekisi kun en ole vastaavassa tilanteessa ollut. Ei kuulosta kivalta tilanteelta, toivottavasti alkaisi helpottamaan.

 

Onko tämä ohje nyt lääkärin vai puheterapeutin? Ja jos lääkärin, niin onko hänellä millainen kokemus syömishäiriöisistä lapsista.

Minä pyytäisin kunnon perustelut, mutu-ei toimi oikeasti syömiongelmaisten kanssa. Toisaalta jos sinua epäilyttää ja tuntuu, ettet pysty moista toteuttamaan, en usko sen kovin hyvin toimivan. Lapset on herkkiä aistimaan aikuisista mielialoja.

(Ja yleisillä palstoilla ei kannata kysellä syömisongelmista, harvalla on oikeasti kokemusta ja kommentit sen mukaisia. Minulla on ronkeli lapsi ja hänen lisäkseen syömisongelmainen. Ihan eritapauksia...)

 

[QUOTE="Neith";23572459]onko teillä ne maut vaiko ruuan rakenne se suurin ongelma?
kyllähän tuo nimittäin kuullostaa aika radikaalilta toi nälässä pitäminen..[/QUOTE]

Molemmat yhtälailla.

 

Jos tilanne on noin paha niin varmaan olisin, mikäli kokeilu suoritettaisiin lääkärin ohjauksessa/ valvonnassa. Omin päin en varmaan uskaltaisi.

Tosin ihmettelen miten tilanne on mennyt siihen että puuron lisäksi se toinen ruoka-aine on jogurtti.

Minusta tuohon tilanteeseen kannattaisi pyytää ammattilaisen apua.

 

Ikävä tilanne teillä! Meilläkin oksennettiin kaikki karkeampi ruoka 3,5 vuotiaaksi. Ei siinä paljoa ymmärrystä lähipiiristä herunut. Vanhempien syytähän tuo oli. Kyllä oli hermot ja parisuhdekin välillä aika tiukilla siitä jaksamattomuudesta. Tsenppiä teille! Itse en pystynyt nälässä lasta pitämään.

 

Anteeksi. MINÄKIn luulin eka et ei hitto mitä äitejä täällä taas on. Mut ku pidemmälle luin niin on teillä aika karmee tilanne. En tiedä mitä tehdä. Mut sen voin omasta kokemuksesta kans todeta,et ei lapsi jos päättää ettei syö vaikka olis nälkä.

 

Monella tavalla on tutkittu. Osasto jaksolla oli viikon syömättä, ja se oli jo jotain aivan kamalaa, ei suostunut ottamaan mitään ruokaa ja lopuksi lääkäritkin luovutti, kun ei juonutkaan mitään.

olitko itse siellä osastolla mukana? onko lapsi ollut missään vaiheessa päivähoidossa? miten siellä syöminen? ei ole tarkoitus syyttää sinua lapsen syömätömyydestä, mtuta jostain syystä se nyt vain on niin että lapset syö paremmin kun äiti ei oo paikalla

osaako lapsi pureskella? kun sanoit että syö leiää niin imeskeleekö siis sitä vai pureskeleeko? puhuuko lapsi miten paljon?

jos sinusta pureskelu ei ole ongelma niin tekisin sinuna niin että puuroa tarjotaan aamulla ja illalla niinkuin nyt kuuluukin, päiväruokana tarjolle samaa mitä itse syöt ja pöydässä pitää istua niin kauan kuin äitikin istuu. mutta ei siis tarvitse syödä tai maistaakaan.

joskus näin dokumentin sellaisista lapsista joiden ruokavalio oli hyvin rajoittunut ja jotka juuri pystyivät olemaan viikkotolkulla nälässä sitten jos eivät sitä ruokaa saaneet. heillä pidettiin sitten ruokahalua yllä sillä että annettiin sitä ruokaa mitä suostuivat symäään ja siitä sitten pikkuhiljaa laajennettiin kun saattin ruokahalupysymään yllä sillä että söi edes jotakin.suomestakin löytynee lasten syömishäiriihin erikoistunut psykologi tai psykiatri? mikään terkkarin ravitsemusterapeutti tuskin teidän tilanteessa auttaa?

 

Molemmat yhtälailla.

eli olette varmaan sitten kokeileet kaikki soseuttamiset ja kylmänä tajoilut jne.
onpas vaikea tilanne, jos lapsi kuitenkin on edistynyt hiljalleen niin ei kyllä ehkä kannattais ottaa sitä riskiä että menee takapakkia ja lujasti

 

[QUOTE="vieras";23572501]Jos tilanne on noin paha niin varmaan olisin, mikäli kokeilu suoritettaisiin lääkärin ohjauksessa/ valvonnassa. Omin päin en varmaan uskaltaisi.

Tosin ihmettelen miten tilanne on mennyt siihen että puuron lisäksi se toinen ruoka-aine on jogurtti.

Minusta tuohon tilanteeseen kannattaisi pyytää ammattilaisen apua.[/QUOTE]

Onhan tässä vuoden aikana ollutkin vaikka mitä ammattilaisia, kymmeniä lääkäreitä, puheterapeutteja, ravitsemusterapeutteja, syömishäiriöihin suuntautuvia perhetyöntekijöitä, psykiatreja....