Z
"Zuzu"
Vieras
Tilanne siis se, että "riitelemme" jatkuvasti siitä onko mies vauvan kanssa esim. Sitä aikaa että saan siivottua, ripustettua pyykit, tehtyä ruokaa tai jotain muuta mitä pitäisi saada tehtyä/ olisi kiva tehdä ennen kun vauva käy yöunille. Tällä hetkellä vauva ei ole kiinnostunut siitä mitä minä teen vaan konttaa joko omilleteilleen -> saan mennä heti perässä tai sitten roikkuu keittiön laatikoissa tai uuninkahvassa ja nojaa taaksepäin niin, että lastikko irtoaa ja vauva lentää selälleen. Tekee siis kokoajan tuollaisia ei niin turvallisia kokeiluja niin monet hommat jäävät kokoajan kesken.
Aina tuntuu olevan väärä aika (mies haluaa katsoa telkkaria tai olla netissä) kun kysyn voisiko pitää vauvaa hetken silmällä. Yleensä jos suostuu kiikuttaa vauvan minun jalkoihini muutaman minuutin päästä ja sanoo tekevänsä jotain muuta. Esim. Tänään kuorin perunoita ruokaa varten ja miehen piti olla vauvan kanssa, että saan ruuan nopeasti tehtyä kun olimme jo nälkäisiä. Ehdin kuoria melkein kaksi perunaa (tarkoituksena oli tehdä niin iso annos, että siinä olisi huomisetkin ruuat) kun mies toi vauvan keittiöön ja sanoi haluavansa katsoa urheilua rauhassa.
Olisikohan ihan pöhkö idea jos sopisimme jonkun tietyn ajan päivästä jonka mies olisi vauvan kanssa, että saisin jotain tehtyä? Mies aina vetoaa siihen, että voin tehdä kaiken silläaikaa kun vauva nukkuu päiväunia tai menen illalla nukkumaan. Mutta haluaisin itsekin suht samaanaikaann nukkumasn kun yöt ovat todella katkonaisia hampaiden tulon takia.
Tunnen itseni muutenkin jo todella saamattomaksi eli en kaipaa sitä, että joku tulee kertomaan kuinka saa kaiken ja vähän ylimääräistä tehtyä neljän lapsen kanssa. Tällä hetkellä en vain oikein saa mitään tehtyä vauvan kanssa mitään mitä pitäisi ja mielialaa ei ainakaan kohota se, että meillä on jatkuvasti kamala kaaos ja ruoka vaihtuu voileipiin ja jogurttiin kun luovun ajatuksesta tehdä jotain mihin menee vähän kauemmin aikaa.
Aina tuntuu olevan väärä aika (mies haluaa katsoa telkkaria tai olla netissä) kun kysyn voisiko pitää vauvaa hetken silmällä. Yleensä jos suostuu kiikuttaa vauvan minun jalkoihini muutaman minuutin päästä ja sanoo tekevänsä jotain muuta. Esim. Tänään kuorin perunoita ruokaa varten ja miehen piti olla vauvan kanssa, että saan ruuan nopeasti tehtyä kun olimme jo nälkäisiä. Ehdin kuoria melkein kaksi perunaa (tarkoituksena oli tehdä niin iso annos, että siinä olisi huomisetkin ruuat) kun mies toi vauvan keittiöön ja sanoi haluavansa katsoa urheilua rauhassa.
Olisikohan ihan pöhkö idea jos sopisimme jonkun tietyn ajan päivästä jonka mies olisi vauvan kanssa, että saisin jotain tehtyä? Mies aina vetoaa siihen, että voin tehdä kaiken silläaikaa kun vauva nukkuu päiväunia tai menen illalla nukkumaan. Mutta haluaisin itsekin suht samaanaikaann nukkumasn kun yöt ovat todella katkonaisia hampaiden tulon takia.
Tunnen itseni muutenkin jo todella saamattomaksi eli en kaipaa sitä, että joku tulee kertomaan kuinka saa kaiken ja vähän ylimääräistä tehtyä neljän lapsen kanssa. Tällä hetkellä en vain oikein saa mitään tehtyä vauvan kanssa mitään mitä pitäisi ja mielialaa ei ainakaan kohota se, että meillä on jatkuvasti kamala kaaos ja ruoka vaihtuu voileipiin ja jogurttiin kun luovun ajatuksesta tehdä jotain mihin menee vähän kauemmin aikaa.
