Olisiko törkeää ostaa 22 v tytölle joululahjaksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tiitu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tiitu"

Vieras
Esim. Setti jossa jokaista ruokailuvälinettä 6 kpl, lautasia tai jotain muuta mitä tarvitsee kun muuttaa omilleen? Todella hankala ollut jo monta vuotta keksiä miehen siskolle joululahjaa ja hän sellaista innokkaana odottaa.

Tilanne on se, että asuu vielä äitinsä (anoppini) kanssa vaikka anoppi on koittanut jo muutaman vuoden suostutella häntä muuttamaan omilleen koska tyttö ei käy koulussa, töissä tai osallistu mitenkään kotitöihin. Jos tyttö olisi omasta halustaan suunnittelemassa yksin asumista en miettisi onko hyvä ostaa jotain tuollaista mutta nyt tilanne vähän eri.

Olisin kiitollinen myös lahjavinkeistä jos jollekin tulee sellaisia mieleen!!! Tyttö kun ei käy missään tai harrasta mitään ja asuu äitinsä luona niin todella hankala keksiä joka vuosi jotain erilaista.
 
Elokuvissa tai vastaavissa paikoissa ei käy. Vaatekauppaan ollaan ostettu todella monta kertaa lahjakortti (mitkä välillä jäänyt käyttämättäkin) niin jotain muuta olisi kiva keksiä,
 
Lahjakortinhan voi ostaa vaikka myös Stockalle tai Anttilaan tai Suomalaiseen, jos ei vaatteita tule niin ostettua. Mä vaan vähän veikkaan, että ne lautaset jää käyttämättä myös, koska ei kuulosta siltä, että hän on sieltä äidin luota mihinkään lähdössä.
 
Vaikuttaa masentuneelta. Ei normaali 22-v nuori vain linnottaudu äitinsä helmoihin. Tyttöhän ei käy koulussa eikä töissä, ei harrasta mitään eikä ilmeisesti omista edes yhtä kaveria. Paras lahja tytölle olisi ohjata hänet hoitoon, jotta saisi elämänsä raiteilleen ja alkuun. Tuota menoa menettää mielenterveytensä lopullisesti ja syrjäytyy koko yhteiskunnasta. Tehkää nyt hyvänen aika jotain!
 
Vähän ot: Muuttaminen omilleen voisi tehdä tytön itsevarmuudelle (ja muutenkin) hyvää. Äitinsä kun valittaa kun tyttö ei tee mitään ja sitten jos tekee niin saa haukut kuinka ei osaa. Töitä jos on hakenut niin saa kuulla kuinka hänestä ei takuulla ole sellaiseen työhön ja ei varmasti jaksa kuin puolikkaan vuoron, kouluun kun on hakenut niin äiti on sitä mieltä ettei tyttö tule edes pääsykokeista läpi pääsemään ja sanoo nämä suorasn tytölle jne. En tiedä kokeeko tyttö äitinsä puheen jotenkin ystävällisempänä kun on sitä koko ikänsä kuunnellut mutta minut anopoi ainakin on saanut itkemään minta kertaa kun kommentoi ja arvostelee niin ilkeästi. Enkä siis normaalisti ole mitenkään herkkä itkemään tai vastaavaa. Minun seurassa tyttö on todella iloinen ja reipas. Peruskoulussa pärjännyt todella hyvin eli ei ole edes nitenkään hidas oppimaan mikä vaikeuttaisi koukun käymistä.
 
Mitä jos ap ottaisit tytön vähän kuin siipiesi suojaan, ja alkaisit yhdessä tytön kanssa etsimään tälle vuokra-asuntoa yms. Kävisitte yhdessä näytöissä, ja alkaisitte yhdessä järjestelemään muuttoa ja opinto-/työasioita. Jos äiti on tuollainen lannistaja, niin hänestä ei kyllä tueksi ole. Uskon, että positiivisella kannustamisella ja rohkaisulla hän saisi oman elämänsä syrjästä paremmin kiinni!
 

Yhteistyössä