Olisitko pettynyt jos miehesi olisi suostunut vain yhteen lapseen?

Ja kertonut vasta kun lapsi olisi jo tehty ja olisit useamman vuoden puhunut toisesta lapsesta ettei haluakkaan enmpää lapsia. Mitä olisit tehnyt?ja ennen naimisiin menoa olisi puhunut että haluaa 2 lasta.

 

Alusta asti on ollut selvää että kumpikin haluaa monta lasta. Jos mies olisikin jossain vaiheessa muuttanut mieltään niin tietysti olisin hyvin pettynyt.

 

[QUOTE="äitipäiti";25424841]Alusta asti on ollut selvää että kumpikin haluaa monta lasta. Jos mies olisikin jossain vaiheessa muuttanut mieltään niin tietysti olisin hyvin pettynyt.[/QUOTE]

Juuri näin.

 

olisin ollut tosi pettynyt ja olis kyllä ollu iso kriisin paikka meidän suhteessa. en missään nimessä halunnut että lapsemme olisi ainut lapsi. meillä kaksi lasta ja se riittää meille. tuola ne 4v ja 2v yhdessä nytkin leikkivät huoneessaan. mulla on useampi sisarus ja mun mielestä olisi tosi surullista jos oma lapseni olisi jäänyt ilman sisarusta. kivahan se olisi kun voisi antaa omille lapsillekin monta sisarusta mutta omat voimavarat riittä tähän.

 

Ehkä omalla tavallani olisin ollut pettynyt, toisaalta varmasti hänellä olisi ollut siinä vaiheessa hyvät perustelut, miksi ei enempää lapsia haluakaan.

 

Olen itse perheeni ainokainen ja aina kärsinyt siitä kovasti, vielä näin aikuisiälläkin asia harmittaa kovasti. Niinpä omille lapsilleni en samanlaista halua, vaan mielestäni heillä on oikeus sisaruksiin. Tämä lapsiasia on meillä puhuttu selväksi jo hyvissä ajoin ennen lasten hankintaa, joten asia ei ole mielle ollut ongelma. Molemmat halusimme 3 ja ne meillä nyt on. Jos mieheni olisi pistänyt stopin ensimmäisen lapsen jälkeen, olisin varmasti harkinnut hyvin vakavasti eroa.

 

Päin vastoin, olin todella helpottunut, että mies suostui siihen, että enempää ei tule kuin yksi! Molemmat olimme aluksi sitä mieltä, että haluamme vähintään kaksi lasta, mieluiten kolme. Noh, poika syntyi ja aika pian sen jälkeen mulle tuli todella vahva tunne, että en halua enää lisää lapsia, haluan käyttää elämäni tähän yhteen ja muuhun tekemiseen, en enää kokea tätä uudestaan. Ahdistuin, kun tiesin, että olimme sopineet useammasta ja oletin, että mies tahtoo pian lisää lapsia.

No, sitten mies kerran varovasti kysyi viinilasillisen äärellä, että mites kun oli puhetta niistä sisaruksista ja mä pala kurkussa jotain yritin vastata. Yllätykseksi mies sitten heti perään sanoikin, että hän on miettinyt, että ehkä tämän yksi riittäisikin.. Voi luoja mikä helpotus Onneksi kävi näin. Mä en nimittäin olisi pystynyt enää tekemään toista jos mies oliskin halunnut.

 

en olisi. en ymmärrä muutenkaan mitä väliä lasten määrällä on ja sitä miksi ihmiset yleensäkkään tekee lasta toisensa perään, luulisin että on joku riippuvuus vauvoihin ja raskausaikaan. mulle riittää tää yks "vahinko" ja jos toinen hajoittaa kumin ja jälkiehkäisy ei pelitä niin tulkoon sitten jos on väkisin tulossa