Olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä päiväkodin henkilökunta on

["vvv"]

Päiväkodeissa työskentelevät näkevät päiväkodin arjen parhaiten. Entä sitten kun he itse ovat hoitovapaalla, vievätkö isommat lapsensa päiväkotiin siitä huolimatta? Kertokaa alan ammattilaiset mitä mieltä olette ns. virikehoidosta ylitäysissä päiväkodeissa. Onko se todella niin hyvää kuin moni kotiäiti olettaa? Onko aikaa yksilölliseen ohjaukseen vai meneekö suurin osa ajasta ihan perushoitoon? Jääkö normaalisti kehittynyt, normaalin perheen lapsi jostain paitsi, jos ei käy päiväkodissa, kun vanhempi on kotona? Riittääkö kerhotoiminta ja jos riittää, niin minkä ikäisenä viimeistään olisi hyvä mennä päiväkotiin oppimaan sosiaaliseksi?

Toivoisin, että tähän vastaisivat ne, jotka oikeasti työskentelevät päiväkodissa. Eivät ne, joiden ainoa tieto perustuu siihen mitä Nico-Jeccica 2,5-v on kotona hoitopäivän jälkeen kertonut.

 

["Layla"]

Mä haluaisin myös kuulla hoitotätien mielipiteitä asioista! =)

 

[---]

Itse olen työskennellyt kahdessa ryhmiksessä ja viidessä päiväkodissa. Nyt itse olen lasteni kanssa kotona ja muutettiin juuri pienempään asuntoon, ettei vaan tarvii alle 3-vuotiasta viedä hoitoon ja senkin jälkeen hoitaisin itse, jos olisi mahdollista. Normaali lapsi, jonka vanhemmalla/vanhemmilla ei ole mitään mielenterveysongelmia tms. ja jonka kanssa ulkoillaan, askarrellaan, luetaan ja touhutaan ei tarvitse mitään ihme virikehoitoa. Ihan normaaleja asioita päikyssä tehdään, ei se mikään kasvatuskeskus ole. Valitettavasti vaan monen lapsenn kotona ei vaan paljon lapsen kanssa touhuta ja kasvattaminenkin on tylsää.

 

["vvv"]

Itse olen työskennellyt kahdessa ryhmiksessä ja viidessä päiväkodissa. Nyt itse olen lasteni kanssa kotona ja muutettiin juuri pienempään asuntoon, ettei vaan tarvii alle 3-vuotiasta viedä hoitoon ja senkin jälkeen hoitaisin itse, jos olisi mahdollista. Normaali lapsi, jonka vanhemmalla/vanhemmilla ei ole mitään mielenterveysongelmia tms. ja jonka kanssa ulkoillaan, askarrellaan, luetaan ja touhutaan ei tarvitse mitään ihme virikehoitoa. Ihan normaaleja asioita päikyssä tehdään, ei se mikään kasvatuskeskus ole. Valitettavasti vaan monen lapsenn kotona ei vaan paljon lapsen kanssa touhuta ja kasvattaminenkin on tylsää.

Kiitos, että joku vastasi. Toivoisin lisää kommentteja.

 

[kysyn vaan]

Millaista askartelua tää vastannut päiväkodin täti tarkoittaa? Mitä keksisi 2-ja 4-vuotiaille? Vinkkejä kaivataan.

 

["vvv"]

nostelen

 

["Villasukka"]

En voi sanoa itseäni päivähoidon ammattilaiseksi, mutta olen työskennellyt ryhmäpäivähoidossa ja ja parissa päiväkodissa. Joten jotain tiedän.

Kun tuli omalle kohdalle aika miettiä siirtymistä takaisin työelämään (lue pätkätyöhelvettiin)niin lapsi oli 3 vuotias. Hain hänelle hoitopaikkaa siksi, että voin itse ottaa paremmin vastaan nopeita sijaisuuksia ja toisekseen siksi, että lapsi oppii olemaan toisten lasten kanssa. Kotona ollessamme olimme eläneet ns. normaalia arkea säännöllisine päivärytmeineen ja touhuineen. Ainut mitä en pystynyt tarjoamaan oli omanikäiset kaveri.

Eli kuten joku jo aiemmin kertoi ei hoitopaikka ole se autuaaksi tekevä paikka. MUTTA MUISTETTAVA ON NE PERHEET TAI VANHEMMAT JOTKA SYYSTÄ TAI TOISESTA EI VOI TARJOTA LAPSELLE HYVÄÄ PERUSHOITOA niin heidän kohdallaan monesti on parempi vaikka kokopäivähoitopaikka kuin kotihoito 24/7.

 

["hoitaja"]

Itse pk:ssa töissä.
moni vanhempi kysyy jäädessään hoitovapaalle, että ottaako lapsen kokonaan pois vai tulisiko lapsi hoitoon välillä. Ehdotan aina hoitoon tulemista esim. 10 päivää/kk. se on lapselle mukavaa tavata muita lapsia, päästä touhuamaan päiväkoti juttuja.Meillä lähetetään vanhemmille kuukausi etukäteen tietoa mitä hoidossa tapahtuu. näin vanhemmat voivat tuoda lapsensa hoitoon juuri silloin,kun jotain extraa tapahtuu. Toki moni päivä on ns. peruspäivä eikä ihmeitä ole, mutta ne kaverit. niitä lapset tulevat katsomaan.

Itse vien lapseni päiväkotiin,kun jään hoitovapaalle (10 krt/kk) ajattelin myös uuden tulokkaan kanssa mennä niinä päiviä muskariin yms.kun isompi on hoidossa. Meillä lapsi tykkää olla hoidossa, joten en näe siinä mitään väärää,
Mutta ei se lapsi siitä vaurioidukaan, jos jää kotiin vanhempiensa kanssa

 

[Pkn tätinäkin ollut]

Jos lapsella on ihan normaalit kotiolosuhteet, niin kyllä tuo "virikehoito" on ihan hölynpölyä! Ehdottomasti se on äiti, joka ehtii arjen keskelläkin parhaiten oman lapsensa huomioida parhaiten ja kyllä sille vielä 5-vuotiaallekin riittää kaveriseuraksi ihan hyvin kerhot yms, jos äiti vaan suinkin jaksaa viedä (miksei jaksaisi, jos jaksaisi raahata päiväkotiinkin).

Eli itse hoidan erittäin tyytyväisenä omia lapsiani kotona.

 

["vvv"]

Jos lapsella on ihan normaalit kotiolosuhteet, niin kyllä tuo "virikehoito" on ihan hölynpölyä! Ehdottomasti se on äiti, joka ehtii arjen keskelläkin parhaiten oman lapsensa huomioida parhaiten ja kyllä sille vielä 5-vuotiaallekin riittää kaveriseuraksi ihan hyvin kerhot yms, jos äiti vaan suinkin jaksaa viedä (miksei jaksaisi, jos jaksaisi raahata päiväkotiinkin).

Eli itse hoidan erittäin tyytyväisenä omia lapsiani kotona.

Riittääkö sun mielestä, jos lapsi menee hoitoon ekan kerran vasta eskariin? Jos siis on normaali lapsi ja normaali perhe ja lapsi pääsee joskus harrastuksiin tapaamaan kavereita.

 

[sakuliini]

Minusta tuo riippuu siitä lapsesta. Tarvitseeko lapsi ympärilleen lapsiryhmää.

Toiset oppivat ne esikoulua ja koulua varten tarvittavat ryhmässä työskentelyn ja olemisen taidot ihan kerhossa tai esikoulussa. Toiset taas voivat tarvita sitä päiväkotiryhmää siihen että oppivat odottamaan vuoroaan, keskittymään siihen omaan tekemiseen vaikka ympärillä onkin muita lapsia, kuuntelemaan yleisiä ohjeita (koko ryhmälle annettuja) ja ottamaan toiset huomioon. Ja sitten vielä että onko lapsella kotiympäristössään mahdollista solmia kaverisuhteita esim. naapurin lapsiin ja näin harjoitella niitä sosiaalisia suhteita. Se on kuitenkin iha eri tavalla opettavaista olla ihan vieras kaveri, kuin olla vain sen oman perheen kesken. Nämä taidot kuitenkin helpottavat sen lapsen koulun aloitusta.

Ja tää on päiväkodissa töitä tehnyt

 

["vvv"]

Minusta tuo riippuu siitä lapsesta. Tarvitseeko lapsi ympärilleen lapsiryhmää.

Toiset oppivat ne esikoulua ja koulua varten tarvittavat ryhmässä työskentelyn ja olemisen taidot ihan kerhossa tai esikoulussa. Toiset taas voivat tarvita sitä päiväkotiryhmää siihen että oppivat odottamaan vuoroaan, keskittymään siihen omaan tekemiseen vaikka ympärillä onkin muita lapsia, kuuntelemaan yleisiä ohjeita (koko ryhmälle annettuja) ja ottamaan toiset huomioon. Ja sitten vielä että onko lapsella kotiympäristössään mahdollista solmia kaverisuhteita esim. naapurin lapsiin ja näin harjoitella niitä sosiaalisia suhteita. Se on kuitenkin iha eri tavalla opettavaista olla ihan vieras kaveri, kuin olla vain sen oman perheen kesken. Nämä taidot kuitenkin helpottavat sen lapsen koulun aloitusta.

Ja tää on päiväkodissa töitä tehnyt

Minkä ikäisenä sun mielestä pitää mennä sinne päiväkotiin opettelemaan, jos kerho ei riitä lapselle? 5-vuotiaana, 2-vuotiaana?

 

["minä vain"]

"Päiväkotiin oppimaan sosiaaliseksi? "
Hahahahhahhaa.

Okei, eli tässä mun mielipide asiasta. Ammatiltani olen lähihoitaja, erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Työskennellyt kolmessa eri päiväkodissa ennen kotiin jäämistäni ja tehnyt lisäksi erilaisia alaa liittyviä pienempiä pätkätöitä ja sijaisuuksia. Nyt hoidan kotona kolmevuotiasta sekä yksivuotiasta lastani, tarkoituksena on olla kotona ainakin niin kauan, että lapset aloittavat koulun, mahdollisesti vielä ainakin alaluokkien ajan.

Päivähoidossa on varmasti myös niitä hyviä paikkoja, mutta useimmiten totuus on se, että varsinkin alle kolmevuotiaiden ryhmässä tilanne on se, että on hyvä jos ehditään perushoito tekemään. En voi varsinaisesti puhua mitenkään erityisen laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ainakaan oman kokemukseni kautta.

Mielestäni tämä nykyinen ajattelu lapsen sosiaalistumisesta ja virikehoidosta on ihan puppua. Saman asian ajaa esim. jokin kerho tai sitten ihan jo vain se, että tavataan silloin tällöin niitä naapurin lapsia ja leikitään yhdessä, askarrellaan kotona vanhempien kanssa, kuljetaan luonnossa retkillä yhdessä, käydään hakemassa posti ja ihastellaan matkalla pajunkissoja. Ei lapsi tarvitse mitään järkyttäviä virike ja tehtävä määriä vaan ihan sitä rauhallista arkielämää. Se, mitä lapselle jää lapsuudesta mieleen on arkijutut.

Esikoulusta vielä. Täällä on onneksi ainakin tällä hetkellä mahdollista päästä myös seurakunnan eskariin, joka järjestetään vain kahdesti viikossa ja kestää sen puoli päivää, niin kuin tavallinen eskarikin. Tähän aion omat lapseni ilmoittaa sitten kun sen aika on. Pitkä lapsuus on mielestäni hyvin tärkeä asia.

Joku vielä kyseli askarteluista... Lasten kanssa voi touhuta vaikka sormiväreillä, väritellä värityskuvia, piirtää, maalata, tehdä ikkunataidetta, leikata erilaisia kuvioita paperista/kankaasta, tehdä ompelukuvia, kerätä ulkoa luonnonmateriaaleja ja askarrella niistä jotain... Lista on loputon. Meillä tällä hetkellä suosituimpia askartelutouhuja ovat muovaileminen, leipominen sekä nyt kevään korvalla siementen istuttaminen ja niiden hoito.

Vain mielikuvitus on rajana. Vanhemmat tarvisivat vain lisää itseluottamusta siihen, että osaavat kyllä tarjota lapselleen riittävästi puuhaa.

 

["vvv"]

[QUOTE="minä vain";23417040]"Päiväkotiin oppimaan sosiaaliseksi? "
Hahahahhahhaa.

Okei, eli tässä mun mielipide asiasta. Ammatiltani olen lähihoitaja, erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Työskennellyt kolmessa eri päiväkodissa ennen kotiin jäämistäni ja tehnyt lisäksi erilaisia alaa liittyviä pienempiä pätkätöitä ja sijaisuuksia. Nyt hoidan kotona kolmevuotiasta sekä yksivuotiasta lastani, tarkoituksena on olla kotona ainakin niin kauan, että lapset aloittavat koulun, mahdollisesti vielä ainakin alaluokkien ajan.

Päivähoidossa on varmasti myös niitä hyviä paikkoja, mutta useimmiten totuus on se, että varsinkin alle kolmevuotiaiden ryhmässä tilanne on se, että on hyvä jos ehditään perushoito tekemään. En voi varsinaisesti puhua mitenkään erityisen laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ainakaan oman kokemukseni kautta.

Mielestäni tämä nykyinen ajattelu lapsen sosiaalistumisesta ja virikehoidosta on ihan puppua. Saman asian ajaa esim. jokin kerho tai sitten ihan jo vain se, että tavataan silloin tällöin niitä naapurin lapsia ja leikitään yhdessä, askarrellaan kotona vanhempien kanssa, kuljetaan luonnossa retkillä yhdessä, käydään hakemassa posti ja ihastellaan matkalla pajunkissoja. Ei lapsi tarvitse mitään järkyttäviä virike ja tehtävä määriä vaan ihan sitä rauhallista arkielämää. Se, mitä lapselle jää lapsuudesta mieleen on arkijutut.

Esikoulusta vielä. Täällä on onneksi ainakin tällä hetkellä mahdollista päästä myös seurakunnan eskariin, joka järjestetään vain kahdesti viikossa ja kestää sen puoli päivää, niin kuin tavallinen eskarikin. Tähän aion omat lapseni ilmoittaa sitten kun sen aika on. Pitkä lapsuus on mielestäni hyvin tärkeä asia.

Joku vielä kyseli askarteluista... Lasten kanssa voi touhuta vaikka sormiväreillä, väritellä värityskuvia, piirtää, maalata, tehdä ikkunataidetta, leikata erilaisia kuvioita paperista/kankaasta, tehdä ompelukuvia, kerätä ulkoa luonnonmateriaaleja ja askarrella niistä jotain... Lista on loputon. Meillä tällä hetkellä suosituimpia askartelutouhuja ovat muovaileminen, leipominen sekä nyt kevään korvalla siementen istuttaminen ja niiden hoito.

Vain mielikuvitus on rajana. Vanhemmat tarvisivat vain lisää itseluottamusta siihen, että osaavat kyllä tarjota lapselleen riittävästi puuhaa.[/QUOTE]



Ihanaa, että tälläsiäkin äitejä on vielä olemassa. Nykyään taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus viedä lapset hoitoon jo ihan pienenä, koska se on muka lapsen parhaaksi.

 

[Meillä]

ei ole tosiaankaan 2½v. mitään virikehoitoa tarvinnut,saadaan kumpikin ihan hyvin virikettä,kun käydään yhdessä kerhoilemassa,muskarissa,ulkoilemassa sekä kyläilemässä.Usein kotona piirretään,maalataan,muovaillaan,joskus askarrellaan jotain helppoa.

 

["minä vain"]

[QUOTE="vvv";23417221]Ihanaa, että tälläsiäkin äitejä on vielä olemassa. Nykyään taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus viedä lapset hoitoon jo ihan pienenä, koska se on muka lapsen parhaaksi.[/QUOTE]

Oi, kiitos. Pakko sanoa, että punastuin vähän kuin luin tuota. On meinaan aika usein tullut selväksi, että kyllä olen vähän hullu, kun ajattelen noin (ja kyllä sen vielä joku tähänkin ketjuun ehtii mainita .

 

["vieras"]

Kiitos askarteluvinkeistä, itselläni kun meinaa olla peukalo keskellä kämmentä noiden askartelujen kanssa, en ole lainkaan mikään näpertäjä, vaikka olen 10kk ikäisestä asti päiväkodissa noita taitoja aikanaan hionutkin.

 

["vvv"]

[QUOTE="minä vain";23417423]Oi, kiitos. Pakko sanoa, että punastuin vähän kuin luin tuota. On meinaan aika usein tullut selväksi, että kyllä olen vähän hullu, kun ajattelen noin (ja kyllä sen vielä joku tähänkin ketjuun ehtii mainita .[/QUOTE]

Minusta tuntuu oudolta, jos äiti ei ole lapselleen paras mahdollinen hoitaja. Onko silloin äidissä tai lapsessa jotain vikaa, jos vieras osaa paremmin kasvattaa lapsen ja lapsi viihtyy mieluummin vieraan hoidossa kuin kotona?

 

["vvv"]

[QUOTE="vieras";23417477]Kiitos askarteluvinkeistä, itselläni kun meinaa olla peukalo keskellä kämmentä noiden askartelujen kanssa, en ole lainkaan mikään näpertäjä, vaikka olen 10kk ikäisestä asti päiväkodissa noita taitoja aikanaan hionutkin. [/QUOTE]

Kun katsoo niitä töherryksiä, joita mun lapset päiväkodista kotiin kantaa, niin ei niiden suunnittelussa tarvii välttämättä olla ammattilainen. Vaatii vaan vähän mielikuvitusta tehdä erilaisia askarteluja kotona, mut kun askartelija on 2-5-vuotias, niin ei ne jutut kovin vaikeita voi kuitenkaan olla, että lapsi saa ne itsenäisesti tehtyä.

 

[...]

Askarteluista: Taikataikina on muuten aika hyvä juttu myös, tai sitten joku ihan tiimarin tms. valmismassa. Työn voi sitten vaikka kuivuttua maalata.
Kannattaa hyödyntää myös erilaiset juhlat ja vuodenajat. Jos viettää pääsiäistä, niin voi jo hyvissä ajoin hakea pajun- tai koivunoksia ja koristella niitä. Meillä tämän vuoden hitti oli tipujen teko, sormiväreillä painoimme keltaisia tahroja paperille ja sitten kun olivat kuivuneet, piirsimme niille nokan ja jalat.
Yksinkertaisuus on lasten kanssa askarrellessa huippujuttu.

 

[pk täti]

Täällä myös hoitovapaalla oleva pk-työntekijä! Oma kantani oli alusta asti selvä eli ei esikoista päiväkotiin. Syitä olivat juuri isot meluisat ryhmät, päiväkodissa liikutellaan isoja massoja ulos, syömään, nukkariin yms. eli paljon odottelua jne. mutta 3 vuotiaana alkoi esikoinen käydä kerhossa 3h/kerrallaan muutaman kerran viikossa jonka koin hyväksi kaikille!
Kerho toi mukavaa vaihtelua päivään ja samalla lapsi oppii ryhmässä toimimisentaitoja yms. Kerhossa oli vain max. 10 lasta paikalla (usein vähemmin) ja kaksi hoitajaa ja toiminta kiireetöntä yhdessä oloa eli aivan luxusta verrattuna päiväkotiin

 

[äitiläinen]

Osa teistä taitaa unohtaa sen, että esim. mielenterveysongelmainen äiti ei jaksa askarrella eikä välttämättä edes huomaa niitä pajunkissojakaan . Olen kiitollinen että lapseni on hyvässä pienryhmässä hoidossa, sillä kotona en edes pystyisi tekemään kaikkea sitä, missä 4-vuotias tarvitsee nyt treeniä (askartelut, aistijumpat, sosiaaliset kontaktit ym.). Lisäksi olen sitä mieltä että moni vähättelee oman ikäisen seuran tärkeyttä- kaikilla kun ei ole naapurissa lapsia eikä edes ystäviä, jotka olisivat perheellisiä...

Kiitos hoitajille, kun jaksatte vaativaa työtänne. Ilman teitä minäkään en saisi keskittyä parantumiseen ja tulevaan terapiajaksoon <3.

 

["vieras"]

[QUOTE="Villasukka";23416623]En voi sanoa itseäni päivähoidon ammattilaiseksi, mutta olen työskennellyt ryhmäpäivähoidossa ja ja parissa päiväkodissa. Joten jotain tiedän.

Kun tuli omalle kohdalle aika miettiä siirtymistä takaisin työelämään (lue pätkätyöhelvettiin)niin lapsi oli 3 vuotias. Hain hänelle hoitopaikkaa siksi, että voin itse ottaa paremmin vastaan nopeita sijaisuuksia ja toisekseen siksi, että lapsi oppii olemaan toisten lasten kanssa. Kotona ollessamme olimme eläneet ns. normaalia arkea säännöllisine päivärytmeineen ja touhuineen. Ainut mitä en pystynyt tarjoamaan oli omanikäiset kaveri.

Eli kuten joku jo aiemmin kertoi ei hoitopaikka ole se autuaaksi tekevä paikka. MUTTA MUISTETTAVA ON NE PERHEET TAI VANHEMMAT JOTKA SYYSTÄ TAI TOISESTA EI VOI TARJOTA LAPSELLE HYVÄÄ PERUSHOITOA niin heidän kohdallaan monesti on parempi vaikka kokopäivähoitopaikka kuin kotihoito 24/7.[/QUOTE]

Oletko ihan PIMEÄ?? => jos tekstisi lukee => niin normi ihmiset eivät voi viedä lastaan hoitoon koska eivät pysty tarjoamaan perushoitoa.

 

["vvv"]

Osa teistä taitaa unohtaa sen, että esim. mielenterveysongelmainen äiti ei jaksa askarrella eikä välttämättä edes huomaa niitä pajunkissojakaan . Olen kiitollinen että lapseni on hyvässä pienryhmässä hoidossa, sillä kotona en edes pystyisi tekemään kaikkea sitä, missä 4-vuotias tarvitsee nyt treeniä (askartelut, aistijumpat, sosiaaliset kontaktit ym.). Lisäksi olen sitä mieltä että moni vähättelee oman ikäisen seuran tärkeyttä- kaikilla kun ei ole naapurissa lapsia eikä edes ystäviä, jotka olisivat perheellisiä...

Kiitos hoitajille, kun jaksatte vaativaa työtänne. Ilman teitä minäkään en saisi keskittyä parantumiseen ja tulevaan terapiajaksoon <3.

Minä puhuin aloituksessa normaalisti kehittyneistä normaalien perheiden lapsista. En erityislapsista tai perheistä, joissa äiti tai isä on niin sairas, ettei kykene lastaan hoitamaan. Erityistilanteet on aina huomioitava toki, mutta tässä aloituksessa oli nyt kyse ihan tavallisesta ja terveestä lapsesta ja äidistä/isästä.