Läksin sit koirien kanssa metsään ja laitoin ne vetovyöhöni kiinni, jotta kädet saa olla vapaina. Narttu sai ihan ihme sekoilukohtauksia kesken kaiken ja haastoi muita leikkiin.
Olin ihan solmussa hihnojen kanssa vähän väliä ja hermot meinas mennä koko ajan. Sain sit porukan hieman rauhoittumaan ja jatkettiin lenkki, kunnes päästiin voimalinjojen alla talvisin menevälle hiihtoladulle.
Se kun on suopohjaa, niin nilkkoja myöten sinne märkyyteen uppos joka askeleella. Koirat sai sit siellä taas näitä riehumiskohtauksia ja kävipä sitten niin, et kun ärähdin, et nyt loppuu riehumiset, ni ihan kuin olisivat yksissä tuumin päättäneet, et kiusivat hieman minnuu.
Yks kiersi takaata ja sit päättivät tempaista oikein kunnolla leikkiin ja juoksuun, ni johan siinä vetivät miulta nätisti jalat alta ja lopulta mie olin selälläni siellä märässä mättäikössä |O
Siellä sit kirosin ja koitin kammeta itteeni ylös samalla ku koirat koittavat tulla painimaan. Huutoni ja kiroiluni kuului varmaan kauas |O Ja koirat katsoivat vaan hämillään, et mitä hyö nyt muka on tehneet! mitä? Myökö muka kiusattiin? Eikä, ei varmana!
Mies hieman katsoi, kun kotio tulin vettä valuvana ja niin äkäisenä...
Mut juuh...tämmöstä tää noitten pellejen kanssa välillä tuppaa olemaan ja kuten miulle on jo vuosia sanottu, et näitten koirien kanssa vaaditaan ihan helvetisti huumorintajua ja yleensä sitä riittääkin hirmu pitkälle, mut tänää ei meinannu riittää sitten millään.
Noh...onneks nyt on lämmintä yllä ja koko juttu jo naurattaa, mut jos huomenna tekevät saman, ni sit ei naurata enää yhtään!
Olin ihan solmussa hihnojen kanssa vähän väliä ja hermot meinas mennä koko ajan. Sain sit porukan hieman rauhoittumaan ja jatkettiin lenkki, kunnes päästiin voimalinjojen alla talvisin menevälle hiihtoladulle.
Se kun on suopohjaa, niin nilkkoja myöten sinne märkyyteen uppos joka askeleella. Koirat sai sit siellä taas näitä riehumiskohtauksia ja kävipä sitten niin, et kun ärähdin, et nyt loppuu riehumiset, ni ihan kuin olisivat yksissä tuumin päättäneet, et kiusivat hieman minnuu.
Yks kiersi takaata ja sit päättivät tempaista oikein kunnolla leikkiin ja juoksuun, ni johan siinä vetivät miulta nätisti jalat alta ja lopulta mie olin selälläni siellä märässä mättäikössä |O
Siellä sit kirosin ja koitin kammeta itteeni ylös samalla ku koirat koittavat tulla painimaan. Huutoni ja kiroiluni kuului varmaan kauas |O Ja koirat katsoivat vaan hämillään, et mitä hyö nyt muka on tehneet! mitä? Myökö muka kiusattiin? Eikä, ei varmana!
Mies hieman katsoi, kun kotio tulin vettä valuvana ja niin äkäisenä...
Mut juuh...tämmöstä tää noitten pellejen kanssa välillä tuppaa olemaan ja kuten miulle on jo vuosia sanottu, et näitten koirien kanssa vaaditaan ihan helvetisti huumorintajua ja yleensä sitä riittääkin hirmu pitkälle, mut tänää ei meinannu riittää sitten millään.
Noh...onneks nyt on lämmintä yllä ja koko juttu jo naurattaa, mut jos huomenna tekevät saman, ni sit ei naurata enää yhtään!
