Oliko teillä miehet synnytyksessä mukana ja miten reagoivat?

Mulla oli mukana :heart:.
Pitää nyt kehua kun se nukkuu.. =) Ihana mies, piti jalkaa ja kerto tilannetta että miltä siellä näyttää (pojan pää näky yli tunnin ennenkuin leikkasivat välilihan) ja silitti päätä kun en pystyny muuta kuin huutaa ja itkee kun koski niin paljon ettei ikinä oo koskenu ja tuntu että kuolen.

Eikä ollu kyllä moksiskaan, sano vaan että ei sitä verta niinpaljo tullutkaan kun hän ensin aatteli.
Lupas tulla toistekin.

 

Jokaisesta synnytyksestä on mies ollut yhtä LIIKUTTUNUT ja ONNELLINEN... :heart:

Ekassa synnytyksessä miestä vähän heikotti...

 

Kannusti, kuin jossain juoksukilpailussa. Hyvää ajatteli ja oli ihana, mutta kyllä kerran meinasin tirpasta.

 

Mukana oli, vaikka pelkää sairaaloita. Raukka oli valkoinen kuin lakana, mutta piti mua kädestä ja kannusti kokoajan :heart:

 

On ollu kaikissa kolmessa. Mies on kylläkin neulakammoinen, että siinä mielessä siitä ei ole ollut tukea esim. epiduraalin laitossa. Kuopuksen kohdalla veti vähän hiljaiseksi kun kätilö sanoi: "Näytetäänpä äidillekin, eikö olekin down lapsen piirteitä?" Muistan lopun elämääni sen ilmeen kun katseet miehen kanssa kohtasivat... Onneksi oltiin yhdessä, ois ollut kauheeta olla siinä tilanteessa yksin. :heart:

 

Mullakin oli mies mukana Lähinnä jutteli ja piti seuraa ja kannusti ponnistusvaiheessa. Hyvin se selvis ja on luvannut tulla mukaan uudestaankin.

 

Meillä on ihanat miehet kaikilla :heart:

 

Meillä on ihanat miehet kaikilla :heart:

Siltä vaikuttaa
:heart:

 

On ollu mukana molemmissa.
Ekan kanssa ei paljon ehtiny mieskään reagoida sitten tosipaikan tullen, kun kätilö käski sen töihin. Sillä ei itellä kädet riittäny.

Tokan kanssa se oli jo tuttua hommaa, ja meni nopeasti.
Jäi vaan mulla ne puudutukset saamati ja miehellä tais mennä osa huomiosta siihen, kun keskittyi väistelemään mun hampaita.
(Miten niin mä en saa purra sitä käsivarresta, jos se sattuu just olemaan siinä kohdilla kun tekee mieli purra hampaita yhteen? :saint: )

Ihan on ollu tyytyväinen eikä kai traumoja ole jäänyt, kun taas on tulossa mukaan.

 

On ollu mukana molemmissa.
Ekan kanssa ei paljon ehtiny mieskään reagoida sitten tosipaikan tullen, kun kätilö käski sen töihin. Sillä ei itellä kädet riittäny.

Tokan kanssa se oli jo tuttua hommaa, ja meni nopeasti.
Jäi vaan mulla ne puudutukset saamati ja miehellä tais mennä osa huomiosta siihen, kun keskittyi väistelemään mun hampaita.
(Miten niin mä en saa purra sitä käsivarresta, jos se sattuu just olemaan siinä kohdilla kun tekee mieli purra hampaita yhteen? :saint: )

Ihan on ollu tyytyväinen eikä kai traumoja ole jäänyt, kun taas on tulossa mukaan.

Pitääkin ottaa tuosta vinkkiä sen verran ja sanoa miehelle että ottaa jotkut suojat käsiinsä mukaan jos sattuu puudutukset jäämään saamatta multakin nyt. Kyllä

 

minun mies oli vaa hiljaa ja silitteli. Lääkäri sano että nyt voit kattoo ku pää näkyy ni huusin vaa et etkä kato... Hui...

 

minun mies oli vaa hiljaa ja silitteli. Lääkäri sano että nyt voit kattoo ku pää näkyy ni huusin vaa et etkä kato... Hui...

Niin miksi mies ei saanut katsoa?

 

minun mies oli vaa hiljaa ja silitteli. Lääkäri sano että nyt voit kattoo ku pää näkyy ni huusin vaa et etkä kato... Hui...

Niin miksi mies ei saanut katsoa?

no voi elämä! anteeks kovasti ku noin joutu mieheni kokemaan.. :'(

 

onneks oli tukena..meinas yrjötä kun mulle laitettiin epiduraalia,sanoinkin että oliko pakko mennä kattomaan
ja siiten kun mua ommeltiin niin näin sen ilmeestä jo että miltä siellä alhaalla näytti..mies näytti nimittäin tältä :/ :x :'( :|

 

Mukana oli. Seurasi kiinnostuneena kaikkia laitteita, epiduraalin laittoa, katetrointia. Ilokaasun haju aiheutti pahanolon tunteen, muttei kuitenkaan oksentanut. Ponnistaessani jakkaralla tuki ja kannusti mua selän takana, puristin sille polveen komeat mustelmat. Lapsen synnyttyä meni lääkärin mukaan. Käskin mennä vahtimaan, ettei lapsi vaihdu, vaikka synnärillä ei sinä yönä muita synnyttäjiä ollutkaan.

 

Ensimmäisen yhteisen lapsen synnytyksessä oli mukana, se ei sujunut ihan täysin oppikirjojen mukaan, joten mies ilmoitti seuraavana päivänä että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Seuraava syntyi sektiolla ja silloin mies odotteli osastolla ja tuli sitten vauvan kanssa heräämöön, kolmas syntyi alateitse ja silloin mies odotteli kotona lasten kanssa.

Mieheni inhoaa sairaaloita ja mukana ollessa synnytyksessä pelkäsi että jotain kamalaa tapahtuu joko minulle tai vauvalle, ponnistusvaihe oli rankka ja vauva jäi hartioistaan jumiin.