Olisiko aika erota?

Tälläinen tilanne siis meillä on 2 pientä lasta ja yhteinen okt talo rakennettu niin sanotusti miehen paikkakunnalle. Heti alunperin on sovittu että mies jää taloon jos ero joskus tulisi. Minä en täälä viihdy vaan haluaisin lähemmäs omia sukulaisiani ja ystäviäni.
Koskaan emme ole loistavasti edes toimeen tulleet että ihme on kun tähän asti on jo päädytty.
Mies ei laita kotihommissa eikä lasten hoidossa tikku ristin. Toki hän on se joka meillä töissä käy minä olen lasten kanssa kotona.
Mies käy kavreiden kanssa melkeen joka viikonloppu ryypiskelemässä ja minä olen lasten kanssa kotona toisin päin ei tule kysymykseenkään. Perheen kesken emme tee mitään ja olemme muutenkin aivan eri mieltä kaikesta.
Olisko parempi siis erota hyvissä väleissä vai kituuttaa niin kauvan kunnes on valmis käymään toisen kurkkuun niin sanotusti?
Paremmaksi emme saa tätä muokattua yritetty kyllä on monesti...

 

mä yrittäisin viel käydä vaikka miehen kans parisuhdeneuvonnassa? tai sitte ettisin jotai tekemistä ittelleni, missä voi olla lapset mukana ja ois kivaa?

 

No tietämättä koko taustaanne, mutta tuon tekstin luettuani, eroaisin kyllä.

Jos mies on nyt (ollut ilmeisesti kokoajan?) omissa menoissa, ei auta lasten- tai kodinhoidossa, niin miksi se tilanne yhtäkkiä muuksi muuttuisi? Monta vuotta ollut aikaa, ja sama meno kun jatkuu, se riittäisi mulle. Ja lähtisin lätkimään.
Rakkautta on varmasti, mutta se ei vaan aina riitä.

 

pariterapiaa. Menkää perheneuvolan kautta jos ei talous anna myöden.

Tuntuu ettei teillä oikein ajtus perhe-elämästä kohtaa. Pariterapiassa saavat teidät näkemään mitä toinen haluaa ja voiko sen toteuttaa.

 

Onko tilanne ollut jo ennen lapsia? Jos on niin miksi ihmeessä hankit lapsia liian erilaisen ihmisen kanssa?

 

Itse en oikein ymmärrä, että miksi on kaikki tuo rakennettu jos alusta alkaenkaan asiat eivät ole tuntuneet "oikealta" ?
Mutta koska tilanne nyt on tuo, niin itse ottaisin asiat puheeksi ja punnitsisin vaihtoehdot miehen kanssa. Kuuntele, mitä mieltä mies on asiasta ja tee päätöksiä vasta sen jälkeen.

 

Ennen lapsia riideltiin ja rakastettiin, ei se nyt tälläistä ollut mutta ei siis asiat sillonkaan hyvin olleet nuoruuden ja rakkauden huumassa en vaan ymmärtänyt ja piti saada kaikki ja heti niin tässä on sitten se tulos. Minä en huomannut kiinnittää huomiota siihen että mies harrastaa ihan valtavasti monta kertaa viikossa koska ei ollut vielä lapsia pystyin itsekin menemään niinkuin halusin ja menemään myös mieheni mukaan.
Nyt nämä pienet lapset pitävät minut aika visusti kotona tms lapsi ystävällisissä paikoissa mutta mies ei vaan ole vähentänyt harrastuksiaan joten minusta tuntuu kun olisin yksin aina lasten kanssa kotona.

 

Oletteko käyneet pariterapiassa?
Vaikka ero tuntuukin selvimmältä vaihtoehdolta nyt, niin onko se varmasti sitä? Voihan olla että siellä taustalla on jotain sellaista mistä ette vaan ole saaneet puhuttua?