Olinko kohtuuton? Suutuin miehen työmatkasta!

["vieras"]

Viikko on lyhyt aika. Kyllä sä sen ajan jaksat.
Ymmärrän, että tuo harmittaa jos itse ei oikein pääse minnekään. Kateus ja varmasti mustasukkaisuuskin nostavat päätään.
Olen itse viiden lapsen äiti ja viettänyt paljon aikaa kotona kun mies töissä ulkomailla. Hänen matkat kestävät aina vähintään kaksi viikkoa. Niitä tosin on harvoin. Työkohteet on Miamissa yms kauniissa paikoissa.
Kyllä mä mietin et mitä jos se löytää sieltä hehkeän naisen. Ajattelin et siinäpähän sitten löytää. En mä sille mitään voi tai jos pettää. Pettää voi vaikka kauppamatkalla tai kirkkoreissullakin.
Ennen matkaa, 3pv yleensä aikaa lähtöön kun ne ilmoitetaan, mies siivosi jonkin verran ja kävi hakemassa ruokaa ja vaippoja paljon ja mulle lehtiä ja herkkuja. Mies sanoi, että kunhan lapset ruokin ja pidän talon lämpimänä (sähköllä ja takalla) niin se riittää. Muuten meillä on siistiä, mutta reissusta hän voi kotiutua vaikka kaaokseen. Ne työmatkat olivat ja ovat tärkeitä.
Tein vain sen mitä oli pakko tehdä ja nukuin niin paljon kuin voin. Nuorin oli silloin 2kk ja seuraava eskari. Vauva nukkui tosi huonosti. Isommat alakoululaisia.
Kyllä sitä pärjää kun on pakko.

 

[hf]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

No sitten olette kotona koko viikon. Ei sinne eskariin ole pakko mennä. Käyt viikonloppuna kaupassa ja ostat koko viikoksi ruokaa, ei tarvitse kauppaankaan sitten lapsien kanssa mennä. Siinähän sulle sitten jää koko viikko aikaa laiskotella ja nukkua lasten kanssa. Siis jos haluat ihan riman alta vetää, niin kyllä sekin onnistuu.

 

["neljän äiti"]

Tottakai kotiin jäävälle puolisolle on raskasta hoitaa koko arjen pyöritys miehen ollessa reissussa.
Ja tottakai se harmittaa, jos tieto reissusta vielä tulee näin viimetinkaan.

Kohtuutonta siitä huolimatta oli siitä miehelle suuttua. Saattaahan kyseessä olla ns "pakkorako". Joku toinen jonka alunperin piti lähteä onkin sairastunut tms

Mieheni on silloin tällöin työmatkoilla ja kyllähän se suunnittelua vaatii (en esim mielelläni lähde tekemään isoja kauppaostoksia tämän koko konkkaronkan kanssa). Mutta jos parikin päivää jää varoitusaikaa, niin ehtii hamstraamaan kaapit täyteen peruselintarvikkeita jne ja hoitaa vaan pakolliset pienemmät ostokset lasten kanssa, niin kyllä siitä jo selviää.

Tsemppiä! Kyllä sinä siitä selviät!

 

["vieras"]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

Sitten et aja sinne eskariin. Voi olla viikon poissa, vaikka lapsi kyllä luultavasti tykkäisi sinne mennä.

Joko otat tämän oppimiskokemuksena ja saat onnistumisen elämyksiä omasta pärjäämisestäsi tai sitten olet vihaisena, katkerana ja kiukkuisena kotona.

 

[huhe]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

minä tiesin mieheni kanssa naimisiin mennessä että työ on LIIKKUVAA.
silti tein usean lapsen ja käynyt itsekin töissä,se että sinä teet siitä
arjesta itsellesi raskasta,MUUTA SITÄ.ethän voi olla noin riippuvainen jos mies on yhden viikon poissa luota niin sinun maailmasi kaatuu ja lapset jäävät "omanonnennojaan"..
sinäkin taatusti olet tiennyt lapsia tehdessäsi että miehesi työ on hyppivää?
tuskin ketään mattimoilasta laitetaan lentokoneeseen hoitamaan muuten työjuttuja muualle.
Ota nainen itseäsi niskasta kiinni.

 

[joopa joo]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

No ehkä sun pitää soittaa miehelle että irtisanoo itsensä ja etsii sellaisen työn ettei tarvitse reissata.
Kelpaako vastaus.
En mäkään tykkää ajaa talvella mutta välillä on pakko . Ei aina saa sitä mitä haluaa.
Elämä on välillä raskasta se on normaalia.
Jos todellakaan et jaksa niin hae apua , heti

 

[Wandii]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

Sulla voi olla nyt jotenkin ekstraraskasta ja olet väsynyt, mutta hei, tommosta se on kolmen lapsen kanssa. Pitää hakea apua, jos ei jaksa. Sulla on kuitenkin kaks isompaa, jotka ihan omin jaloin kävelee ja ymmärtää, kun niille sanoo jotain.

Jos on koko ajan kaikki niin vaikeeta ja hankalaa ja mahdotonta, niin rupeisin miettimään omaa asennetta hiukkasen tai menisin juttelemaan mielenterveystoimistoon, josko tutkisivat, onko sulla alkavaa masennusta...

 

["xxx"]

No voi hyvää päivää, et tykkää ajaa lapset kyydissä..voi huoh mikä raukkis!

 

["reissumies"]

Onneksi vaimoni ei ole tuollainen! Olisi kauhea lähteä matkoille kun vaimo jää kotiin marttyyrina ja vihaisena. Voihan siellä ulkomaillakin sattua vaikka mitä onnettomuuksiakin. Jää sitten kivat muistot. Koita kasvaa aikuiseksi ja hanki itsellesi omia juttuja, ettei tarvitse olla katkera miehen työmatkoille. Ei ne mitään kivaa lomailua ole!

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";25482298]Tämä on taas tätä. Jollain asiat on aina huonommin. Ei saisi valittaa huonosta ruoasta, kun Afrikassa nähdään nälkää.

Mieheni on ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana yli puolet ajasta ulkomailla. Kyllä, olen pärjännyt hyvin lasten kanssa kotona. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ärsyttäisi, jos nyt ilmoitettaisiinkin, että seuraava viikon työreissu alkaa ensi maanantaina. Ärsytys ja pärjäämättömyys on kaksi eri asiaa. Ja siihen, kuinka hyvin joku pärjää vaikuttaa hirveä määrä eri asioita, perheitä ja elämäntilanteita on niin erilaisia.[/QUOTE]

Mutta kun on käynyt ihan selväksi että ap ei pärjää. Häntä ei vain ärsytä.

 

["vieras"]

Ap:llä taitaa olla vähän väsy. Ja onko pikkasen masistakin? Ei kai muuten kukaan tee omaa elämäänsä tieten tahtoen hankalaksi. Olis auto mutten halua ajaa. Vois mennä junalla mutta en halua. Mulla oli ehkä lievä synnytyksen jälkeinen masennus ja silloin jos oli hankalaa niin lisäsin hankaluuksia ja rankaisin itseäni vielä vähän lisää. Onneksi pääsin siitä suosta ylös.

Oikeasti ap: yksi viikko. Oletko edes kokeillut reissaamista lasten kanssa? Olisiko nyt aika?

 

["a.p"]

Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.

 

[bvn]

Mä ymmärrän ärtyneen shokkireaktiosi, kun tieto matkasta tuli niin pienellä varoitusajalla. Silti minunkin mielestäni olit kohtuuton miehelle suuttuessasi.

Kun kerran tilanne on nyt se, että miehesi lähtee työmatkalle, niin suosittelen tässä kohtaa asennemuutosta. Sulla on vielä pari päivää aikaa tsempata itseäsi ja samalla toimia niin, että myös mies voi hyvillä mielin lähteä matkalle. Kyllä sä pärjäät, ihan varmasti!

 

["mä"]

miksi ette lähde mukaan? Minä olen usein miehen työmatkoilla firman piikkiin hotelleissa eri kaupungeissa, ollaan päivät lasten kanssa kaupungilla ja illalla käydään miehen kans syömässä ja katselemassa nähtävyyksiä. Kaikki tykkäävät.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]
No ensi viikon pidätte lomaa niin eskarista, muskarista kuin harrastuksistakin. Kauppareissut ja muut pakolliset hoidatte ennen maanantaita. Hakekaa vaikka kirjastosta lapsille satukirjoja ja elokuvia, jotta on jotain uutta puuhaa, mikäli lapsia alkaa kotona oleminen kyllästyttämään. Ostakaa joku lautapeli, joka sopii noille isommille lapsille.

 

[Blue]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]

Siis miksi et?? ja jos et voi niin jäätte harrastuksistakin sitten pois. *hieman nyt kyllä pistää hymyilyttämään tämä avuttomuus* Ja mikä ongelma on viikon ruokatarvikkeiden hankkimisessa? Pistä miehesi asialle ennen lähtöään.

 

[fsef]

Sun lapset on hei jo aika isoja. Paitsi vauva tietty. Mutta vauva pysyy siellä mihin sen laitat. Pahempi olis joku 1-2v. karkailija. Junalla sä pääsisit ihan vallan hyvin, mikä siinä niin raskasta on? Sun isommat osaa itse syödä, leikkiä ja vaikka vähän auttaa sua. Älä nyt väkisin tee elämästäs noin hankalaa.

 

[endie2]

ei tukiverkkoa, suku 600kilsan päässä,reissutyötä tekevä mies, kolme alle kouluikäistä, autolla ajo "mahdotonta" lasten kanssa...
i rest my case.

 

[järjellä]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]

Ymmärrän, että olet vielä "shokissa". Mutta kysynpä silti että miksi ihmeessä olet vielä kolmannen lapsen hankkinut, jos sulla on noin vaikeeta?
Mikä hirveä ongelma on esim hommata vaikka huomenna koko perheen kanssa viikon sapuskat? Jätät joitain juttuja väliin, ja joihinkin voit koittaa rauhassa mennä, ihan ilman stressiä. ne on sun omia lapsia, miksi niiden kanssa on noin hankalaa? Jos olet väsynyt, eikö sulla oo ketään, joka voisi auttaa?

 

[tää kans]

joskus tulee näitä tilanteita elämässä varmasti jatkossakin, että jotain muuttuu rutiineista ja joutuu pois ns. omalta mukavuusalueelta. Silloin on voitettava itsensä, päättää että selviää ja tekee parhaansa. Asennoituminen on jo puoliksi selvitty. Nin ja vAuvan kanssahan voi ihan hyvin myös liikkua. Helpompaahan se on kuin vaikka isomman lapsen! Mies ei ole palvelijanne, joskus vaan on selvittävä vaikka ikävältä tuntuisikin. Hyvin se menee!

 

[sikinsokin]

No ap menee sit junalla mummolaan viikoksi Eskari ei ole pakollista.
Ellei osaa viikoksi ruokia suunnitella kotiin eikä halua autollakaan ajaa.

 

[BootyPeppi]

Siis miehesi on vain viikon pois? Sinä et pärjää sitä aikaa lasten kanssa? Pyh, mies menee reissuun ja sinä pärjäät lastesi kanssa sen ajan. MIehesi tuo jotain kivaa teille matkalta sitten
Mun mies sai vuorokauden varoitusajalla tietää lähtevänsä Viroon ja hän meni sinne ja minä sain tuliaisiksi karkkia, lankaa, nappeja, upeat saappaat, vaatetta....kyllä kannattaa :heart:
Itsekkin olen lähtenyt kun kaveri on soittanut, että lähdetkö nyt samantien vaikka Ruotsiin...juu lähen...

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]

Asiat on kyllä juuri niin vaikeita, kuin miksi ne tekee...
Auto olisi, mutta sitä ei haluta ajaa...
Mummolaan voisi mennä, mutta se on liian hankalaa...
Viikon ruoatkin pitää hankkia... (eikös ne nyt yleensäkin pidä hankkia)
Lapset pitää viedä harrastuksiinsa mutta vauvaa ei voi viedä urheiluhallille... (miksi ei???)
jne
Eikö tämä nyt ole ihan tavallista lapsiperheen arkea
Oletko sinä yleensäkään ikinä joutunut hoitamaan perheen arkea yksin???
Onko miehesi aina yleensä kotona, kun viet lapsia harrastuksiinsa vai viekö mies?
Mites se eskari muulloin pääsee eskariin??? Hoitaako mies sen, vaikka sinä ole kotona?
Vähän avuttoman kuvan kyllä annat itsestäsi, sorry vaan...

 

[huhe]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]

onko ne jotain kuoleman pakolla mentäviä juttuja täh?
sä teet ite tahallas nyt vaikeeta elämästäs ilmeisesti teet noin miehelle näiden päivien
aikana mitä se on vielä kotona,voi raukkaa!
mene herran jumala töihin ja jätä mies hoitamaan kotia niin eikö se asia sillä ole ratkaistu?
sinä tuot rahan kotiin ja maksat elämisen niin nou hätä tälläisille tilanteille sen jälkeen.

Sä voit sen viikon helvetti vaikka tilata nouto pizzaa,lorvia lasten kanssa kotona ja leikkiä
pihalla vai onko heidän ulos pukeminenkin niiiiiiin prkl vaiketa YKSIN?
kaappiin kipaiset nyt hakemassa kun mies kotona lapsille helposti tehtävää ruokaa ja olet
rennosti.

Tottakai saa ottaa päähän mutta hei tunnut ihmiseltä "apua olen 17v en osaa olla yksin lasten kanssa ilman miestä enkä tahdo pärjätä yhyy heitän maahan makaamaan itkupotkuraivaria ja kostan
miehelle kaiken"

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25482428]Viikolla olisi vielä muskari ja kerho 5v ja harrastusjuttuja 6v ja en minä vauvan kanssa voi mennä keikkumaan jonnekin urheiluhalleille. Tämä ottaa nyt niin päähän!

Viikon ruokatavaratkin pitää sitten hankkia jne. ok. teille kaikille tämä käy. Hyvä niin.[/QUOTE]

Pitääkö siellä urheiluhallilla sitten olla itse sen harrastusjutun ajan vai voisitko jättää lapsen sinne yksinään ja tulla hakemaan? Käydä vaikka kaupassa ruokaostoksilla sillä aikaa.

Kyllä noihin matkoihin tottuu. Itse olen jo asennoitunut, että aina kun tulee joku pidempi ulkomaantyömatka (parisen viikkoa), joku lapsista sairastuu ja saan lähteä käyttämään lääkärissä. On nyt tapahtunut useamman kerran. No viimeksi ei mies ehtinyt ihan lähteä, ehdin käyttämään juuri ennen lähtöä isoimman lääkärissä. 7 v:kin sai elemänsä ainoan korvatulehdunksen juuri, kun mies lähti yli kahdeksi viikoksi amerikkaan.