Olisimmeko vanhemmiksi sopivia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Outomus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sekin kannattaa huomioida, että opinnot vaikeutuvat loppua kohden. Vaikka nyt opinnot sujuisivat vauhdilla, niin loppupuolella voi tulla vastaan erittäin työläitä kursseja.
 
Kuulostaa, että teillä on nuoresta iästä huolimatta ihan kaikkea mitä lapsi tarvitsee. Paitsi ehkä rentoutta.

Teinivuodet partion ja vammaistyön parissa, nuorena solmittu parisuhde, huippuhyvin koulutetut kauniit koirat. Koulumenestyskin lienee erinomainen; ilmeisesti olette päässeet suoraan lukiosta yliopistoon. Kuulostaa siltä, että olette onnistuneet ihan kaikessa.

Ihmisiä on erilaisia. Jotkut harvat ovat ihan valmiita jo parikymppisinä. Toisten tarvitsee maistella maailmaa vähän enemmän. Teistä tulee varmasti hyvät vanhemmat nytkin, mutta miettikää kuitenkin, haluaisitteko vielä tehdä jotakin turhaa, ottaa jonkin riskin, hukata jokusen vuoden, todeta että välillä suorin tie ei ole paras ja että elämässä ei kympin keskiarvoa saa kukaan. Toisaalta vanhemmuuskin tekee juuri sen: opettaa armollisuutta itseä ja muita kohtaan.

Tehkää niin kuin itsestänne parhaalta tuntuu, sanoo Ksantippa-täti.
 
Kuulostaa siltä että teille olisi luonteenomaisempaa hoitaa ensin opiskelut loppuun, hankkia vakituiset työpaikat, rakentaa omakotitalo ja ostaa farmariauto ennen lapsen hankintaa.
 
[QUOTE="äiti";24144415]Muuten varmasti pärjäisitte hyvin, mutta noin nuorena en alkaisi lapsia tekemään. Matkustelkaa ja tehkää kaikkea kivaa. Lapset kerkiää tekemään ihan hyvin yli 30v.[/QUOTE]

Onneksi lasten kanssakin voi matkustella ja tehdä kaikkea kivaa... Ei itselläni nuorena mahdollisuuksia matkusteluun.
 
Omalta kohdaltani voin sanoa että meidän perhe on onnistunut yhdistämään opiskelun ja lapset. Mies oli opiskelija kun meidän lapset syntyi ja nyt kun lapset on kasvaneet sen verran että raaskittiin laittaa päivähoitoon aloitin minä opiskelut. Ensi vuonna on tilanne milloin me kumpikin ollaan samaan aikaan koulunpenkillä.
Lasten hankinnassa voi vaan päätää milloin voisi olla valmis perheenlisäykseen. lapsen saamisessa saattaakin sitten vierähtää pitkäkin tovi.
 
Itse olen myös vauvakuumeessa pyörivä opiskelija ja olen tullut siihen tulokseen, että jos talous on kunnossa niin se lapsi kannattaisi tehdä nyt. Opiskelujen jälkeen pitäisi äkkiä saada kerättyä työkokemusta omalta alalta ja mieluusti vakityö, joten yhtäkkiä se perheenperustaminen voi olla mahdollista vasta 35-vuotiaana. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aina kannustetaan nuoria juhlimaan ja matkustelemaan ennen lasten hankintaa. Jos minua ei ole ne asiat kiinnostanut tähän mennessä niin miksi pitäisi yhtäkkiä alkaa kiinnostamaan. En usko, että lapsen saaminen voi rajoittaa elämää niin paljon, etteikö voisi kutsua ystäviä grillaamaan (sen voi tehdä myös päivällä) tai viettää leffailtaa. Varsinkin jos on hyvä tukiverkko ympärillä, niin luulisi tuon olevan vielä helpompaa.

Te olette ainoat, jotka tietää onko vauva oikea ratkaisu elämäntilanteeseenne. Rahasta en huolehtisi liikoja mutta miettikää omia voimavarojanne. Lapsi ei myöskään ole mitään tilaustavaraa, joten voi olla, että päätöksen ja saamisen väliin mahtuu vuosia.

Koirien suhteen vaikuttaa varmasti eniten se onko vauva ns. helppo vai vaikea. Tyytyväisen vauvan kanssa jaksaa paremmin mutta jos vauvalla on koliikki ja yöunet ovat huonot niin koira voi jäädä vähemmälle huomiolle. Jokatapauksessa harrastaminen voi vähentyä.
 
En lukenut ketjua kokonaan ja vastaus on saattanut tullakin.. Mutta googlaa Rosa Meriläisen kolumneja! Hän on kirjoittanut useampaan otteeseen lapsuudestaan opiskelijaperheessä. Kaikista teksteistä välittyy hyvin onnellinen lapsuus.
 
Heippa, mielestäni oikea aika harvoin kolahtaa kohdalleen jos kovasti rupeaa analysoimaan. Aina löytyy syy ettei kannata hankkia lasta, on se sitten yhtäkkinen tapahtuma, sairaus yms. Toki opiskelu on helpompaa ilman lapsia, mutta jos itsestä tuntuu siltä että lapset ovat tervetulleita, niin mikä ettei. Kun teiltä tuntuu sille, että lapsen aika voisi olla nyt, antakaa siis mennä vaan. Itse olen saanut ensimmäisen lapsen viikkoa vaille 19-vuotiaana. Meillä oli silloin yksi koira, toinen tuli tyttären ollessa 2 kuukautta ja hienosti meni.

Opiskelu keskeytyi omalta osaltani vähäksi aikaa ja lapsen mennessä päiväkotiin 2 vuotiaana, aloitin opiskelut uudelleen. Sain kouluni käytyä ja sen jälkeen aloitin työt. Olen opiskellut työn ohessä, välillä myös työttömänä ollessa ja nyt viimeisenä oppisopimuksella, kun mieli ailahtelee vieläkin enkä oikein tiedä, mitä haluaisin loppupelissä "aikuisena" tehdä. Asiat kyllä menevät eteenpäin ja kaikesta selviää, jos ei ala liian ronkeliksi. Kirpputorit, myyntipalstat yms. ovat kyllä mieletön säästö jos niitä haluaa hyödyntää.

Tällä hetkellä Vanhin tyttäreni on nyt elokuussa 20 v ja kotona 3 alle 6 vuotiasta. Työskentelen pk yrityksessä hallintopäällikkönä ja elämä menee sutjakkaasti. Olen onnellinen ja kiitollinen että tein vanhimmaiseni silloin kun minusta itse siltä tuntui, vaikka suku välillä oli vastaankin. Loppujen lopuksi kuuntelin vastalauseita aivan turhaan, tyttärestäni on tullut mielettömän ihana nuori nainen!!
 
[QUOTE="äiti";24144415]Muuten varmasti pärjäisitte hyvin, mutta noin nuorena en alkaisi lapsia tekemään. Matkustelkaa ja tehkää kaikkea kivaa. Lapset kerkiää tekemään ihan hyvin yli 30v.[/QUOTE]

Tää oli paras hahahaha :D
 
Puitteet teillä on kunnossa, koirien kanssa ei meillä ainakaan ole ollut ongelmia, tosin aktiivinen kisaaminen jäi lasten synnyttyä. Opiskelu lapsen kanssa on haastavampaa kuin ilman lasta, mutta sen varmasti ymmärrätte itsekin, että omasta motivaatiosta se vaan on kiinni. Jos nyt tuntuu oikealle hetkelle niin antakaa mennä vaan. :)
 
En lukenut ketjua kokonaan ja vastaus on saattanut tullakin.. Mutta googlaa Rosa Meriläisen kolumneja! Hän on kirjoittanut useampaan otteeseen lapsuudestaan opiskelijaperheessä. Kaikista teksteistä välittyy hyvin onnellinen lapsuus.

Varmasti Rosa Meriläisen lapsuus on ollut erittäin onnellinen, hänellä on ollut ympärillään paljon rakastavia ihmisiä ja käsittääkseni hänen vanhempansa hoitivat eronsa todella fiksusti. Mutta jotenkin tuntuu, että aloittaja haaveilee erilaisesta elämäntyylistä kuin suuresta boheemista uusioperheestä.
 

Yhteistyössä