Toggle sidebar

Olisiko typerä idea kirjoittaa lapselle eräänlaisia kirjeitä näistä asioista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Olen ajatellut kirjoittaa eräänlaisia kirjeitä lapselleni yhteen muistivihkoon, joka onkin jo valmiiksi hankittu. Näissä kirjeissä olisi tarkoitus kertoa ihan vain lapsen isästä (jota lapsi ei ole koskaan tavannut, ja joka ei siis elämässämme ole millään tavalla mukanakaan) ja hänen suvustaan sen verran, mitä osaan kertoa ja kertoa myös jollain tavalla niistä syistä, mitkä eroomme johtivat. Isää ei ole tarkoitus haukkua, ja hyviä muistoja on tarkoitus tuoda esille.

Lisäksi ajattelin kertoa raskausajasta, hieman synnytyksestäkin, minun puolen suvustani (no, heidän kanssaan toki ollaan tekemisissä, mutta kuitenkin) ja ihan arkielämän asioista...

Olisiko tämä typerä idea? :D
 
  • Tykkää
Reactions: juff
Ei ois typerää. Suurin osa varmaan haluaa jossain vaiheessa tietää jotain taustoistaan, vanhemmistaan ja suvustaan ja siin vaiheessa taas ei tiedä onko itse elossa tai miten hyvämuistinen kun lapsi alkaa kyselemään. Joten ois hienoa jos ois kirjotettu asioita ylös. Mä kans tykkäisin.
 
Mun mielestä on tosi hieno idea :flower: Asiat tuppaavat unohtumaan ja aina niistä ei ole helppo puhua. lapsi saa sitten kirjeet itselleen kun on tarpeeksi vanha niitä lukemaan ja ymmärtämään. Näin saa myös konkreettisia muistoja sekä linkin isäänsä.

Seurasin aikanaan tätä blogia, jossa myös kirjoitetaan kirjeitä lapselle (joskin vähän eri tarkoituksessa):
http://myana.vuodatus.net/blog/archive?&y=2006&m=04
 
Ei ole. Yleensä niistä asioista halutaan jossain vaiheessa kuitenkin tietää, mitä on aikoinaan tapahtunut. Nyt ne on hyvä kirjoittaa ylös, kun muistkuvat ovat itselläkin vielä tuoreita.

Jos oma äitini olisi ennen kuolemaansa mulle edes kirjoittanut jotain esim raskaudestaan/synnytyksestään mun kohdalla, olisin ikionnellinen niistä tiedoista nyt, kun itsekin olen raskaana.

Ei muutakuin kynä käteen ja kirjoittamaan :)
 
Hyvä idea. Ja ainakin jossain vaiheessa elämää varmaan jokainen jälkeläinen arvostaa tuollaista. Jos nyt ei kiihkeimpinä teinivuosinaan halua vaikka lukeakaan, niin sitten myöhemmin.
 
Ei mun mielestä ole typerä idea ollenkaan. :)

Itsekin kirjoitin raskausaikana raskauspäiväkirjaa, syntymän jälkeen olen myös kirjoittanut päiväkirjaa lapsen asioista ja lisäksi kirjoittanut "kirjeitä" ikäänkuin lapsen isälle, jotka kuitenkin säästän itselläni ja annan joskus lapselle jos niin haluaa.
Uskon, että lapsi joskus (viimeistään sitten kun rupeaa itse lisääntymään) haluaa tietää näistä ajoista ja tapahtumista jotka johtivat toisiin jne.
Olen myös kirjoittanut ylös lapsen isän kanssa käymiäni keskusteluita lapsen suhteen ja ne annan myös joskus luettavaksi jos niin haluaa.
Koskaanhan ei voi tietää jos minulle sattuu jotain tai en muuten vain kykene asioista keskustelemaan/muista joten mun mielestä on ihan hyvä että on olemassa jotain konkreettista. :)
 
Olenko outo, kun minä en jotenkaan tykkää yhtään tuosta? Noin niinkuin omalle kohdalleni ajateltuna. Tosin meillä on perheen ja koko suvun kesken hyvin etäiset välit, joka ehkä selittää suhtautumistani hieman. Mitään ymmärrettävää vihanpitoa ei kuitenkaan ole.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa