Olipa mukavaa, olin siivoomassa eilen vanhaa asuntoamme ja käsitin että mieheni auttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja allapäin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

allapäin

Vieras
Tää on pitkä stoori joten kiitos sille joka jaksaa lukea ja kommentoida.

ollaan asuttu n.2kk erillään (lopullinen päätös oli minun koska oli jo pitkään ollut vaikeaa ja paljon ongelmia, mies tehnyt asioiden hyväksi mitään, kaikki voi huonosti)
mies sai nyt asunnon ja on viikon aikana voinut kuljettaa tavaroitaan uudelle asunnolleen (halusin että minä otan kaikki huonekalut). noh, pyysi jos tulisin hänen kanssaan siivoon asunnon.. tottahan luulin että hän auttaisi. hän pakkasi loppuja tavaroitaan autoon ja minä siivosin kämpän :/

Meidän kellari oli vielä tyhjäämättä, sielä oli myös miehen tavaroita. kouluaikaisia kirjoja ja kansioita jne jne. mä jouduin koko kellarin tyhjentään yksin, suurinosa siis roskiin. kun pyysin että mies sen yhden laatikon missä on hänen kirjojaan ja kansioitaan kantaisi. sanoi että mä voin kantaa sen pois..:/
en suostunut, on niin painava. kiukkuisena kantoi sen sitten lopulta pois ja sanoi että ihan tarpeeksi on joutunut kantamaan!
siis, hän ei silloin 2 kk sitten voinut edes lapsia vahtia että olisin saanut pakattua! jouduin pakkaamaan yhden päivän aikana ja toisena veljeni muuttivat mun kanssa tavarat. mies lähti silloin jonnekin, ei suostunut ottamaan edes lapsia.

mulle tuli lähes heti kun olin muuttanut Käräjäoikeudelta avioero-paperit, mies oli laittanut :( kuitenkin hän penää multa ratkaisua tähän tilanteeseen, se on kuulemma mun vastuu kun lähtöpäätöksen tein minä.
mies tekee niin vaikeaksi edes ajatuksen siitä että voitaisiin jossakin vaiheessa jatkaa yhdessä, sanoo ja tekee niin ikäviä asioita :(

 

Yhteistyössä