Olin tänään pitkästä aikaa kaverin ja tämän lapsen kanssa ostoskeskuksessa

[vierailija]

Kaveri koko ajan kiitteli, miten "hyväkäytöksinen hänen lapsensa oli ostoksilla ollessa!".
Okei, minä en tiedä, että miten se sitten tavallisesti käyttäytyy, koska minusta tuntuu, että minun ja kaverin näkemykset hyvästä käytöksestä poikkeavat ihan totaalisesti.

Onko hyvää käytöstä?

-Maistella kaupan hyllyiltä herkkuja
-Riipiä tavaroita lattialle
-Kiukuttelu jos ei saa jotakin tiettyä tavaraa
-Juoksentelu ja karkailu kaupasta ulos

Kyseessä 3-vuotias lapsi. Eikö ton ikäisen pitäisi jo osata ihan oikeasti käyttäytyä paremmin? Ei mun mielestä 3-vee käyttäydy em. vaan joku ehkä vasta kävelemään oppinut saattaisi käyttäytyä kaupassa noin?
Mikähän adhd-hirviö heidän lapsensa "oikeasti on" kun pelkkä "hyvä käytös" sai minut kauhistuneeksi

 

[vierailija]

Normimeininkiä nykyään. 95% vanhemmista luulee, että alkeellisimmastakin kurinpidosta tulee lapsille pysyvät traumat ja kaikenlainen pakottaminen aiheuttaa lapselle perusturvallisuudentunteen ja luottamuksen romuttumisen.

 

[vierailija]

Oiskohan ollut niin, että äiti pyrki tolla lasta käyttäytymään hyvin. Eli heti kun vaikka kävelee nätisti vieressä kehuu ja kun tekee tuhmaa, ei kehu. Tuskin kehui hyvästä käytäksestä kun veti hyllyltä tavaroita? Lapsi huomaa, että saa huomiota ja kannustusta siitä hyvästä.

Meidän 3v oli ihan samanlainen eikä ole nyt 6 vuotiaaksi asti ainakaan todettu mitään adhd:ta, on vasn vilkas. Paha uhmaikä oli sillon.

 

[vierailijaIlona]

Ei ole hyvää käytöstä, mutta sitä vastoin täysin normaalia kyllä. Pienemmät vielä voivat motivoitua esim auttamaan äitiä kaupassa, mut toi 3-4v on just pahin ränttäilyikä, mun mielestä. Testailee rajojaan.

Tietysti jos tässä vaiheessa ei niitä rajoja aseta (ja se ei tarkoita, että lapsi näyttäisi oppineen niitä sen yhden kauppareissun aikana, vaan kyseessä on pitkäjänteisempi projekti, joka jatkuu vuosia), niin myöhemmin sen sitten edestään löytää.

 

[vierailija]

Oiskohan ollut niin, että äiti pyrki tolla lasta käyttäytymään hyvin. Eli heti kun vaikka kävelee nätisti vieressä kehuu ja kun tekee tuhmaa, ei kehu. Tuskin kehui hyvästä käytäksestä kun veti hyllyltä tavaroita? Lapsi huomaa, että saa huomiota ja kannustusta siitä hyvästä.

Meidän 3v oli ihan samanlainen eikä ole nyt 6 vuotiaaksi asti ainakaan todettu mitään adhd:ta, on vasn vilkas. Paha uhmaikä oli sillon.

Eikä siis käyttäydy enää hyonosti kaupassa. En kokenut koskaan tarvetta huutaa lapselle vaan keskusteltiin ja poistuttiin tarvittaessa kaupasta. Huomion kiinnittäminen muuhun kuten oma ostoskori auttoi.

 

[vierailija]

Eikä siis käyttäydy enää hyonosti kaupassa. En kokenut koskaan tarvetta huutaa lapselle vaan keskusteltiin ja poistuttiin tarvittaessa kaupasta. Huomion kiinnittäminen muuhun kuten oma ostoskori auttoi.

Huonoon käytökseen myös auttoi kehuminen hyvöstä esim. "Käveletpä nätisti vieressä", "hienosti keräsit leivän ostoskoriin". "Nätisti odotit penkillä kun lastasin tavaroita"...näin siis vaikka lapsi olisi välissä jotain mokannut tai tehnyt tyhmää.

 

[vierailija]

Nuo kolme-vuotiaat tuppaa olemaan melkosia riiviöitä aika ajoin... Itselläni on ollut tapana ottaa yksi lapsistani mukaan ostoksille tai kun tapaan ystäviä ostoskeskuksissa/kahviloissa. Isossa perheessä tämä on laatuaikaa lapselle vanhemman kanssa.. Vaikka lapset toisinaan käyttäyvät huonosti, niin kuin niin monet pienet uhmaikäiset tekevät, näen että on parempi keskittyä niihin hetkiin kun lapsi käyttäytyy hyvin ja kehua siitä.

Mielestäni ystävyys punnitaan juurikin sellaisina hetkinä. kun vanhempana elämä tuntuu haastavalta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, etteivät varsinkaan lapsettomat ystävät osaa aina olla tahdikkaita kommenteissaan pienten lasten perheitä kohtaan. Kun oma esikoiseni oli juuri täyttänyt kolma-vuotta, syntyi kolmas lapsemme. Uuden sisaruksen syntymä oli luonnollisesti raskasta aikaa kolme-vuotiaalle. Menin esikoisen kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaa ostoskeskukseen uuden vauvan syntymän jälkeen ja tapasimme siellä pitkäaikaisen ystäväni. Esikoiseni imi huomiota itseenä, kiehnäsi minussa, vaati huomioita ja nautti äidin jakamattomasta huomiosta. Minä mielelläni soin sen hänellä. Ystäväni kommentti shoppailu reissun jälkeen on edelleen raskaana mielessäni: Teidän ******* oli tosi ärsyttävällä tuulella tänään.

Hän ei varmastikkaan ajatellut sanojaan, mutta hän puhui minun pienestä lapsestani tavalla joka loukkasi minua syvästi.
Voin vain kuvitella, kuinka paljon sinun ystävääsi loukkaa se, että ruodit hänen lapsensa käytöstä netin palstalla..

Mitä omiin lapsiini tulee..osa heistä on jo teini-iän kynnyksellä ja ostoskeskuskiukutteluistaan ja ajoittaisesta huonosta kauppakäytöksestään sekä kolme-vuotiaan riiviö-iästään huolimatta, heistä on kasvanut varsin kohteliaita tyttöjä ja poikia. Nähtäväksi jää miten käy näiden perheen pienimpien, kun heillä on niin paljon hemmottelijoita ympärillään....