Olisin luovuttaja mutta...

Kävin eräällä hesalaisella klinikalla keskustelemassa munasolujen luovutuksesta.
Silloin siellä hehkutettiin kuinka olen juuri sopiva luovuttaja, juuri tyypillinen suomalainen nainen ja että munasoluilleni löytyy varmasti vastaanottaja heti.

Tästä keskustelusta on nyt yli kaksi kuukautta ja käsitin silloin että ottavat yhteyttä ihan parin viikon sisällä ja "hoidot" mulle aloitetaan maalis-huhtikuussa.
Mutta mitään yhteyden ottoa ei ole tullut.
No olen meinannut soittaa sinne monet kerrat ja olenkin soittanut mutta joko siellä ei vastata tai sitten huomaan kellon olevn jo niin paljon ettei siellä enään ole ketään.

Hassua sikäli että olen käsittänyt että luovuttajista olisi pulaa mutta ilmeisesti olin väärässä
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2007 klo 14:45 piipu kirjoitti:
Et ole tosiaankaan väärässä, mutta ehkä klinikalla on tullut jokin inhimillinen erehdys vain. Luovuttajia tarvitaan kyllä varmasti!
Laitoin maanantai iltana sinne sähköpostia ja tänään siis vastasivat =)
Ehkäpä jo ensi kuussa siitten pääsen luovuttamaan jollekkin nuita soluja.
Tällä viikolla pitäis selvitä että milloin tapahtuu =)
 
piipu
Hei Riivinrauta,

miten kävi, pääsetkö luovuttamaan? Mitkä fiilikset?

Nostan hattua kaikille sinun kaltaisillesi, teitä tarvitaan aina vain enemmän, kun lakimuutoksen myötä rekisteröimättömien luovuttajien soluja ei saa käyttää 1.9.2007 jälkeen.

Jos kokemuksesi luovuttamisesta tulevat olemaan hyvät tai siedettävät, niin koita markkinoida asiaa eteenpäin omille ystävillesi. Harmi kun en asu Hesassa tai lähiseudulla ;)
 
piipu

Joo mulle soitettiin heti seuraavalla viikolla ja sovittiin suunnittelu aika =)
Ja toimeen päästäänkin jo ensi kuun alusta =)

Olen puhunut yhdellekkin ystävälleni jo ja hän piti kyllä ajatuksesta, keskustelee parhaillaan miehensä kanssa asiasta.
Mutta tarkoitus olisi puhua enemmin ystäville joilla on jo lapsia.
 
Haalistunut
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2007 klo 20:13 Riivinrauta kirjoitti:
piipu

Joo mulle soitettiin heti seuraavalla viikolla ja sovittiin suunnittelu aika =)
Ja toimeen päästäänkin jo ensi kuun alusta =)

Olen puhunut yhdellekkin ystävälleni jo ja hän piti kyllä ajatuksesta, keskustelee parhaillaan miehensä kanssa asiasta.
Mutta tarkoitus olisi puhua enemmin ystäville joilla on jo lapsia.
Kiitos ja ylistys, kiitos! :flower:
Olen varma, että ratkaisusi on oikea. =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2007 klo 21:23 Haalistunut kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2007 klo 20:13 Riivinrauta kirjoitti:
piipu

Joo mulle soitettiin heti seuraavalla viikolla ja sovittiin suunnittelu aika =)
Ja toimeen päästäänkin jo ensi kuun alusta =)

Olen puhunut yhdellekkin ystävälleni jo ja hän piti kyllä ajatuksesta, keskustelee parhaillaan miehensä kanssa asiasta.
Mutta tarkoitus olisi puhua enemmin ystäville joilla on jo lapsia.
Kiitos ja ylistys, kiitos! :flower:
Olen varma, että ratkaisusi on oikea. =)
Mäkin uskon siihen että tää on oikea ratkaisu =)

Jos jotain kiinnostaa niin voisin kertoa oman tarinan tähän miksi tähän olen päätynyt.

jostain 16 vuotiaasta mua on vaivannut kova vauvakuume, myöskin vaivanut ajatus siitä että mä en tule koskaan saamaan omia lapsia, en oikein tiedä mistä tämä ajatus juurtui päähäni mutta näin siis uskoin viimeiseen asti ennen ensimmäistä raskauttani.
Siis ei oltu edes yritetty ennen sitä, ja hyvä etten ollut jättänyt miestäni siitä syystä että mä en kuitenkaan niitä lapsia saa ja toinen niitä kovasti haluaa.
Siis jostain syystä se tunne oli mulla niin vahvana.

No kun alettiin yrittämään, raskaus sitten lähtikin kerta laakista, mutta meni kesken, toivoa oli siis ollut mutta sitten taas ajatus... näin se siis tulee aina olemaan.
Saatiin uudelleen aloittaa yrittämään ja nyt sitten...
No nyt sitten olen ikionnellinen pienestä pikku prinsessasta.

Tää voi oikeesti kuullostaa ihan älyttömältä mut... se oli aika tuskaista aikaa mulle.
Ja nyt sit kun on itse saanut nauttia tästä kaikesta, toivon että voisin joillekkin antaa myös mahdollisuuden tähän kaikkeen onneen.

Ja toivon todellakin että mieheni vielä ymmärtäisi sen rekisteröitymisen tärkeyden minulle sekä pareille joille olen se toivo.
Näytti jo jos ei vielä vihreää valoa asialle niin ainakin keltaista. =)


lisään siis vielä kun piti tonne laittaakin että epäilys siis lapsettomuudesta taisi johtua jatkuvista alavatsakivuista jotka alkoivat noin 16 vuotiaana ja loppuivat vasta kun tulin siis ensimmäistä kertaa raskaaksi.
Ja ikinä näihin kipuihin ei löytynyt syytä mutta enään niitä ei ole.<br><br>
 

Yhteistyössä