[QUOTE="vieras";28686143]No mietipä vaikka sitä aikaa kun sinä ja miehesi kuolette. Ainokaiselle ei jää ketään, joka olisi samasta perheestä ja olisi tuntenut hänet aina.
Juuri tämä on sisaruudessa parasta. On joku, joka tietää tarkalleen, miksi olet sellainen kuin olet. Ei tarvii selittää alusta alkaen.[/QUOTE]
Ja tämähän tietysti pätee suurimpaan osaan sisaruksistako? Mulla on kaksi sisarusta eikä heistä kumpikaan tunne mua yhtä hyvin kuin mieheni. Itse asiassa toisen kanssa olen tekemisissä korkeintaan pari kertaa vuodessa. Mä joutuisin nimenomaan sisaruksilleni selittämään alusta alkaen, millainen mä olen ja miksi. Sellaiset, joilla on hirveän läheiset välit omiin sisaruksiin, eivät pysty ymmärtämään, että näin ei todellakaan ole läheskään kaikilla.
Mulla on yksi lapsi enkä enempää huoli. Mies ei myöskään halua, joten hyvin sovitaan yhteen ainakin siltä osin. Kun me kuollaan, lapsellani on todennäköisesti oma perhe, joka tukee häntä surussa. Mä tulen saamaan paljon enemmän tukea omalta perheeltäni kuin sisaruksiltani, koska he ovat mulle paljon läheisempiä.