olinko kohtuuton?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omaa aikaa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

omaa aikaa?

Vieras
Mies herää klo 6, samalla sekunnilla heräs meidän 2v. Kysyn mieheltä josko vois nousta pojan kanssa. Nousee vastahakoisesti ja minä käperryn peiton alle..ihanaa saan vihdoin nukkua niin pitkään kun huvittaa.
Mies ja poika huutlevat minut hereille jo 10min. jälkeen. Nousen ja laitan pojalle aamupalan... tällä välin mies pistää elokuvan pyörimään ja jää sohvalle sitä tuijottamaan,ei kuule eikä näe mitään.... Se siitä aamu-unista...vedin sitten kamalat itkuraivarit tästäkin ihanasta aamusta. Olinko siis kohtuuton?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Milläköhän tota ukonretaletta näpäyttäis???

Meillä välillä vähän saman suuntaista, tosin mies ei vain viitsi nousta ylös sängystä.
Siinä vaiheessa kun minua alkaa tosissaan ketuttamaan aloitan keskustelun aiheesta "kuinka väsynyt pitää olla että sekoaa totaalisesti? Pärjäätkö lasten kanssa mikäli joudun hoitoon pidemmäksi aikaa?".
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Se että käy töissä ja on hetkellinen perheen elättäjä tekee niistä vissiin ainakin puolijumalia.

kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ootko sitä mieltä että työssäkäyvältä ei voi vaatia perheen eteen mitään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Se että käy töissä ja on hetkellinen perheen elättäjä tekee niistä vissiin ainakin puolijumalia.

kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ootko sitä mieltä että työssäkäyvältä ei voi vaatia perheen eteen mitään?

tekehän se mies perhen eteen paljonkin. käy työssä, ettäperhe saa ruokaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ehkä sinulle, muttei monelle muulle. Ja entäs jos perheessä sekä äiti että isä käy töissä? Jätetäänkö silloin kotityöt tekemäti, kun töissäkäynti on niiiiiiin rankkaa? Kyllä sitä kotona olijakin saa joskus tarvita omaa aikaa tai unta. Sinä olet joskus niin ajattelematon ja itsekäs, ettei tosikaan. Kunhan sinä saat sitä mitä koet tarvitsevasi niin muiden ei tarvitse saada sitä mitä he kokevat tarvitsevansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meitsi:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ehkä sinulle, muttei monelle muulle. Ja entäs jos perheessä sekä äiti että isä käy töissä? Jätetäänkö silloin kotityöt tekemäti, kun töissäkäynti on niiiiiiin rankkaa? Kyllä sitä kotona olijakin saa joskus tarvita omaa aikaa tai unta. Sinä olet joskus niin ajattelematon ja itsekäs, ettei tosikaan. Kunhan sinä saat sitä mitä koet tarvitsevasi niin muiden ei tarvitse saada sitä mitä he kokevat tarvitsevansa.

olen hoitanut NELJÄÄ lasta yksin , kn mies opiskeli toisella paikkakunnalla ja siltikin sanon että kotona olo on helpompaa kui työsäkäynti. minäainkin nkui samaan aikaan päikkärit kuin lapsetkin jne.,ku opetetta lapset ajossa nukkumanjä itselki aikaa YÖLLÄ nukkumaan., ninäkin opetteln menemään ajoissa nukkman, ei äidin ole mkäään pakko puoleen yöhön kukkua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja meitsi:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ehkä sinulle, muttei monelle muulle. Ja entäs jos perheessä sekä äiti että isä käy töissä? Jätetäänkö silloin kotityöt tekemäti, kun töissäkäynti on niiiiiiin rankkaa? Kyllä sitä kotona olijakin saa joskus tarvita omaa aikaa tai unta. Sinä olet joskus niin ajattelematon ja itsekäs, ettei tosikaan. Kunhan sinä saat sitä mitä koet tarvitsevasi niin muiden ei tarvitse saada sitä mitä he kokevat tarvitsevansa.

olen hoitanut NELJÄÄ lasta yksin , kn mies opiskeli toisella paikkakunnalla ja siltikin sanon että kotona olo on helpompaa kui työsäkäynti. minäainkin nkui samaan aikaan päikkärit kuin lapsetkin jne.,ku opetetta lapset ajossa nukkumanjä itselki aikaa YÖLLÄ nukkumaan., ninäkin opetteln menemään ajoissa nukkman, ei äidin ole mkäään pakko puoleen yöhön kukkua.

ja kun kumatkin on töissä, ei kotna juuri ole hommaa kun ei kukaan oo sotkemassa,mutta se tekee joka ehtii, eikä kukaankuole jos ei JOKA PÄIVÄ imuroi tai pese pyykkiä tai syö eineksiä
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
olen hoitanut NELJÄÄ lasta yksin , kn mies opiskeli toisella paikkakunnalla ja siltikin sanon että kotona olo on helpompaa kui työsäkäynti. minäainkin nkui samaan aikaan päikkärit kuin lapsetkin jne.,ku opetetta lapset ajossa nukkumanjä itselki aikaa YÖLLÄ nukkumaan., ninäkin opetteln menemään ajoissa nukkman, ei äidin ole mkäään pakko puoleen yöhön kukkua.

Vaikka sinusta on tuntunut helpolta kotona olo monen lapsen kanssa, se ei tunnu kaikista samalta. Sinulla on ollut ongelmia rahan kanssa, olet pyytänyt avustuksia teidän taloudelliseen tilanteeseen. Nyt toisella on ongelmia unen kanssa, pyysi puolisoltaan apua tähän. Jospa pystyisit tällä vertailulla ymmärtämään toista...
 
mä en kans ymmärrä sitä, että monet kukkuu yli puolenyön hereillä ja sitten valitetaan kun lapset aamulla herättää ylös. pitää mennä nukkumaan ajoissa, sillo ku lapsetki, niin saa tarpeeksi sitä unta. stietty on vauvoja jotka herättää, mutta silloin onkin vielä tärkeämpää se että yrittää nukkua silloin kun se on mahdollista. ja yhdyn hernetätiin siinä, että kotona kun on hoitamassa lapsia ja kotia, niin sehän on yhtä kuin lomalla olisi
 
Alkuperäinen kirjoittaja pakkasrouva avannolla:
mä en kans ymmärrä sitä, että monet kukkuu yli puolenyön hereillä ja sitten valitetaan kun lapset aamulla herättää ylös. pitää mennä nukkumaan ajoissa, sillo ku lapsetki, niin saa tarpeeksi sitä unta. stietty on vauvoja jotka herättää, mutta silloin onkin vielä tärkeämpää se että yrittää nukkua silloin kun se on mahdollista. ja yhdyn hernetätiin siinä, että kotona kun on hoitamassa lapsia ja kotia, niin sehän on yhtä kuin lomalla olisi

Tuossa asiassa olen samaa mieltä, ettei tarvitse kukkua puoleen yöhön, jos tuntuu raskaalta. Itsekin menin kotona ollessa nukkumaan usein jo seitsemältä illalla, varsinkin silloin kun lapsi vielä valvotti yöllä. Mutta kun lapsi lopetti yökukkumiset, menin siltikin nukkumaan jo viimeistään yhdeksältä (kuten teen nytkin, kun työssä käyn). Silti koen tämän hetkisen tilanteen helpommaksi, kun en enää ole kotona. En kuitenkaan väheksy heidän tuntemuksiaan, jotka työssäkäynnin kokevat raskaampana. Jokainen tarvitsee joskus sitä omaa aikaa, jotta saa nollata itsensä. Toiset tekevät sen käymällä lenkillä yksin, toiset taas nukkumalla aamulla pidempään. Koitetaan kuitenkin ymmärtää toisten ihmisen tarpeita vaikka ne poikkeaisivatkin omista tarpeista, jookos =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villi viisikko:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Milläköhän tota ukonretaletta näpäyttäis???

Meillä välillä vähän saman suuntaista, tosin mies ei vain viitsi nousta ylös sängystä.
Siinä vaiheessa kun minua alkaa tosissaan ketuttamaan aloitan keskustelun aiheesta "kuinka väsynyt pitää olla että sekoaa totaalisesti? Pärjäätkö lasten kanssa mikäli joudun hoitoon pidemmäksi aikaa?".

voi jee, tuotapa pitää kokeilla :whistle: kiitti vinkistä :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja meitsi:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ehkä sinulle, muttei monelle muulle. Ja entäs jos perheessä sekä äiti että isä käy töissä? Jätetäänkö silloin kotityöt tekemäti, kun töissäkäynti on niiiiiiin rankkaa? Kyllä sitä kotona olijakin saa joskus tarvita omaa aikaa tai unta. Sinä olet joskus niin ajattelematon ja itsekäs, ettei tosikaan. Kunhan sinä saat sitä mitä koet tarvitsevasi niin muiden ei tarvitse saada sitä mitä he kokevat tarvitsevansa.

tätä minäkin olen miettinyt, että mitä sitten kun molemmat on töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja homelitoosa:
Alkuperäinen kirjoittaja meitsi:
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
kyllä työssäkäynti on rankempaa kin kotonaolo, joten turhasta sinä raivostuit

Ehkä sinulle, muttei monelle muulle. Ja entäs jos perheessä sekä äiti että isä käy töissä? Jätetäänkö silloin kotityöt tekemäti, kun töissäkäynti on niiiiiiin rankkaa? Kyllä sitä kotona olijakin saa joskus tarvita omaa aikaa tai unta. Sinä olet joskus niin ajattelematon ja itsekäs, ettei tosikaan. Kunhan sinä saat sitä mitä koet tarvitsevasi niin muiden ei tarvitse saada sitä mitä he kokevat tarvitsevansa.

tätä minäkin olen miettinyt, että mitä sitten kun molemmat on töissä.

ei meillä ainakaanole sotkuakaan ollut jos kumatki on eet pois kotoa.Eihän sielä siloi tarte paljoa siivotakaan.....
ollaan yhtäakaaa oltu koulussa ja töissäkin. se tekee joka ehtii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pakkasrouva avannolla:
mä en kans ymmärrä sitä, että monet kukkuu yli puolenyön hereillä ja sitten valitetaan kun lapset aamulla herättää ylös. pitää mennä nukkumaan ajoissa, sillo ku lapsetki, niin saa tarpeeksi sitä unta. stietty on vauvoja jotka herättää, mutta silloin onkin vielä tärkeämpää se että yrittää nukkua silloin kun se on mahdollista. ja yhdyn hernetätiin siinä, että kotona kun on hoitamassa lapsia ja kotia, niin sehän on yhtä kuin lomalla olisi


entä jos se uni ei tule? minä esimerkiksi menin sikaväsyneenä sitä unta odottelemaan eilen illalla jo kasilta, samaan aikaan kun lapsetkin. silti valvoin vielä kolmen maissa kun en saanut unta. siksi kävin pyörähtämässä koneella pikkutunneilla kun ajattelin että oon pyörinyt siellä punkassa jo riittävän monta tuntia. täällä käynnin jälkeen palasin sänkyyn, enkä sittenkään saanut unta vielä piiiitkään aikaan.

ainiin, kone oli auki pikkutunneilla siksi, kun perheen elättäjä katsoi telkkaria eikä ollut vielä sulkenut konetta. nyt se elättäjä vetelee sikeitä tuossa kaikessa rauhassa että jaksaa ens viikolla taas elättää perhettä.

joo, äiti ON vähän väsynyt, vaikka tämä kotona oleminen onkin yhtä lomaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja omaa aikaa?:
Mies herää klo 6, samalla sekunnilla heräs meidän 2v. Kysyn mieheltä josko vois nousta pojan kanssa. Nousee vastahakoisesti ja minä käperryn peiton alle..ihanaa saan vihdoin nukkua niin pitkään kun huvittaa.
Mies ja poika huutlevat minut hereille jo 10min. jälkeen. Nousen ja laitan pojalle aamupalan... tällä välin mies pistää elokuvan pyörimään ja jää sohvalle sitä tuijottamaan,ei kuule eikä näe mitään.... Se siitä aamu-unista...vedin sitten kamalat itkuraivarit tästäkin ihanasta aamusta. Olinko siis kohtuuton?

asenne, asenne ei muuta tarvita kaikki on vaikeaa jos niin ajattelee
 
No, kuka meillä sotkee jos kummatkin ollaan töissä ja silti jos kukaan ei viikolla siivoa niin näyttää siltä että jonkin sortin katastrofi on sattunut. Kuvittelenko kaiken...? :o

AP:lle; jokainen kaipaa välillä unta ja sitä hetkeä vain itselleen. Et tehnyt väärin. Miehet vain eivät aina (sen ihmeen kun näkisi joskus) osaa asettua toisen asemaan. Itse olen hakannut päätäni seinään, kun miehen pitää saada aamuvuoroviikon jälkeen nukkua pitkään viikonloppuna, kun on niin aikaisin pitänyt herätä. Sama toistuu sitten iltavuoroviikon jälkeen kun on niin myöhään mennyt töissä. Siihen kun kysäisin, että milloin minä sitten saan nukkua niin tämä vain tuijottaa tyhmänä "ai jaa" eikä asia edisty mitenkään. :headwall:
 
Oisin voinut sinun tilanteessa muutaman salaman ja jyrähdyksen heittää :whistle: Tosin eipä moista tilaisuutta mulle tule että olisin se joka saa nukkua pitempään.

Ja tuosta onko raskaampaa olla töissä vai kotona...
Kai sen kukin omalla tavalla kokee, itse koen että ainainen päiväkotiin kiirehtiminen aamulla ja töistä kiirehtiminen lasta päikystä hakemaan on se mikä tekee raskaampaa käydä töissä.
 

Yhteistyössä