Olinko kohtuuton?

[Gumman]

Nyt tämmöinen ajankohtainen pikkuasia. Minulla oli eilen pitkä työpäivä ja olin todella väsynyt, sanoin miehelleni että haluaisin nukkua vähän pidempään ja että voisiko hän aamulla antaa aamupalan pienelle. Hän lupasi. No aamulla pieni heräsi ja tietty nälkä oli kova, mies vaan käänsi kylkeä vaikka nätisti muistutin että eikös sun pitänyt... meteli jatkui ja sanoin uudestaan, mies siihen että "ole nyt hiljaa"... no pakko oli siinä sitten nousta ylös. Mies jäi sänkyyn makaamaan ja katsomaan telkkaria, minä suutuin. Nyt mies ei ole mielestään tehnyt mitään väärää, murjotan taas kuulemma ihan turhasta, väsyttää ja harmittaa ihan mielettömästi... oliko nyt niin paljon vaadittu tämäkään?

 

[fem]

Onko se lapsi vain sinun?
Jos on molempien, ovat molemmat hänen hyvinvoinnistaan myös vastuussa.
Pidä puolesi, älä rähjää, äläkä murjota. Lyö tyynesti faktat pöytää; yhteiselämän jatkumisen edellytys on, että hänkin osallistuu.

Lapsi ei kuole huudosta, seuraavan kerran anna huutaa niin kauan, että mies nousee.

 

[tosimies]

Onko se lapsi vain sinun?
Jos on molempien, ovat molemmat hänen hyvinvoinnistaan myös vastuussa.
Pidä puolesi, älä rähjää, äläkä murjota. Lyö tyynesti faktat pöytää; yhteiselämän jatkumisen edellytys on, että hänkin osallistuu.

Lapsi ei kuole huudosta, seuraavan kerran anna huutaa niin kauan, että mies nousee.

Mutta nälkään se kuolee, aikanaan.

 

[Rillipiru]

No kyllä minusta molemmat ovat vastuussa vaikka lapsi olisikin vain toisen, yhteen muuttaessa otetaan se vastuu muistakin taloudessa asuvista kuin itsestään, ja tähän sisältyy kyllä mun mielestä myös lapset. Tietty jos erikseen jotain muuta jostain kumman syystä sovitaan niin on eri juttu, mut muuten mun mielestä pitäis olla selvä juttu...

 

[Tintti82]

Et ollut kohtuuton. Meillä ei ole lapsia mutta muutama tilanne meilläkin ollut. Pyysin tekemään ja lopulta sain aina tehdä itse. Viimeisellä kerralla hiillyin todella. Olin väsynyt ja töissä kiire. Itkuun se päättyi. Uhkasin muuttaa omaan kämppään josta ei tarvii toisen jälkiä korjata. Mies pyyteli anteeksi koko illan ja yritti epätoivoisesti lepytellä. Ei ole sen jälkeen jäänyt hommat tekemättä.

 

[edellinen]

Varsinkin kun mies oli luvannut aamupalan hoitaa.

 

[rp]

edellinen = rillipiru

 

[Tintti82]

fem sanoi aika hyvin. Rähjääminen ei ole hyvä, mutta kun hyvä itsehillintä pettää niin... en nyt huutanut mutta aika kovasanainen olin

 

[ap]

Kiitos kannustavista vastauksista! Tuli jo vähän parempi olo Minustakin on epäreilua se että luvataan tehdä jotain mutta sitten kuitenkin homma jää minulle, sitä on kieltämättä tapahtunut ennenkin. Jotenkin vaan yleensä en jaksa siitä tehdä kauheaa numeroa kun tietää kokemuksesta ettei se mitään auta, mies vaan loukkaantuu vaikka miten nätisti yritän sanoa, mutta nyt Tintin esimerkistä rohkaistuneena ehkä otan asian uudestaan vakavasti (ja rauhallisesti) puheeksi. Varsinkin kun on itse väsynyt niin tuollainen käytös on erittäin ... no, melkeinpä toista halveksivaa, joka tapauksessa hyvin ei-huomioonottavaa ja itsekästä.

 

[nainen]

minun avomieheni ei sietänyt sitä, että sairastin. minulla on migreeni ja aina kun sairastin, mies meni vain tietokoneelle pelaamaan kuulokkeet korvilla. ei kuullut jos pyysin vaikka vettä, itse piti hakea vaikka jokainen ylös nouseminen aiheutti vain uuden kohtauksen. lopulta jouduin pieneen leikkaukseen (muista syistä) ja sain komplikaatioita, joiden vuoksi makasin kotona vuoteenomana muutaman päivän. kun olin muutaman kerran pyytänyt miestä tuomaan särkylääkettä, juotavaa tms. hän suuttui ja alkoi vetää takkia päälleen ja sanoi lähtevänsä pois kun "vain valitan". sain itkuraivarin ja huusin hänelle että sen kun menet eikä tarvi tulla takaisin, parempi ollakin yksin kuin kuunnella vielä päälle toisen haukkumista, on tarpeeksi paha olla jo muutenkin.

no sillä kerralla mies sitten tajusi ja muutti käyttäytymistään. valitettavasti ei lopullisesti... lopulta jouduin miettimään vakavissani, uskallanko esimerkiksi perustaa perheen noin epäempaattisen miehen kanssa. olisiko hän välittänyt lapsestaankaan sen vertaa? totesin, että en uskalla. erosimme sovussa, mutta perinnöksi on jäänyt pieni epäluottamus miehiin. nykyisin hoidan hankalat asiat aina yksin enkä edes puhu niistä seurustelukumppaneilleni, tulevatpahan hoidettua, eikä ainakaan tarvitse enää pettyä toiseen. en myöskään mielelläni enää seurustele kovin tiiviisti, vaan pidän oman kämppäni ja oman elämäni. viihdyn hyvin.

 

[N.Auta]

Ovatko miehet oikeasti keskimäärin paljon epäempaattisempia kuin naiset? Minulla on ihan sama kuva miehistä noin yleensä, he eivät voi sietää sitä että nainen on sairas/väsynyt/stressaantunut, ja yleensä ei sen vuoksi että olisivat huolissaan vaan sen vuoksi että he kokevat sen jollain kierolla tavalla henkilökohtaiseksi loukkaukseksi (kun ei jaksa/pysty antamaan tarpeeksi huomiota miehelle...???). Joskus ottaa päähän ihan sairaasti... eikös miehet ole naisia paljon useammin narsistejakin, siis tarkoitan nyt sitä psyykkisen epätasapainon/sairauden tilaa? Onkohan epäempaattisuus narsismin "lievempi" muoto ja jonkinlainen miesten "perintösairaus"...

 

[Helinä]

Et ollut kohtuuton! Harmittaa, kun miehet eivät aina tajua mihin tuollainen ohareiden tekeminen voi johtaa. Jos mies ei ole sanansa mittainen eikä pysty ottamaan vastuuta tärkeistä asioista, hän menettää ennen pitkää naisen kunnioituksen. Siitä seuraa vain ikäviä asioita, kuten riitelyä ja nalkuttamista...

 

[ei kitkaa]

Älkääs nyt. On miehiä jotka laittavat aamiaiset perheilleen ja herättelevät sitten suutelemalla kauniisti katettuun pöytään.

Eikä kyse ole mistään tossukoista, vaan miehistä, joilla ei koskaan ole kitkaa tai puutetta suhteessaan.

Kyllä nämä uroot sitten tarttuvat muuhunkin kotona.

Nämä ovat "saamamiehiä" kuten Päätalo aikanaan kirjoitti. Saamamiehiä metsällä, kalassa ja kotona.

Tunnistatte sellaisen siitä, että se liikkuu ja sillä on aina kädessään jotain. Pyssy, maila, vapa tai rätti. Ei roiku hommat, eikä jäähdy naiset.

 

[milla]

Et todellakaan ollut kohtuuton, miehesi on. Lapset hoidetaan nykyaikana yhdessä, eikä enään niin että vain nainen on vastuussa yhteisestä lapsesta. Enpä taitais kauan katella tommosta vätystä, jota mieheksi ja isäksi sanotaan.

 

[ap]

Kiitos taas vastauksista Mieheni pyyteli itse asiassa tässä illalla anteeksi käytöstään, että on sentään jotain onneksi tajunnut Sanoi syyksi että oli väsynyt!!! mikä ei kyllä tässä tapauksessa oikein hyvä syy ole mutta positiivista kuitenkin että myönsi olleensa väärässä.

Puolustukseksi sanottakoon vielä että hän kyllä usein tekee myös paljon huomaavaisia asioita, kuten mm juuri aamiasta ja minä saan löhöillä, ja normaalisti yhdessä ollaan vastuussa perheestä ja kodinhoidosta. Ehkä juuri siksi tulee niin järkytyksenä tuollaiset itsekkyyden "puuskat", mistä ihmeestä ne oikein kumpuaa...?

 

[Joku roti]

Toivottavasti pyysi aivan erityisesti anteeksi tuota "ole nyt hiljaa" kommenttiaan. Aivan uskomatonta että rakastava aviomies sanoisi vaimolleen jotain tuollaista, oli kuinka väsynyt hyvänsä ja varsinkin kun ei ole kyse riidan tuiskinasta. Minä olen useinkin väsynyt aamuisin mutta en ikipäivänä ole sanonut miehelleni silti pahasti, eikä hän minulle. Itsekästä käytöstä, ja onhan se aina helpompi pyydellä illalla anteeksi, kuin herätä aamulla aikaisemmin niinkuin oli sovittu...

Toivottavasti sanoit ainakin että anteeksisaamisen ehtona on että huomenaamulla jäppinen herää ensimmäisestä inaduksesta ja syöttää ipanan ilman mitään mutinoita.

 

[Mariska]

Meillä kans vastaava tilanne kuin ap:llä. Olen itse kuumeessa kolmatta päivää ja mieheni on paahtanut remonttia yksin uudella asunnollamme. Eilen pyysin, kun mieheni jäi valvomaan ja itse menin aikaisemmin nukkumaan, että käyttäisi koiraamme iltapissillä. Hän lupasi. Yhden aikaan heräsin kun kömpi sänkyyn ja kysyin käyttikö koiran ulkona. Ei ollut käyttänyt! Sanoi että herää aamulla aikaisin lenkittämään. Niinhän siinä kävi tietenkin, että minä heräsin ekana ja mittasin kuumeen ja totesin että taas on kuume noussut yön aikana. Mies ei paskan vertaa välittänyt ja käänsi vain kylkeä kun muistutin aamulenkistä, totesi vaan että koira saa luvan odottaa. Niin vain oli jälleen minun mentävä koiraa käyttämään ulkona kuumeisena!! Annoin hänen kyllä kuulla kunniansa, niin hän sanoi vain että maksa 2000 niin hän muuttaa muualle. Hän on siis remontoinut minun ostamaani asuntoa, se ei ole hänen millään muotoa, on ollut kyllä muuttamassa kanssani kyseiseen asuntoon ja jonkun verran osallistunut remonttikustannuksiin ja tehnyt itse kaiken. Totesinkin , että en taida haluta jakaa elämääni tuollaisen epäempaattisen mulkvistin kanssa. Hän ei ottanut tosissaan minua, hetken päästä jutteli jo taas niitä näitä. Minua nyppii vieläkin vietävästi. Miten saan hänet muuttumaan? En halua erota enkä edes uhkailla erolla sillä rakastan miestäni kuitenkin hirveästi. Muuta vikaa hänessä ei ole. Olisko hyviä vinkkejä tilanteeseen? Ja kyllä, tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän lupaa tehdä jotain ja sitten aamulla väsyttääkin niin paljon, että lupaukset on painuneet unholaan...tuntuu ettei hän välitä, vaikka tiedän toisaalta että välittää... Itsekästä on äijän touhu, muuta ei voi sanoa.

 

[Missukka]

Mariska, tuo ajattelu että miten saan mieheni muutumaan on koitunut monen naisen kohtaloksi. Miehin pätee periaate what you see is what you get. Eipä ne paljoa muutu. Jos mies kyrsii sellaisena kuin se nyt on niin kahdenkymenen vuoden kuluttua kyrsii varmaan kaksikymmentä kertaa enemmän. Ne ärsyttävät puolet kuten tuo oman napaan tuijotus tahtoo ajan mukaan korostua vaan entisestään. Mieti kelpaako mies sellaisena kuin on. Jos ei kelpaa, parasta laittaa vaihtoon nyt eikä vasta sitten kun talot ja lapset on jo hankittu.

 

[huomio]

Eikö tapana ole laittaa vaihtoon Heti kun talo ja lapset on hankittu.

 

[nyytikki]

Älkääs nyt. On miehiä jotka laittavat aamiaiset perheilleen ja herättelevät sitten suutelemalla kauniisti katettuun pöytään.

Eikä kyse ole mistään tossukoista, vaan miehistä, joilla ei koskaan ole kitkaa tai puutetta suhteessaan.

Kyllä nämä uroot sitten tarttuvat muuhunkin kotona.

Olen samaa mieltä! Minulla on kotonani tällainen ajatteleva herkkuyksilö. Ensimmäistä kertaa olen tosiaan tavannut tämänkaltaisen kohteliaan ja hyvätapaisen miehen.

 

[mies]

Nyytikki:

Ei se vielä mitään merkitse. Se mies voi häippästä jo huomenna, jos hänestä tulee osa kodin kalustoa, tiskirätti mukaanlukien.

 

[Saara]

Nyytikki:

Minäkin tunsin kerran tuollaisen miehen. Unelmien mies, komeakin kaiken lisäksi, toimelias, kohtelias, vaimoaan palvova.

Ainoa ongelma oli että hän oli yhtä huomaavainen ja kohtelias kaikille naisille. Tuo kohteliaisuus ja huomaavaisuus oli lopulta sitä että hän jopa paneskeli kohteliaisuuttaan naapurin rouvia pesutuvassa käydessään.

Ko. vaimo ei asiasta tiennyt, ilmeisesti koskaan. Eikä tiennyt miehen ex-vaimokaan. Mutta me kaveripiirissä tiesimme.

Minä olin hänen hyvän kaverinsa vaimo, ja samaa hän tarjosi minullekin. En suostunut, vaikka kieltämättä mieli teki...

 

[v]

Vau.Olipa kohtelias mies ja auttoi hädässä.Tekeekö sellaista miestä tosiaan mieli......
Miehet tunnetusti inhoaa heikkouksia, kuten naisen sairastelua.Ne pelkää jos äitille tule jotain....

 

[Saara]

Vau.Olipa kohtelias mies ja auttoi hädässä.Tekeekö sellaista miestä tosiaan mieli......
Miehet tunnetusti inhoaa heikkouksia, kuten naisen sairastelua.Ne pelkää jos äitille tule jotain....

Täytyy myöntää että mieli teki, sen verran seksikäs tapaus oli, päällisin puolin, ja käytökseltään naisia kohtaan. Teki mieli kokeilla oliko mies yhtä huomaavainen sängyssä.. Mutta huom. en kokeillut. Minulla on sentään moraalini tallella.

 

[nainen]

Mariska, tuo ajattelu että miten saan mieheni muutumaan on koitunut monen naisen kohtaloksi. Miehin pätee periaate what you see is what you get. Eipä ne paljoa muutu. Jos mies kyrsii sellaisena kuin se nyt on niin kahdenkymenen vuoden kuluttua kyrsii varmaan kaksikymmentä kertaa enemmän. Ne ärsyttävät puolet kuten tuo oman napaan tuijotus tahtoo ajan mukaan korostua vaan entisestään. Mieti kelpaako mies sellaisena kuin on. Jos ei kelpaa, parasta laittaa vaihtoon nyt eikä vasta sitten kun talot ja lapset on jo hankittu.

tuo oli minunkin logiikkani. kun en voi tietää, muuttuuko mies koskaan, päätin luottaa aikaisempiin todisteisiin. koska haluan lapsia, ajattelin lähinnä sitä, millaista elämämme olisi perheenä. jos mies ei ymmärtänyt migreenikohtauksia, vaikka oli nähnyt minulla niitä vuosia tai leikkauksesta aiheutuvaa sairastamista, olisiko häneltä riittänyt ymmärrystä vaikkapa raskauspahoinvoinnille tai synntyksen jälkeiselle masennukselle? olisiko hän ymmärtänyt väsymykseni, jos vauva olisi huutanut yöt läpeensä, ja olisiko hän auttanut minua hoitamaan sitä? en yksinkertaisesti uskaltanut ottaa sitä riskiä, että joutuisin kestämään välinpitämättömyyttä tai haukkumista tilanteessa, jonka olisi pitänyt olla meidän yhteinen juttumme niin hyvässä kuin pahassakin. miehessä oli kyllä paljon hyviä puolia; tulimme toimeen loistavasti näin muuten, ja hän on tunnollinen, älykäs ja jämpti työntekijä. hän sanoikin, että minulta ja lapselta ei olisi puuttunut koskaan mitään ja olisin saanut itse päättää, lähdenkö töihin vai jäänkö kotiäidiksi (olisin lähtenyt töihin). hän oli kiinnostunut isyysloman ja vanhempainvapaan pitämisestä. normaali arki oli hauskaa.

mutta kun aina tuollaisten yllättävien ongelmien sattuessa hänestä tuli ikävä tyyppi, enkä saanut heikkoina hetkinä häneltä sitten kuitenkaan sitä tukea, en edes päänsilitystä ja tietoa, että hänelle voi ainakin puhua, jos on paha olla (eihän hän koskaan kuullut jos pyysinkin apua, koska aina lähti työhuoneeseen pelaamaan), niin en uskaltanut kuitenkaan jatkaa tätä suhdetta.